mä haluan asua hetken yksin ja ihastua!

[popsu]

ois niin ihanaa hetken ajatella vaan itteään, tehä ruokaostokset vaan itselle, nukkua kun tahtoo(töiden salliessa), pitää koti siistinä helposti, käydä vessassa ja suihkussa rauhassa, harrastaa ja kaikkee muuta ihanaa mitä voi tehdä yksin asuessa.
sitten kun ois tarpeekseen ollu yksin niin ois ihanaa ihastua ja tapailla jotain ja kokee se jännitys ja onnellisuus uudestaan. ah.

mutta siis tämä kaikki vaan tyhjänpäivästä valitusta koska mulla on nytkin kaikki erittäin hyvin.
mies, koti, koira, lapsi)

joku lukee tän ja miettii että itsehän olen valintani tehnyt. ja niin olenkin ja olen iloinen niistä, silti hetkittäin kaipaan myös edellämainittuja asioita.
perusluonne varmaan että aina täytyy haaveilla jostain mitä ei ole.

 

[hmph]

Oletko päätynyt miehesi kanssa yhteen kovinkin nuorena?

 

[popsu]

sehän nyt ei kyllä oikeesti mielestäni liity tähän asiaan mutta kyllä olen.
ehdin kuitenkin elää yksinkin pari vuotta ja viettää bile-elämää. minä en olisi pidempään yksin viihtynyt joten en ainakaan vielä suostu nuoruuttani syyttämään. ehkä saatan olla kymmenen vuoden päästä eri mieltä mutta nyt ei tosiaan ole kyse siitä että kaipuu vapauteen olisi kovinkaan vahva. päällimäinen tunne on kuitenkin onnellisuus siitä mitä nyt on

 

[hyytikyppynen]

Eiköhän se ole ihan tavallista että ihminen joskus haaveilee elämästä joka ois ihan toisin ko se, mitä nyt on.

 

[mulla]

Mulla kolme lasta, joista yksi vaikeavammainen. Arki täyttyy lasten asioista, harrastuksista, läksyistä, ruuanlaitosta, eri-ikäisten lasteni ja tosiaan yhden vammaisen tarpeista huolehtimisesta. Olin äskettäin mieheni kanssa koko viikonlopun kahden. Siivosin, kävimme ruokakaupassa vain itsellemme, elokuvissa, syömässä, nhukuimme pitkään, luimme..jne. Se oli tosiaan ihanaa.

Mutta pitempään en olisi sitä kaivannut. Koskaan ennen en ole tuntenut itseäni niin tarpeelliseksi kuin nyt kun minulla on lapsia ja elän heidän ehdoillaan, lähes täysin heitä varten, saaden siitä itselleni elämään merkityksen..

 

[Kismett]

Aina kun mä käyn Helsingissä, ja näen ne ihanat vanhat talot, mietin miten kivaa olisi taas asua pienessä sinkkukodissa keskustassa ja bilettää ja nukkua ja hömpöttää miten tahtoisi.
Äkkiä se ajatus menee ohi.
Jokainen varmaan joskus muistelee kaiholla entistä elämää.

 

[tuotaah...]

Oletko päätynyt miehesi kanssa yhteen kovinkin nuorena?

miten tää liittyy tähän? Sain lapseni 35 vuotiaana ja silti välillä kaipaan sitä entistä elämääni, enkö saisi?
Ehkö jopa enemmän kuin nuoret jotka eivä ole tottuneet niin itsekkäiksi

 

[popsu]

niin selvennyksenä että ap tosiaan tietää tämän olevan erittäinkin tavallista.
kuhan teki mieli vähä kuuluttaa sitä täällä ja tiesin että kyllä siellä joku tulee jeesustelemaan siitä että kuinka nuori olen tai olin tai siitä en ole valmis äidiksi