Mä olen aikaan saamaton paska vätys ja se pilaa mun elämän täysin

["epäonnistunut"]

Sen takia mulla ei ole koulutusta, työtä, mitään omaisuutta ei ole ja varmaan jossain vaiheessa mies heittää mut pellolle kun se huomaa millainen mä olen ja kyllästyy siihen. Toisaalta on se varmaan sen verran välittää lapsistaan että ihan vaan heidän takia ei heitä mua pellolle.. mikä lisää tuskaa entistä enemmän jos se onkin nyt jo parhaillaan mun kanssa vaan lasten takia... tunnen jatkuvasti suurta painetta ja odotuksia jota en osaa täyttää aina joutuu kaikki pettymään minuun. Välillä tekis mieli vaan kadota pois....

 

[Señora]

Jospa vaikka sitten hankkisit sitä koulutusta, työtä ja omaisuutta?

 

["mie"]

Mulla on koulutusta ja työ, mut samoja paineita ja odotuksia toisinaan silti.

 

[ap.]

Jospa vaikka sitten hankkisit sitä koulutusta, työtä ja omaisuutta?

Hankkisin jos siitä tulisi jotain. ongelmahan on että mä en saa mitään aikaiseksi siksi mulla ei ole noita asioita.

 

["mie"]

Tuo saamattomuus voi olla luonteenpiirre, mut saattaa johtua myös esim. masennuksesta tai kilpirauhasen toimintahäiriöstä. Onko sellaiset pois suljettu?

 

[ap.]

[QUOTE="mie";27806113]Tuo saamattomuus voi olla luonteenpiirre, mut saattaa johtua myös esim. masennuksesta tai kilpirauhasen toimintahäiriöstä. Onko sellaiset pois suljettu?[/QUOTE]

Ei ole tutkittu. Tk:sta ei irronnut lähetettä labraan kilppari kokeeseen.

 

["mie"]

Yritä uudelleen! Voi vaikuttaa paljonkin...

 

[newbie]

[QUOTE="epäonnistunut";27805918]Sen takia mulla ei ole koulutusta, työtä, mitään omaisuutta ei ole ja varmaan jossain vaiheessa mies heittää mut pellolle kun se huomaa millainen mä olen ja kyllästyy siihen. Toisaalta on se varmaan sen verran välittää lapsistaan että ihan vaan heidän takia ei heitä mua pellolle.. mikä lisää tuskaa entistä enemmän jos se onkin nyt jo parhaillaan mun kanssa vaan lasten takia... tunnen jatkuvasti suurta painetta ja odotuksia jota en osaa täyttää aina joutuu kaikki pettymään minuun. Välillä tekis mieli vaan kadota pois....[/QUOTE]

Oletko aina ollut saamaton? luulenpa että et. Kuulostat siltä kun itse kuulostin, kun olin syksyllä masentunut. No, siis vieläkin olen mutta asiat ovat paremmin, tajusin yllättävän äkkiä hakea apua. Siitäkin sattumalle suuri kiitos, menin lääkäriin sillä tarkoituksella että alan olla vaarallinen itselleni kun oikeasti en ollut pariin viikkoon edes torkahtanut. En kuitenkaan kyennyt pidättelemään kyyneliä vastaanotolla. Lapsia ei ole, ja vaikka on sama mies ollut tuossa n 9v, takerrun jotenkin enemmän perheeseeni. Ajattelin että pitävät tytärtään, siskontytärtään jne hulluna ja epäonnistuneena. Mieti mistä voisit aloittaa jos et ole tippaakaan masentunut...pienin askelin.

 

[ap.]

Täytyy sanoa etten varmaksi tiedä. En kyllä osaa sanoa olenko ollut lapsena saamaton. Tämä outo saamattomuus alkoi joskus ehkä 15vuotiaana. Silloin se oli sellaista jaksottaista.. Saattoi olla pitkiäkin aikoja poissa. Nyt tämä on vaivannut jo pian kolme vuotta... :/

 

[samperin puusilmä]

Kuulostaa masennukselta.

 

[toveli]

Itse olen aikalailla samassa pisteessä. Työtön, kouluttamaton, omaisuudeton. Lapsi ja avomies (ei lapsin bio-isä) löytyy. Minulla todettiin keskivaikea masennus 18vuotiaana. Kävin sentään lukion loppuun mutta mitään ei sen jälkeen ole saanut kunnialla loppuun vietyä. Terapiaa ja lääkkeitä siitä asti. Nyt olen 34v eikä tilanne ole yhtään sen parempi..
Ohops ei pitänyt näin negatiivinen olla. Joten siis hopi hopi lääkärille kertomaan asiat niinkuin ne on! Jospa saisit lähetteen verikokeisiin ja ehkä psykolle joka osaisi kertoa onko saamattomuutesi masennusta.

 

[ap.]

Jotenkin en vaan saa itseäni lääkäriin tämän asian kanssa.... Pelkään että sielä tuputetaan vaan lääkkeitä. Jos on masennusta mä haluaisin koittaa hoitaa sitä jollakin muulla kun lääkkeillä...

 

[newbie]

Jotenkin en vaan saa itseäni lääkäriin tämän asian kanssa.... Pelkään että sielä tuputetaan vaan lääkkeitä. Jos on masennusta mä haluaisin koittaa hoitaa sitä jollakin muulla kun lääkkeillä...

Älä pelkää.. jopa minä sain kelalta tuettua terapiaa. Lääkkeet ovat pieni ikävyys sen rinnalla että asiat alkaisivat järjestyä.. sanot että haluat myös keskusteluapua. Se ensimmäinen pieni askel voisi olla se lääkärille meno, ja voi valitettavasti olla typerä lääkäri, mutta lähde siitä ettei ole. Se on sitten sen ajan murhe..ja niin edespäin.

 

[ap.]

Valitettavasti en usko että tulee sitä päivää että saisin itseni menemään lääkäriin.

Ja mitä lääkkeistä olen kuullut en edes halua kokeilla niitä ainoastaan siinä tilassa että todellakin sekoan ja olen vaaraksi jollekkin.

 

[Joxu]

Päätä, että haet opiskelemaan. Mä luulen, että käytät tota saamattomuutta vain tekosyynä sille, että päästät itses helpolla ja voit olla kotona. Sua ei tule kukaan kotoa hakemaan opiskelemaan ja töihin, sun itse on otettava itseäs niskasta kiinni ja ruvettava tekee asioille jotain. Mutta, niin saamaton kuitenkaan et ole, ettet pystyis täällä siitä avautumaan. Eli jos, pystyt tuon kaiken tänne tulla kertoo niin luulis, että aikuinen ihminen pystyis myös hakee opiskelemaan. Maksaako teillä mies kaiken?? Etkö ole ikinä etes yrittäny hakea opiskelemaan? Kyllä varmaan mies ennen pitkää sut pihalle nakkaa, jos et etes viitti yrittää tehä asioille jotain. Lakkaa valittamasta ja sen sijaan ala hakea opiskelu paikkaa. Ei noihin asioihin tule muutosta ikinä, jos vaan annat olla ja hoet vaan, että olet saamaton. Ihminen pystyy tekemään asenne muutoksen/korjauksen jos niin vaan tahtoo ja päättää.

 

[ap.]

Päätä, että haet opiskelemaan. Mä luulen, että käytät tota saamattomuutta vain tekosyynä sille, että päästät itses helpolla ja voit olla kotona. Sua ei tule kukaan kotoa hakemaan opiskelemaan ja töihin, sun itse on otettava itseäs niskasta kiinni ja ruvettava tekee asioille jotain. Mutta, niin saamaton kuitenkaan et ole, ettet pystyis täällä siitä avautumaan. Eli jos, pystyt tuon kaiken tänne tulla kertoo niin luulis, että aikuinen ihminen pystyis myös hakee opiskelemaan. Maksaako teillä mies kaiken?? Etkö ole ikinä etes yrittäny hakea opiskelemaan? Kyllä varmaan mies ennen pitkää sut pihalle nakkaa, jos et etes viitti yrittää tehä asioille jotain. Lakkaa valittamasta ja sen sijaan ala hakea opiskelu paikkaa. Ei noihin asioihin tule muutosta ikinä, jos vaan annat olla ja hoet vaan, että olet saamaton. Ihminen pystyy tekemään asenne muutoksen/korjauksen jos niin vaan tahtoo ja päättää.

mies maksaa asumiskulut ei muuta. En mä nyt täysin rahaton kuitenkaan ole saan sentään työmarkkinatuen + 9e/päivässä työharjoittelusta ja lapsilisät.

pelkään että jos haen opiskelemaan en pärjääkään vaan jää taas kesken.
Toisen ongelmana on etten tiedä mitä haluan opiskella.
Opiskelu toisella paikkakunnallakin pelottaa kun sinne matkaa 40km ja olen todella huono kuski enkä edes omista autoa. Ja miten rahat riittäisi bensaan jos eläisin pelkällä opintotuella? Kuka maksaa lasten hoitokulut?