Mä mietin tämmöstä.. voiko olla, et lapsen elimistö on jotenkin kehittymätön edelleen, kun lapsi koki ensimmäisen

["kerttu"]

kahden elinvuoden aikana paljon kaikenlaista, sairasti paljon, oli useampi leikkaus. Lapsi on fyysisestikin ikätovereita pienempi, mutta mä vaan mietin että voiko nää olla nää muut jutut sitä hermoston kehittymättömyyttä.

Kun luin just, että tämmösessä tilanteessa se hermosto voi kehittyä hitaammin tai huonommin. Että voisko nää ekojen vuosien rankat jutut selittää esimerkiks sitä, miks laps ei oo yökuiva vaikka on jo esikoululainen, ja miks on niin vaikea välillä keskittyä ja miks ei kestä ison joukon hälinää, eikä osaa paikallistaa aina sitä että miks on paha olla.

 

["vieras"]

en osaa sanoa että liittyykö nuo vaivat niihin varhaislapsuuden sairasteluihin. mutta tuli mieleen että voi olla lievää aspergerin oireyhtymää. ei ole vakavaa mutta tekee läpsesta omanlaisensa ja vähän ehkä erilaisenkin.

 

["kerttu"]

[QUOTE="vieras";22435966]en osaa sanoa että liittyykö nuo vaivat niihin varhaislapsuuden sairasteluihin. mutta tuli mieleen että voi olla lievää aspergerin oireyhtymää. ei ole vakavaa mutta tekee läpsesta omanlaisensa ja vähän ehkä erilaisenkin.[/QUOTE]

Ei oo oikein mitään tähän viittaavaa esim sosiaalisella puolella, ainoa et voi olla jotain si-häiriötä tai aistimusjuttua, mut as-oireistoa ei. Ja siis keskittyy kyllä tarvittaessa esim mut on tosi vaikea välillä aistitulvassa hallita itseään, siis kokee ne tilanteet ilmeisesti hirveän kaoottisina ja sit menee riehakkaaksi ja reagoi fyysisesti.

 

[pikkumy]

Se että ei ole yökuiva, kertoisi että joku hormoni on vielä kehittymättä, mikä säätelee tuota unenaikaista virtsarakon toimintaa. Neuvolassa varmasti osaavat auttaa tuossa.
Kun en tiedä mitä lapsesi on aikanaan sairastanut, osa voi olla kyllä sosiaalisten tilanteiden vähyyttä, mutta myös neurologista puolta voi olla mukana (lievää adhd, asperger tsm.), mikä selviäisi ihan lääkärissä. Myös jos jokin tuollainen erityispiirre (kuten vaikka asperger) olisi, niin nyt vielä saisi hyvin apua oppiakseen elämään erityispiirteidensä kanssa (huomioitaisiin mm. koulussa). Parhaimmillaan siis kukaan ei edes aikuisena huomaisi että lapsesi omaisi vähän haastavampia erikoispiirteitä, koska on oppinut selviämään näissä tilanteissa.

 

["kerttu"]

ei kyllä oo sellaista as-tyyppistä oireilua, se oireisto on kyllä mulle tuttu. Ja neurologiset tutkimukset on kyllä tehty, kun tällaisia rääkin läpikäyneitä tutkitaan aina vähän tarkemmin