O
Orpo
Vieras
Ok, onhan sillä ollut aina vaikeat piirteensä, mutta on se silti aina laittanut etusijalle lapsensa. Auttanut parhaansa mukaan ja ollut tukena jne.
Sitten se löysi uuden miehen ja osti firman.
Ja sen jälkeen mä en ole enää tuntenut omaa äitiäni.
Mä oon lupautunut auttamaan firmassa, olinkin siellä erään viikon tehden seitsemän päivää 13 tunnin päiviä. Lupasi maksaa jotain. Niitä rahoja ei koskaan tullut. Veljeni on töissä samaisessa firmassa, kauhean taistelun jälkeen on saanut palkkansa, joka on oikeasti reilusti alle minimipalkan sillä työkokemuksella. Joka asiasta äiti suuttuu, tappelee, kiukuttelee. Mikään ei kelpaa ja mikään ei ole hyvä. Nykyisen miehen mukaan firman tavoite on tuottaa maksimaalista voittoa. Ok, ilmeisesti se voitto tuotetaan työntekijöiden selkänahasta, kun edes palkkoja ei makseta. Alkuun firmalla meni hyvin, kiitos veljeni maineen. Nyttemmin alamäki on alkanut. Asiakkaat valittavat huonosta asiakaspalvelusta (=äidistäni). Mihinkään ei saa enää panostaa, mitään ei saa enää ostaa (firmaan), kaikki pitäisi taikoa tyhjästä. Ja se firma oikeasti tuottaa huikeita summia kuussa. Nyt tuntuu että sen paikan alasajo on alkanut, ja se tuntuu kummalliselta. Ihan kuin ei olisi enää mitään väliä, vaikka asiakkaita ei tulisi ja entisetkin lähtisivät pois.
Äitini ei ole enää missään tekemisissä kanssani. Edes jouluna ei muistanut mitenkään. Ei lahjoin, ei puhelinsoitolla, ei mitenkään.
Tuntuu, että ainoa mikä nykyään merkitsee, on raha. Sitä pitää olla ja tulla paljon, mutta kenellekään sitä ei saa jakaa eikä antaa. Ei vaikka se olisi työllä ansaittu.
Mä en tunne enää äitiäni. Eikä tunne veljenikään. Se ihminen ei ole enää sama mikä oli ennen. Enkä mä ymmärrä, mitä sille tapahtui? Mitä tapahtui tuolle firmalle, miksi sekään ei enää ole minkään arvoinen?
En voi sille mitään, että katse kääntyy nykyiseen mieheen. Mieheen, joka huutaa ja raivoaa, uhkailee poliiseilla ja kaikella. Ja joka kyllä omalle lapselleen maksaa firman rahoista vaikka ja mitä, vaikka se ihminen ei ole todellakaan tehnyt firmalle töitä kuin ehkä tunnin. Ja tuo mies.. eipä tee senkään vertaa. Makaa kotona päivät pitkät, välillä ilmaantuu firmaan huutamaan ja raivoamaan kaikesta.
Sitten se löysi uuden miehen ja osti firman.
Ja sen jälkeen mä en ole enää tuntenut omaa äitiäni.
Mä oon lupautunut auttamaan firmassa, olinkin siellä erään viikon tehden seitsemän päivää 13 tunnin päiviä. Lupasi maksaa jotain. Niitä rahoja ei koskaan tullut. Veljeni on töissä samaisessa firmassa, kauhean taistelun jälkeen on saanut palkkansa, joka on oikeasti reilusti alle minimipalkan sillä työkokemuksella. Joka asiasta äiti suuttuu, tappelee, kiukuttelee. Mikään ei kelpaa ja mikään ei ole hyvä. Nykyisen miehen mukaan firman tavoite on tuottaa maksimaalista voittoa. Ok, ilmeisesti se voitto tuotetaan työntekijöiden selkänahasta, kun edes palkkoja ei makseta. Alkuun firmalla meni hyvin, kiitos veljeni maineen. Nyttemmin alamäki on alkanut. Asiakkaat valittavat huonosta asiakaspalvelusta (=äidistäni). Mihinkään ei saa enää panostaa, mitään ei saa enää ostaa (firmaan), kaikki pitäisi taikoa tyhjästä. Ja se firma oikeasti tuottaa huikeita summia kuussa. Nyt tuntuu että sen paikan alasajo on alkanut, ja se tuntuu kummalliselta. Ihan kuin ei olisi enää mitään väliä, vaikka asiakkaita ei tulisi ja entisetkin lähtisivät pois.
Äitini ei ole enää missään tekemisissä kanssani. Edes jouluna ei muistanut mitenkään. Ei lahjoin, ei puhelinsoitolla, ei mitenkään.
Tuntuu, että ainoa mikä nykyään merkitsee, on raha. Sitä pitää olla ja tulla paljon, mutta kenellekään sitä ei saa jakaa eikä antaa. Ei vaikka se olisi työllä ansaittu.
Mä en tunne enää äitiäni. Eikä tunne veljenikään. Se ihminen ei ole enää sama mikä oli ennen. Enkä mä ymmärrä, mitä sille tapahtui? Mitä tapahtui tuolle firmalle, miksi sekään ei enää ole minkään arvoinen?
En voi sille mitään, että katse kääntyy nykyiseen mieheen. Mieheen, joka huutaa ja raivoaa, uhkailee poliiseilla ja kaikella. Ja joka kyllä omalle lapselleen maksaa firman rahoista vaikka ja mitä, vaikka se ihminen ei ole todellakaan tehnyt firmalle töitä kuin ehkä tunnin. Ja tuo mies.. eipä tee senkään vertaa. Makaa kotona päivät pitkät, välillä ilmaantuu firmaan huutamaan ja raivoamaan kaikesta.