Mä haaveilen kolmannesta lapsesta, mutta mies on masentunut..

[Cascada]

Mä niin kaipaisin pientä kääröä syliin. Mutta mies on tällä hetkellä masentunut, joten ei varmaankaan kannata alkaa yrittämään. Mitähän sitä keksisi itselle, ettei tuo jatkuva kaipuu vaivaisi?
En halua miestä ahdistella vauvahaaveilla, omaa mieltä kalvaa asia. Tarttis jotain kehittää, mutta mitä?

 

[Cascada]

ja kiviäkin kiinnostaa.. :/

 

[pullamurmeli]

Mitä mieltä mies on? Oletteko puhuneet asiasta? Josko miehenkin mielialaa nostaisi uusi pieni perheenjäsen? Onko miehesi saanut mitään apua masennukseen? Esim. terapiaa, kuten mielenterveystoimistossa juttelemista? Entä lääkitystä?

 

[äiti]

Anteeksi vain, mutta minua ei jotenkin innosta ajatus masentunut mies + vauva. Sille asialle on syytä tehdä ensin jotain.

 

[Lacrimosa]

http://www.iltalehti.fi/perhe/200811068536508_pr.shtml

 

[pullamurmeli]

No niin, siinä todiste, että asian voi nähdä monella tavalla Itse olen masentunut myös, mutta minulla on lääkitys, ja katson, että todellakin olisin masennuksesta huolimatta hyvä äiti ja vanhempi, ja että tästä voi toipua!

 

[lapsen paras]

Mä niin kaipaisin pientä kääröä syliin. Mutta mies on tällä hetkellä masentunut, joten ei varmaankaan kannata alkaa yrittämään. Mitähän sitä keksisi itselle, ettei tuo jatkuva kaipuu vaivaisi?
En halua miestä ahdistella vauvahaaveilla, omaa mieltä kalvaa asia. Tarttis jotain kehittää, mutta mitä?

Eipä kyllä toinna kun toinen masentunut, mielenterveyshäiriöinen, epävakaa.
Lapset tarvitsevat osallistuvat, mukana olevat vanhemmat jo vauvasta lähtien. Vauva ei opi sosiaalisuutta ilmeettömän, masentuneen kanssa.

 

[hmm]

Mutta miten olisi koira? Ehkä joku muu harrastus? Jotenkin toi "mitä tässä kehittelis" on niin uskomaton. ps. jotkut menee töihin? ja viestistä päättelen ettei ikää ole liikaa, niitä lapsia voi tehdä myös vanhemmalla iällä jos vielä "natsaa". MAsennus on oikeasti vaikea sairaus, jopa usein hoitamattomana kuolemaan johtava.

T. masentunut

 

[just]

No niin, siinä todiste, että asian voi nähdä monella tavalla Itse olen masentunut myös, mutta minulla on lääkitys, ja katson, että todellakin olisin masennuksesta huolimatta hyvä äiti ja vanhempi, ja että tästä voi toipua!

Kyll, mutta ap:n tekstistä ei käy ilmi, onko masennus jo hoidon alla.

 

[hmm]

Ei kannatte! Meillä mies on vähän arveluttava vanhempana. Sillä kun on itsariajatuksiakin. :/
Meillä on vauva ja miehen masennus kävi ilmi vasta vauvan synnyttyä.

 

[aina harmaa]

Mä niin kaipaisin pientä kääröä syliin. Mutta mies on tällä hetkellä masentunut, joten ei varmaankaan kannata alkaa yrittämään. Mitähän sitä keksisi itselle, ettei tuo jatkuva kaipuu vaivaisi?
En halua miestä ahdistella vauvahaaveilla, omaa mieltä kalvaa asia. Tarttis jotain kehittää, mutta mitä?

lähipiirissä myös yksi perhe johon hankittiin lapsi vaikka isällä olikin jo todettuja mielenterveysongelmia, niinhän siinä kävi että arki kävi liian raskaaksi äidille kun isä ei jaksanut muuta kuin maata sohvalla ja lopulta he erosivat. Mielenterveysongelmien paranemisprosessia on vaikea ennustaa, tämä kyseinen mieshenkilö on nyt nelikymppisenä sairaseläkkeellä kykenemättä enää palaamaan töihin. Odottaisin ainakin niin kauan että näkisin että paraneminen lähtee alulle ja että molemmat haluavat lasta yhtä paljon.