Toivosin kuollakseni että luonteeni olisi toisenlainen :/ Mä olen kauhean epäluulonen joka asiasta ja muutenkin hirvee pessimisti.Mun itsetunto on nollassa ja mitä enemmän huomiota saan,sen paremmalta tuntuu :/ Tää alkaa mun mielestä mennä ihan sairaaks jo.Miten musta on tällanen tullu?Mulla on kaks ihanaa lasta ja mies ja silti itsetuntoni ei ole juuri kohentunut.Olen saanut elämässäni miehiltä kehuja ulkonäöstäni ja muutenkin huomiota on piisannut ja silti olen yhä tällanen huomionkipeä kakara |O Mies lähti tänään kaverilleen istumaan iltaa ja jo oli taas mandariinit meikäläisellä nokassa.Joka ikinen kerta kun se johonkin menee niin mä en millään haluis sitä päästää.Okei,on sillä ollu niitäkin kertoja kun ei oikeesti olis tarvinnu lähtee mut lähtipä vaan ja niistä johtuen musta tuntuu että mies ei halua viettää aikaa kanssani ollenkaan.Olin suunnittelu ens viikonlopuks pikkujouluja meiän kavereille niin sitten ukko sanokin lähtevänsä tänäänkin.Ehdotin leffailtaa mutta meni mielummin kaverilleen ja sekös mut saa :'( :'( :'( Mies siis menee tänään,ens viikonloppuna,sitä seuraavana pe ja la kun on eka duunipaikan pikkujoulut ja sit launtaina eräät sukujuhlat ja sit on joulu välissä ja sit on uusvuos ja sitten taas mennään.Mä pahotin mieleni kun mies meni tänään mielummin ku olis jääny mun kanssa ja ei malttanut odottaa ens viikonloppuun.Ja sit se sano ettei vältsisti ens viikonloppuna halua tehä mitään kun ei kuulemma hänen kaverinsa oo liikkeellä :headwall: Väkisinkin tulee tunne ettei halua mun kanssa yhdessä juhlia vaan ainoastaan kaverienssa kanssa.Ylireagoinko mielestänne tähän asiaan?Kiitos jos joku jaksaa taas lukea mun romaaneja :ashamed:
Mä inhoan itseäni.
- Viestiketjun aloittaja Naurukohtaus
- Ensimmäinen viesti
Mun mielestä et ylireagoi, kyllä miehen pitäisi viihtyä sinun seurassasi enemmän kuin kaverinsa, vaikkakin kaveritkin toki tärkeitä ovat. Mutta mielestäni kumppanin tulisi olla se ehdoton ykkönen. Ei ihme että itsetuntosi kärsii.
L
Laura
Vieras
Minusta et ylireagoi, vaan tuo on normaalia jos miestään rakastaa. Enenmmän minua huolestuttaa tämä oma reagointi miehen menemiseen...aattelen, että menispä useemmin jotta saisin olla rauhassa.
Mä myönnän kyllä ylireagoineeni monen monta kertaa mutta jos sanon miehelle suoraan että mitä olen mieltä hänen menemisestään ja ehdotan yhteistä puuhaa niin silti hän valitsee kaverinsa niin kai sitä vähemmästäkin mielipahaa tulee :/ Mietin vaan että pitäskö mun vaan niellä ylpeyteni ja antaa sen mennä miten huvittaa,koska puhuminen ei näytä auttavan asiaa ollenkaan.Pitäs kai kokeilla millaset reaktiot siitä tulis....
S
Sini
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
Auts. Mulla juuri samaa kuin Lauralla.. :/ Olen nauttinut kun mies on viikonlopun rilluttelemassa..
N
No
Vieras
L
Laura
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Sini:
Kyllä tässä on ero ollut mielessä monta kertaa. Yhdessäoloa vuosia on jo paljon, naimisissa ei olla oltu kauaakaan. Jotenkin ei haluaisi "luovuttaa", mutta toisaalta taas olisi ihana ELÄÄ ja tuntea olonsa Naiseksi. Sitä oloa mieheni ei voi tällä hetkellä minulle antaa.
Alkuperäinen kirjoittaja Laura:
Mun elämän parhaimpia päätöksiä oli erota exästäni vaikka meillä oli pieni lapsi.Nykyään ollaan hyvissä väleissä ja elämät molemmilla kohdillaan.
E
ems
Vieras
Jätä mies lasten kanssa ja keksi ittelles meno joksiki illax, niin se tajuu just kuinka tylsää on olla yksin kun toinen on "jossain" ! Tee se ihan kokeilun vuoksi !Välttämättä se ei myönnä sitä, että valvo justiinsa niin kauan ennenkuin tuli kotia... teeskentelee nukkuvansa... JA kaikki on muka okey. Hah... just noin meillä oli mun ex miehen kanssa.