Mä niin pelkään, että mun pojasta kasvaa nuorisorikollinen :(

[auttakaa]

Tokaluokkalainen poika.
Ihan ahkera ja reipas, mutta heti jos tylsistyy, keksii kolttosia. Ilman syytä ei koske kehenkään, mutta on hyvin äkkipikainen ja tönii varmasti takaisin.

Ongelmat alkoi eskarissa (käytöshäiriöitä, lyhyt pinnaisuutta, huonoa itseluottamusta, sosiaalisten taitojen puutetta) jatkuen koko ekaluokan. Nyt kesällä ollut joitakin päättömiä tempauksia, pelottaa jatkuuko sama taas tokalla mikä alkoi jo eskarissa.

Mä en ymmärrä, mitä mun pitää tehdä että mä saisin tuon pojan takas raiteilleen. Mä niin pelkään, että siitä kasvaa nuorisorikollinen tai joku häirikkö.

Olen hakenut pojalle apua kasvatusneuvolasta, jossa käytiin puolitoista vuotta. Ei mainittavaa apua. Olen puhunut koulussa avoimesti opettajien kanssa, koettanut keksiä keinoja helpottaakseni pojan koulunkäyntiä. Kotona pyrin pitämään rajat ja antamaan rangaistuksia (kotiarestia yms) asioista joita en hyväksy. Ja puolestani kiittämään, kehumaan jahuomioimaan lasta silloin kun hän toimii fiksusti ja asiallisesti.

Mä en keksi enempää keinoja, ja tuntuu ettei näistä ole mitään apua. Enkö voi tehdä mitään?? Katsoa vain sivusta, kun poika ajautuu huonoon seuraan ja kasvaa kriminaaliksi??

Mitä mä teen? Olen jo nyt kieltänyt leikkimästä eräiden poikien kanssa, joilla on "huono" maine. Pitääkö kieltää kaikki kaverikontaktit niin, että vain meille saa tulla leikkimään mutta poika itse ei saa poistua kotipihalta ikinä minnekään? Miten mä pystyn varmistamaan sen, ettei poika luisu jo nyt tässä vaiheessa huonoon seuraan??

 

[Mama the strange]

Pojalle kannattaa keksiä jokin harrastus yms, jossa hän on hyvä. Kun itseluottamus kasvaa vähenee riski joutua huonoille teillekkin. Itseluottamuksen kasvattaminen kaikin tavoin on tärkeää...
Et voi loputtomasti kieltää poikaa olemasta "huonojen" kavereiden kanssa. Pojalle pitää tuoda elämään muita vaihtoehtoja, niin etteivät häntä "huonot" kaverit ja "huonot" tiet enää kiinnosta.

 

[.]

.

 

[muppe-78]

Ihan vaan arvauksena mutta ootko pyytäny et pääsisitte käymään lasten neurologian polilla, jotta voisi sulkea pois esim. adhd n joka oireilee käytöshäiriöinä. Omalla pojalla alkoi jo ennen eskaria kuvaamasi käytös ja pyysin neuvolassa jo että päästäs lääkärille ja sieltä saatiin lähete ja asiat alko ratkeemaan kun saatiin toimintaterapiaa ja lääkitys ja opettaja oli kolmanteen luokkaan asti todella asiaan paneutuva, samoin koulun erityisopettaja seurasi haastattelemalla välillä. Oppimisvaikeuksia ei ole ollut mutta käytöshäiriöitä yms.

 

[lina]

kaverikontaktien kieltäminen saattaa vaan lietsoa uhmakasta, ei toivottavaa käytöstä. Poika varmaan tapaa kavereita myös koulussa? Luulisi syrjäytymisen kaverikontakteista tuovan syrjäytmisvaaran.
Poikaa selkeästi vanhemmat, varmasti tihutyötä tekevät kaverit voisi eliminoida kaveripiiristä, mutta omanikäisiä en kieltäisi.

Hyvä harrastus toisi varmasti pojalle tekemistä ja kavereita. Meilläpäin on ainakin nappulajalkapalloa, se on melko edullinen ja lliikunnallisest monentasoisille lapsille sopiva harrastus.

 

[ap]

Niin, siis juuri nuo vanhemmat, tihutöitä tekevät kaverit olen eliminoinut. En tavallisia, "kilttejä" tovereita.
Lapselle tehtiin psykologin tutkimukset, joiden perusteella todettiin että kyseessä ei ole mikään neurologinen juttu, vaan tunne-elämään sijoittuva trauma joka tuon aiheuttaa. Mitään hoitoa tms siihen ei kuitenkaan saatu, vaan minut jätettiin ihan oman onneni nojaan tämän tiedon kanssa.
Jalkapallo voisi ehkä olla hyvä juttu. Jotenkin vain tuntuu, että kerran tai kaksi viikossa tapahtuva liikuntamuoto ei riitä. Lapsi oli viime vuodenkin liikuntakerhossa kerran viikkoon, eikä siitä mitään hyötyä tms ollut.

 

[nm]

Vielä tulee mieleen, että saahan poika sinulta tarpeeksi hyvää, jakamatonta huomiota. Selvästikin olet valmis tekemaan paljon poikasi hyväksi. Miten olisi joku yhteinen harrastus tai tekeminen? Katsekontakti ja fyysinen kosketus ovat myös niitä, jotka kertovat lapselle välittämisestä sen lisäksi että annat aikaasi pojalle. Ross Campbellin kirjassa Rakkaudesta lapseen kerrotaan näistä. Häneltä on myös kirja Rakkaudesta riiviöön

 

[**Ei]

tuo lastenkoti ajatus huono ole, sitten myöhemmin, jos alkaa rettelöidä ja on niin uhmakas, ettei noudata annettuja kotiintuloaikoja tai litsaa koulusta jatkuvasti. Siellä on sellaset valvojat, että kuri pysyy varmasti ja kotiin pääsee takasin heti, kun rupeaa kuuliaisuutta löytymään tarpeeksi.

Mutta nyt voisit ottaa sellaisen taktiikan, että halit häntä joka ilta ja aamu ja kerrot, että hän on tärkeä. Jos tuo ei auta, käänny uudestaan kasvatusneuvolan puoleen ja VAADI saada sellaista apua, että alatte pärjäämään.

 

[ap]

Olen halitellut ja kehunut ja kannustanut poikaa tähänkin saakka. Ja kertonut että on tärkeä ja rakas. Viime aikoina (parina viime päivänä) se on vähän jäänyt, kun olen ollut niin vihainen ja pettynyt ja ahdistunut tästä.. lapsi on taas kotiarestissa.

Olisiko hyvä yhteinen harrastus vaikka uimahallissa käynti? Tosin mun on pakko ottaa sinne mukaan myös tuo nuorempi, kun en voi jättää yksin kotiin.

Ajattelin, että jos ottaisin palkkiosysteemin käyttöön. Kun menee viikko koulussa ja kotona niin, ettei tarvitse rangaistuksia, niin mennään vaikka uimaan tai perhepuistoon tai jotain. Ja jos menee kuukausi putkeen hyvin, niin sitten voisi saada vaikka kaupasta jonkun lelun tai pelin tms. Mutta toisaalta, taitaa olla turhaa työtä. Ei ole tähänkään mennessä onnistunut lahjonta, kiristys eikä uhkailu.

 

[lina]

Jos lahjonta, kiristys ja uhkailu eivät ole ennekään auttaneet niin en niitä käyttäisi. Lapsi varmaan haluaa tuntea, että rakastat häntä silloinkin, kun hän on kamala eikä vain silloin, kun hän käyttäytyi normien mukaan.

Onko lapselle elämässään muita välittäviä aikuisia kuin sinä? Jos ei, hankkisin niitä.

lapsi on vasta tokaluokkalainen, ei kannata heittää hanskoja tiskiin. Jotkut lapset vain vaativat vanhemmilta paljon työtä.

 

[samanlaisen sisko]

Mun veli oli lapsena samanlainen. Tuon tyyppisen lapsen kanssa pitää olla erittäin jämäkkä. Lepsu kasvatus ei pure. Hae apua esim.lastenpsykiatrilta, joudut varmasti pitämään puolesi, että saatte apua.

selkeät rajat ja seuraamukset:
-tarkat kotiintuloajat, jos ei tottele, hae pihalta pois, rangaistus jos ei tule ajoissa kotiin
-läksyt pitää tehdä viim. kun vanhemmat tulevat töistä tai reilusti ennen iltaa
-kunnon yöunet tärkeät, ajoissa nukkumaan

Pelkkä puhe ei auta, vaan lapsi pitää saada tottelemaan vaikka kädestä taluttamalla, tämä on erityisen tärkeää käytös/tunne-elämältään häiriintyneiden kanssa kanssa.

-koita saada poika johonkin ohjattuun harrastukseen (ei karate tmv)

 

[nm]

Uimahallissakäynti kuulostaa hyvältä. Miten olisi myös joku retki metsään, talvella laskettelu tms. Ja jos joskus saisit pinemmän hoitoon, kaverille tms että pääsisit vain ja ainoastaan isomman kanssa niin se olisi varmaan hyvä. Isompi saisi sen ajan sinut ja huomiosi kokonaan. Koita antaa sitä hyvää huomiota jo ennen kuin on aika palkitsemiseen, koska se varmasti helpottaa käyttäytymisen muutosta. Ja minun mielestäni mitään hirmuista harrastusmäärää ei kannata aloittaa vaan keskittyä enemmänkin antamaan omaa huomiota pojalle. Tulee vielä mieleen ihan arkiaskareisiin, esim ruuanlaittoon ja leivontaan, mukaanottaminen. Samalla hommat etenisivät, saisi oltua lapsen kanssa, lapsen taidot ja sitä kautta itsetunto vahvistuisivat ja ehkä käyttäytyminenkin paranisi.