Mä en vaan löydä/saa ketään johon ihastuisin! Saan suhteen vain ihmisen kanssa, johon en ihastu.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
En ole koskaan saanut sellaista ihmistä, johon olisin ollut oikeasti ihastunut. Pari kertaa olen "melkein" onnistunutkin, mutta aina ne jutut ovat menneet jollain lailla pieleen. Suhteissa olen ollut vain sellaisten kanssa, joista olen kyllä tykännyt, mutta joiden kanssa se suuri intohimo on jäänyt saamatta. Pari vuotta sitten petyin rankasti, kun kenties suurin rakastuminen päättyi lupaavasta alusta huolimatta pettymykseen. Ja en vaan sen jälkeen ole löytänyt ketään kiinnostavaa. Nyt olen aloittamassa suhdetta ihmisen kanssa, joka on kyllä minuun hyvin ihastunut, mutta minulle hän on lähinnä kaveri. Itsestä tuntuu siltä kuin olisi aloittamassa jotain panokaverijuttua. Siis tosi ihana ihminen, mutta ei herätä romanttisia tai seksuaalisia tunteita.

Miksi sitten aloitan suhteen? Koska en halua elää täysin ilman seksiä ja läheisyyttä. Yhteenmuuttoa tms en kaipaa enkä kovin tiivistä yhdessäoloa - joskaan nämä eivät haittaisi minua, jos olisin rakastunut. Tuntuu, että elän ihan puolittaisella liekillä. En varmaan ikinä saa kokea molemminpuolista rakastumista, josta tulisi oikeasti suhde. Välillä tuntuu, ettei tämänkään suhteen aloittaminen ole oikein, mutta en mä JAKSA elää täysin selibaatissa kuin joku aseksuaali.

Niin ja yhden illan jutut eivät ole vaihtoehto, ei myöskään mikään deittipalstalta löydetty "vain seksiä" -juttu. Haluan kuitenkin seksisuhteessakin henkistä kohtaamista. Ja eipä tässä ole ketään muutakaan löytynyt - edes pelkkään seksiin.
 
No lähinnä minulla on ollut vaan surullinen ja kurja olo, kun en ole saanut niitä ihmisiä, joihin olen ollut rakastunut. Sitten vaan ajattelin, että no kun en kerran saa rakkauteni kohdetta, niin otan sitten sen jonka saan. Mutta ei sekään minua taida onnelliseksi tehdä. ap.
En tiedä. Mitä kaipaat elämältä?
Entä jos sanoisit sille toiselle, että et ole ihan varma tunteista, katsotaan miten käy. Sit olisitte samalla aaltopituudella ja et sillä tavalla pettäis sitä, jos rakkautta ei heräiliskään.
Mut niin, pitäähän sitä valita, et jääkö oddottamaan sitä luutaa, mikä vie jalat alta vai onko yksin, jos muuta ratkaisua ei löydy.
 
En tiedä. Mitä kaipaat elämältä?
Entä jos sanoisit sille toiselle, että et ole ihan varma tunteista, katsotaan miten käy. Sit olisitte samalla aaltopituudella ja et sillä tavalla pettäis sitä, jos rakkautta ei heräiliskään.
Mut niin, pitäähän sitä valita, et jääkö oddottamaan sitä luutaa, mikä vie jalat alta vai onko yksin, jos muuta ratkaisua ei löydy.

Muilta osin olen tyytyväinen elämääni. Minulla on siis työ, josta tykkään, harrastuksia jotka antavat elämänsisältöä, ystäviä - ja jopa lapsia. Mutta haluaisin sellaisen suhteen, jossa molemmat olisivat rakastuneita, olisi sitä huumaa ja intohimoa. Ongelma ei siis ole se, ettenkö osaisi ihastua. Tosin sitä tapahtuu harvoin. Mutta en vaan ole koskaan saanut sellaista ihmistä, johon olisin ollut todella rakastunut. Enkä oikein jaksaisi loppuelämääni odottaa, selibaatissa ilman seksiä ja läheisyyttä. Joten tältä suhteelta toivon lähinnä seksiä, läheisyyttä ja ystävyyttä. Enempää en usko siitä saavani. Olen kuitenkin hänet jo sen verran aikaa tuntenut ja hyvin ollaan tutustuttu, että olisin jo ihastunut, jos niin olisi käydäkseen.

Mutta kun en ketään muutakaan löydä. Aiemmista epäonnistuneista jutuista on jäänyt vain suuri pettymys ja suru, kun olen ollut oikeasti rakastunut mutta jutusta ei sitten koskaan tullut mitään.
 
Tavallaan ymmärrän sua, omien kokemusten kautta. Harvoin omat sukat pyörivät jaloissa ja kun ne pyörii, toista ei sitten kiinnosta. Joten tuntuu aika turhauttavalta edes hakea seuraa. Vaikka luulisi ettei ole ongelmaa saada seuraa, mut se jokin "klik" puuttuu.
 
Ehkä ongelma on siinä että haetaan sitä klickiä niin kovasti ettei anneta sille toiselle ihmiselle mahdollisuutta. Ei kaikille todellakaan tule sitä jalat ja tajunnan viemää humahdusta vaan monilla juttu alkaa juuri siitä ystävyyden tunteesta ja siitä että toisen ihmisen kanssa on hyvä olla ja siinä seurassa viihtyy. Suuret tunteet tarvitsevat joskus aikaa syttyäkseen.
 
Ehkä ongelma on siinä että haetaan sitä klickiä niin kovasti ettei anneta sille toiselle ihmiselle mahdollisuutta. Ei kaikille todellakaan tule sitä jalat ja tajunnan viemää humahdusta vaan monilla juttu alkaa juuri siitä ystävyyden tunteesta ja siitä että toisen ihmisen kanssa on hyvä olla ja siinä seurassa viihtyy. Suuret tunteet tarvitsevat joskus aikaa syttyäkseen.

Mulle se klik- tulee jos huomaa olevansa samalla aaltopituudella ja jakaa saman paskan huumorin. Unohtamatta sitä seksuaalista vetovoimaa. :)
 
Kannattaa ensin tutustua itseensä ja omaan sielun tehtäväänsä täällä maan päällä. Vetovoiman laki tuo kyllä sen rakastetun sen jälkeen. Täytyy ensin oppia rakastamaan itseään.

Apua olen saanut Valonpolku-sivuilta: www.valonpolku.fi
 
Mulle se klik- tulee jos huomaa olevansa samalla aaltopituudella ja jakaa saman paskan huumorin. Unohtamatta sitä seksuaalista vetovoimaa. :)
Se "klik" vaan on siitä harmillinen juttu, että sillä ei ole tippaakaan järkeä.
Se vaan on ja kun se kuuluu niin sille ei voi mitään vaikka tietäis, että klikin kohde on umpitollo, pelivelkainen alkoholisoitunut narkkari joka hakkaa vanhoja mummoja ja syö eläviä rottia. Kun "klik" kuuluu niin hän vaan tekee kaikkea sitä niin hurmaavasti.

Hyvin harva järjellään ihastuu/rakastuu.
 
  • Tykkää
Reactions: NewYork
Se "klik" vaan on siitä harmillinen juttu, että sillä ei ole tippaakaan järkeä.
Se vaan on ja kun se kuuluu niin sille ei voi mitään vaikka tietäis, että klikin kohde on umpitollo, pelivelkainen alkoholisoitunut narkkari joka hakkaa vanhoja mummoja ja syö eläviä rottia. Kun "klik" kuuluu niin hän vaan tekee kaikkea sitä niin hurmaavasti.

Hyvin harva järjellään ihastuu/rakastuu.

Aamen. Näin se juurikin menee. Tästä syystä se parisuhteen muodostus kusee. Järki ja tunteet repivät eri suuntiin.
 

Yhteistyössä