MÄ olen kade teil keillä on tukiverkostoa!

["äippä"]

Itse luulin mieheni kanssa , että meil on hyvät välit mummoihin ja pappoihin.
Esikoinen syntyi, omat vanhemmat kuoli.
SIsko joutui mielisairaalaan ja miehensä tappoi itsensä.

Miehen vanhemmat eivät halua auttaa kun miehen sisko teki kaksoset heti peräämmme ja on tärkemäpi häntä auttaa... Ja tällä siskolla on nyt toisten siskojen tuki mutta mieheni on ulkopuolella.

Kaikki tämä äkillinen muutos normaaliudesta , hyvistä väleistä, katosi. Kymmenen vuotta kuljettiin kylässä, vietettiin sukujuhlia yms. ja oiekasti kaikki oli tervetulleita.

Voitimme lotossa pienen pääoman jolla laitoimme talon johon kuului silti lainaakin. Tämä tapahtui esikoisen syntymän aikoihin.
Voiko suomalainen olla näin kade? Maksoimme anopin lopun remontti alainan pois ja miehen siskolle autoimme tupla tavaroitten hankinnassa.

Tää on väärin, sillä meil ei ole kukaan koskaan lapsiamme vahtinut , että edes pääsemme hetkeksi hengähtään.

Olemme nykyään niin yksin...

 

["anu"]

Semmosta se on. Meilläkin. Ei auta jäädä katkeraksi, ainakaan pitkäksi aikaa.
Sillon pitää luoda uudet ihan omat tukiverkot kun sukulaisista ei avuksi ole. Lapsien kautta onneks tutustuu helposti ihmisiin, ehkä joku näistä olisi teille se kultaakin kalliimpi?
Me parin tutun äidin kanssa autetaan toisiamme lastenhoidossa sun muussa vuorotellen. Lisäksi käytän kunnan perhetyötä aina jos en muualta hoitoapua saa.

 

["vieras"]

Kissa pöydälle ja asiaa selvittämään. Ei ole meilläkään tukiverkkoa; mun 3 sisarusta kaukana, äiti iäkäs ja toisella puolella on kummitäti, joka ei ole selvästikkään innokas ottamaan lasta hoitoon edes yhdeksi yöksi.

 

[neljäs_tulossa]

Ei mullakaan ole tukiverkostoa, vaikka hirveästi kaikki lupailivat silloin kun lapsia sain.. Kummasti vaan kaikki katosivat. Ei ole sitä miestäkään, joka voisi toisinaan antaa hengähdystauon. 4-vuotias onkin tästä syystä toisinaan päivän pph:lla.

 

["huoh"]

Huoh. Mä alan vältellä tuttavanaisia siinä vaiheessa kun ovat raskaana, etteivät kuvittele että voivat hankkia neljä lasta ja työntää ne mulle....

 

[Mummeliisa]

Tukiverkkojen ei tarvitse olla sukulaisista.
Kun me aikoinaan muutimme Vöyrille, ei ollut sukua lähellä joten loimme omat verkot - ja hyvät niistä tulikin; naapureita, samanlaisessa elämäntilanteessa olevia lapsiperheitä, joitain yksinäisiä vanhempia ihmisiä jne.

Nykyään sitten taas jo toisenlaista kun ne joiden kanssa 25 vuotta sitten oli samanikäisiä pikkulapsia, on nykyään enää harvempi yhä pikkulasten äiti. Mutta uudet toimivat verkot sitten omista aikuisista lapsista ja miniöistä ja vävyistä.
Ja nythän ne alkavat isovanehmmatkin olla siinä iässä että pikkuhiljaa vähentävät työntekoa... eli enemmän läsnä lastenlastensa ja lastenlastenlastena elämässä.

 

["jees"]

teitte tyhmästi kun kerroitte lottovoitosta jamenitte alunalkaen maksamaan noille mitään.

olisitte vaan valittaneet miten on kovat lainat niskassa. en tiedä.

ikävä juttu. Meillä ihan sama.

 

["vieras"]

Me jokainen voidaan tehdä voimiemme, ja halumme mukaan lastensuojelutyötä.. Itsellä ei ole ollut mitään tukiverkkoa, ja kun lapset oli pieniä; niin yh:t autettiin vuoroin toisiamme. Jos tiesi että toisella oli rahat loppu, ja itsellä sattui olemaan; saattoi viedä toiselle ruokapussin, tai kutsua lapsineen syömään

Muutenkin itsellä on ollut halu auttaa, ku vaan voimavarat millon riittänyt, koska itsekkin on apua tarvinnut. Kun on maannut kovassa kuumeessa sängyssä; on joku ystävä hakenut lapset hoitoon jne - ja taas toisinpäin.

Mutta ei kannata jäädä tuleen makaamaan, ja odottamaan sitä ihmettä. Vaan luoda niitä verkostoja muuten. Ette ole ainoita tilanteessanne..