K
kjjölsaj
Vieras
Meillä on yksi lapsi, toinen tulossa. Mä hoidin tuon ensimmäisen lapsen ja kodin nurisematta kun mies oli töissä. En odottanut, että mies nukuttaa lasta illalla tms. Ajattelin, että koska mies on päivät töissä niin mä teen hommat sillä aikaa (siivoukset jne) ja hoidan lapsen vielä illallakin.
Välillä kävin töissä, mies oli kotona lapsen kanssa. Silti mä hoidin myös lasta ja kotia. Oli myös aika kun kävimme yhdessä töissä ja mä hoidin illalla lapsen ja kodin.
Nyt mä olen raskaana ja kipeä. En kertakaikkiaan pysty tekemään kaikkea vaikka olenkin kotona (sairaslomalla). Mutta mieheltä ei saa pyytää apua koska hän käy töissä. Koko päivä ollaan täällä riidelty ja mä alan päätyä siihen että en enää koskaan missään asiassa pyydä apua. Mutta eipä tarvitse odottaa mukavaa käytöstä minultakaan.
Ja vielä, mä hoidan mielelläni kodin ja lapset kun siihen kykenen. Mieluummin mä kotona olen ku töissä, enkä oleta että mies auttaa esim. siivoamisessa ja pyykkäyksessä KUN MÄ EN OLE KIPEÄ. Se vaan tuntuu pahalta, kun ei saa sanoa mistään ja pitäis asua paskan keskellä. Ja kummasti mieskin puhtaita vaatteita etsii vaikka ensin sanoo että miks teet kotitöitä kun olet kipeä. Ja mä en tiedä MITEN siitäkään saa sanoa, että apua tarvii. Kun mitään ei tapahdu ku valittaa huonoa oloa, mitään ei tapahdu ku nätisti pyytää. Sitten ku suutun niin johan tulee huutoa toiseltakin eikä sitten varsinkaan voi mitään tehdä ku mä vaan huudan.
Terveisiä vaan miehelle joka luultavasti tän lukee. On vissiin kivaa itkettää mua. Ihan ku mä tahallani olisin kipeä.
Välillä kävin töissä, mies oli kotona lapsen kanssa. Silti mä hoidin myös lasta ja kotia. Oli myös aika kun kävimme yhdessä töissä ja mä hoidin illalla lapsen ja kodin.
Nyt mä olen raskaana ja kipeä. En kertakaikkiaan pysty tekemään kaikkea vaikka olenkin kotona (sairaslomalla). Mutta mieheltä ei saa pyytää apua koska hän käy töissä. Koko päivä ollaan täällä riidelty ja mä alan päätyä siihen että en enää koskaan missään asiassa pyydä apua. Mutta eipä tarvitse odottaa mukavaa käytöstä minultakaan.
Ja vielä, mä hoidan mielelläni kodin ja lapset kun siihen kykenen. Mieluummin mä kotona olen ku töissä, enkä oleta että mies auttaa esim. siivoamisessa ja pyykkäyksessä KUN MÄ EN OLE KIPEÄ. Se vaan tuntuu pahalta, kun ei saa sanoa mistään ja pitäis asua paskan keskellä. Ja kummasti mieskin puhtaita vaatteita etsii vaikka ensin sanoo että miks teet kotitöitä kun olet kipeä. Ja mä en tiedä MITEN siitäkään saa sanoa, että apua tarvii. Kun mitään ei tapahdu ku valittaa huonoa oloa, mitään ei tapahdu ku nätisti pyytää. Sitten ku suutun niin johan tulee huutoa toiseltakin eikä sitten varsinkaan voi mitään tehdä ku mä vaan huudan.
Terveisiä vaan miehelle joka luultavasti tän lukee. On vissiin kivaa itkettää mua. Ihan ku mä tahallani olisin kipeä.
Tsemppiä, laita asiat järjestykseen, tilanne mutkistuu entisestään kun toinen syntyy. :hug:
Paitsi nukutan lapsen illalla. Ja minusta on helpompaa olla kotona. Ainaki yhden kanssa oli.
