..siitä että oli pieni mahdollisuus olla raskaana. 98 % tunteista oli kauhua, 2 % toivoa. En sit ollut, suunnattoman helpotuksen takana oli ihan pieni pettymyksen tunne.
Me ollaan siis päätetty, ettei enempää lapsia tule. Ja huolehdittu siitä kaikin keinoin mitä on, mies kävi vasektomiassa. Nyt vaan heräs ajatus, mitäs jos joskus iskee vauvakuume? Epätodennäköistä, mutta unessa se pienen pieni toivo kuitenkin eli.
Mä en siis halua tai toivo lapsia nyt tai todennököisesti koskaan. Mutta te, kenelle se vauvakuume on iskenyt, kuinka te olette hoitaneet tilanteen? Meneekö se ohi vai jääkö loppuelämäksi tunne jonkun puuttumisesta tms.?
Me ollaan siis päätetty, ettei enempää lapsia tule. Ja huolehdittu siitä kaikin keinoin mitä on, mies kävi vasektomiassa. Nyt vaan heräs ajatus, mitäs jos joskus iskee vauvakuume? Epätodennäköistä, mutta unessa se pienen pieni toivo kuitenkin eli.
Mä en siis halua tai toivo lapsia nyt tai todennököisesti koskaan. Mutta te, kenelle se vauvakuume on iskenyt, kuinka te olette hoitaneet tilanteen? Meneekö se ohi vai jääkö loppuelämäksi tunne jonkun puuttumisesta tms.?
