Mä luulen, että mä oon ollu masentunt tai uupunut.. Nyt huolettaa esikoinen..

[Lydia]

Mullä on pikkuhiljaa alkanu mieli virkistyä syksyn ja talven mittaan. Nyt kun katson aikaa taaksepäin n. reilun vuoden verran, siihen kun kupus syntyi, niin tajuan, että mä oon varmasti ollut uupunut tai masentunut tms. Muistan vielä niitä tunteita, valtavaa turhautumista, itketti, väsytti, suututti, olo oli toivoton.

Nyt voin paljon paremmin, nautin elosta ja olosta lasten kanssa, asiat ei ole enää niin vaikeita. Kaikin puolin helpottanu. Toki joskus edelleen väsyttää, mutta se menee nukkumalla ohi.

Nyt mietityttää vain tuo esikoinen, joka oli 2 vuotias kun pikkusisko syntyi ja mä aloin väsyä. Mä oon käyttäytyny tosi huonosti sitä kohtaan. Vaatinu enemmän kuin mihin pystyy, huutanu, menettäny hermoni tuhannesti, kiskonu hiuksista, sanonu hirveitä sanoja.

Nyt kun voin paremmin, ei tule enää edes tilanteita, missä käyttäytyisin noin ja nyt ajattelenkin ihan eri tavalla esikoisestakin. Meillä on nyt hyväåt välit, kehun, halaan ja suukotan. Lapsi on luottavainen ja tavallinen, iloinen.

Silti mietityttää, oonko saanu jotain pysyvää vauriota aikaiseksi?

 

[ap]

Anteeksi kirjotusvirheet, en tarkastanu..

 

[huono äiti]

:hug: kiva että asiat ovat jo valoisampaan päin.
Meidän perheessä taitaa olla hieman sama tilanne. Isoveikka 2-v ja sisko 1kk.
Luvattoman usein huomaan kiljuvani esikoiselle ollessani itse väsynyt huono fiilis aina pitkään sellaisten päivien jälkeen. Tiedän etten saisi käyttäytyä niin.

 

[hyvä]

Kyllä noista vaurioita tulee. Raakaa, mutta miksi valehdella.

 

[Joxu]

En usko ettää oot saanu aiheutettua mitään vaurioita. Onhan lapsen hyvä nähdä vähän sitäkin puolta että joskus on aikuinenki väsyny, vihanen, uupunu ja masentunu. Sillä tavalla lapsi oppii käsittää ja käsittelemään erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Ymmärtää myös sen että niiden näyttäminen ei ole kiellettyä. Mutta hyvä jos nyt menee jo paremmin =) .

Oikein paljon hyviä hetkiä ja iloja sulle ja sun lapsille =)

 

[ap]

:hug: kiva että asiat ovat jo valoisampaan päin.
Meidän perheessä taitaa olla hieman sama tilanne. Isoveikka 2-v ja sisko 1kk.
Luvattoman usein huomaan kiljuvani esikoiselle ollessani itse väsynyt huono fiilis aina pitkään sellaisten päivien jälkeen. Tiedän etten saisi käyttäytyä niin.

Toivottavasti teilläkin helpottaa. Ja hae apua jos tuntuu pahenevan. Mä en ymmärrä, miksi en pyytänyt keneltäkään apua silloin kun olisin sitä tarvinnut. Ja olen onnellinen että mitään pahempaa ei sattunut, en todellakaan ollut oma itseni.

 

[ap]

En usko ettää oot saanu aiheutettua mitään vaurioita. Onhan lapsen hyvä nähdä vähän sitäkin puolta että joskus on aikuinenki väsyny, vihanen, uupunu ja masentunu. Sillä tavalla lapsi oppii käsittää ja käsittelemään erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Ymmärtää myös sen että niiden näyttäminen ei ole kiellettyä. Mutta hyvä jos nyt menee jo paremmin =) .

Oikein paljon hyviä hetkiä ja iloja sulle ja sun lapsille =)

Kiitos. Nyt vasta ensimmäisiä kertoja nautin lapsistani oikeasti.

 

[nauti vaan]

Älä murehdi menneitä vaan keskity nyt ja tässä lapsiisi ja heidän hyvinvointiinsa. Ilmeisti olet kuitenkin ihan hyvä äiti ja siis paras mahdollinen lapsillesi.

 

[*]

Esikoinen on ehkä herkempi tarkkailemaan sua ja peilaamaan sun mielialoja. Saattaa olla myös miellyttämisenhaluinen ja hyvittelevä kun sinulla on huonompi päivä. Pikkuhiljaa unohtaa nämä kun huomaa että äiti on tasapainoinen ja sietää huonoja juttujakin paremmin. Kaikkea hyvää teille!

 

[ko]

meillä oli samantapainen tilanne kun toinen syntyi.. ei sitä vaan älyä hakea apua.. sitä on niin väsyny... mutta lohdutukseksi sanottakoon et esikoinen on nyt 13v ja todella reipas ja fiksu ei oo jääny mitään traumoja.. kolussakin menestyy hyvin.. pelkäsin ite samaa aikoinaan..

 

[ap]

Kiitos kommenteista. Tää on nyt mua huolettanu kun oon tajunnu minkälainen oon ollu. Järkyttävää ajatelle, että saatoin vetää hiuksista, enkä edes katunut tai tuntenut pahaa oloa, koska lapsi oli niin rasittava! Siis silloin ajattelin näin. Eikä lapsi tietenkään ollut muuta kuin tavallinen lapsi. Kyllä pyysin anteeksikin ja tietenkin silloin sylittelinkin, mutta paljon työnsin poiskin. Halusin, että nukkuvat paljon, että mä saan olla rauhassa.

Nyt olen yrittänyt ottaa takaisin kaikki pois työntämiset. Lapset ovat olleet paremmalla tuulella, mutta esikoinen kyllä vieläkin uhmaa ja tinttailee, joten ei hänellä onneksi miellyttämisen halua ehtinyt tulla. Ja edelleen oon onnellinen, että kaikki pahat tekoni jäi sanoihin ja hiuksista nyppäämiseen. Ja ikinä en enää niin tee. Sanoin miehellekkin, että jos mä joskus muutun taas samanlaiseksi, niin pakottaa mut hakemaan apua. Nyt vasta tajuan kuinka tärkeitä nuo lapset ovat.

 

[Piku81]

Meillä on hieman samanlainen tilanne, ja usein siittä myös tunnen huonoa omaatuntoa. Meillä esikoinen juuri 2v ja vauva 7kk ja myös väsy painaa tätä mammaa. Samanlailla huomaan sit juurikin vaativani tältä esikoiselta asioita joihin hän ei oel kykeneväinen esim. kuinka pitää varoa vauvaa ja kuinka häntä kosketaan (eli hellästi, ei lujasti) , ja mitä leuja vauvalle voi antaa, yms. tilanteita on vaikka kuin.. ja esikoinen kun on vielä suht villiä luonnetta, niin leikitkin välillä hurjia.. Usein huomaan huutavani hälle "ohjeita", kun olen esim hieman kauempana ruokaa laittamassa ja en pääse heti paikan päälle.. ja nimenomaan huutavani, koska säikähdän vauvalle sattuvan sekä koska olen väsynyt, kun ensin pitäis sanoa, sanoa ja sanoa, että asia menisi perille.. Tän ikäinenhän ei mitenkään kykene muistamaan kaikkia asioita mitä ei saa tehdä, kai, ja huono äiti niin olettaa :ashamed: Tiedän niin miltä sinusta tuntuu :hug: