mä en taida rakastaa mun miestä enää...

[mitäs nyt?]

nyt se on jossain työjutskassa.paljon kivempi olla ilman sitä.riideltäis vaan tai sit ei edes keskusteltais mistään.en haluu läheisyyttä siltä,paitsi yöllä ehkä hakeudun kainaloon...seksiä en haluu.muiden miesten kanssa kyllä haluisin.aviomies on lähinnä mun kämppis...välillä katon sitä ja mietin,et miks oon jääny tollasen luo.en vaan jaksa...edes yrittää rakastaa.erota en voi kun meillä on kaks pientä lasta.
kuulostaa varmaan tosi epäkypsältä,mut nyt en jaksa edes panostaa kirjottamiseen...että näin.

 

[hakekaa apua]

Tuosta on vielä mahdollista päästä ylös. Puhukaa toisillenne, tarpeen vaatiessa ammattiavun turvin.

https://secure.vaestoliitto.org/toimiva_parisuhde/

 

[ap]

ei toiminu linkki...

 

[samahomma]

Sama meillä! Oon sanonu että muuttas pois. Vaan ei tee senkään asian eteen mitään....

 

[Nanna1980]

älä luovuta vielä! , jo lastenkin takia, vuokratkaa esim. hotellihuone yhdeksi yöksi vkl., lapset hoitoon, ja katsokaa onko tunteita vielä jäljellä, kun saatte olla kahdestaan. :heart:

 

[Puupään Justiina]

:hug: Kuulostaa samanlaiselta, kuin meidän lähisuvussa yhdellä perheellä. Kokeilkaa tuota yhteistä aikaa mitä jo ehdotettiin ja sitä, että saisitte rauhassa jutella kaikki asiat avoimesti mitkä ei nappaa sinulla eikä miehellä. Kirjeiden kirjottamisesta on joskus paljon apua jos puhuminen on vaikeeta. Olen muutaman kerran kuullut, että joku nainen on tollasessa tilanteessa alkanut käyttäytymään miestään kohti niin rakastavasti, kun vaan on ikinä osannut ihan arkielämässä pienistä teoista aloittamalla ja mies on tietty huomannut sen ja alkanut toimimaan samoin, kun on kokenut toisen arvostavan häntä ja halunnut mielissään osoittaa samanlaisia tunteita vaimoaan kohtaan. Jossain vaiheessa nämä parit sitten ovat huomanneetkin edelleen rakastavansa toisiaan. Ei varmaan ole helppoa tehdä niin jos ei yhtään siltä tunnu, mutta aina kannattaa yrittää, sitä kun voi vaikka lopulta yllättyä. Toivottavasti kaikki selviää.

 

[sori]

Tossa on toimiva linkki http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/

 

[ohis]

älä luovuta vielä! , jo lastenkin takia, vuokratkaa esim. hotellihuone yhdeksi yöksi vkl., lapset hoitoon, ja katsokaa onko tunteita vielä jäljellä, kun saatte olla kahdestaan. :heart:

Vielä kun mieskin haluaisi tuota...

 

[mik-ita]

tuo kaksintaan olo auttas varmaan.. olisipa minulla kaksinkeskistä aikaa mieheni kanssa vaan kun ei aina on jotkut kaverit täällä yötä ja nyt se on jossain yö klubissa entisen säätösä kanssa vähän hajoo pää eikä vastaa ees puhelimeen

 

[ap]

no itse asiassa me just oltiin hotellissa.lapset oli mummolassa. ihan kivaa oli,mut eipä se tätä arkea muuttanut. mä välillä yritän tosi kovasti olla rakastava,mut sit ku ei vaan oikeesti tunnu siltä ja ärsyttää toisen kaikki sanomiset ja tekemiset...mä taidan olla semmonen kenen pitää olla ilman miestä...aina haluun toimia omalla tavalla ja hermoilen liikaa.

kiitos ihanista kommenteista..varauduin saamaan lots of p*skaa niskaan..

 

[Nanna1980]

no itse asiassa me just oltiin hotellissa.lapset oli mummolassa. ihan kivaa oli,mut eipä se tätä arkea muuttanut. mä välillä yritän tosi kovasti olla rakastava,mut sit ku ei vaan oikeesti tunnu siltä ja ärsyttää toisen kaikki sanomiset ja tekemiset...mä taidan olla semmonen kenen pitää olla ilman miestä...aina haluun toimia omalla tavalla ja hermoilen liikaa.

kiitos ihanista kommenteista..varauduin saamaan lots of p*skaa niskaan..

voi harmi, ettei yhteisestä ajasta ollut apua :headwall:
mitkä olivat ne asiat/luonteenpiirteet johon miehessäsi alunperin rakastuit? onko niitä vielä?

 

[ap]

alkuun mies palvoi mua.nyt ei enää niinkään...osti mulle hieromakoneen,jottei sen tarvitsis hieroa mun hartioita enää.joululahjaksi lahjakortin kauneushoitolaan: "varaa aika hierojalle,ni ei mua tarvii pyytää aina hieromaan". heitin puolivitsillä takas,että ostan lahjakortin h**ralle niin ei multa tarvii kinua! no joo....mut kaipa niitä joitain piirteitä on edelleen,mutta ei paljoa.surullista.halusin että lapset sais kasvaa onnellisessa perheessä :'(

 

[Nanna1980]

alkuun mies palvoi mua.nyt ei enää niinkään...osti mulle hieromakoneen,jottei sen tarvitsis hieroa mun hartioita enää.joululahjaksi lahjakortin kauneushoitolaan: "varaa aika hierojalle,ni ei mua tarvii pyytää aina hieromaan". heitin puolivitsillä takas,että ostan lahjakortin h**ralle niin ei multa tarvii kinua! no joo....mut kaipa niitä joitain piirteitä on edelleen,mutta ei paljoa.surullista.halusin että lapset sais kasvaa onnellisessa perheessä :'(

voi, sun tilanne tuntuu vaikealta. ja pienet lapset uuvuttaa ja vie kaiken ajan parisuhteelta(nimim.kokemusta on)mites jos joku ilta kun lapset nukkuu, oikein kunnolla puhuisitte mitä vositte tehdä ja onko vielä tunteita toista kohtaan.
mutta nyt unta palloon, huomenna on uusi päivä =)

 

[samaa kokenut]

no itse asiassa me just oltiin hotellissa.lapset oli mummolassa. ihan kivaa oli,mut eipä se tätä arkea muuttanut. mä välillä yritän tosi kovasti olla rakastava,mut sit ku ei vaan oikeesti tunnu siltä ja ärsyttää toisen kaikki sanomiset ja tekemiset...mä taidan olla semmonen kenen pitää olla ilman miestä...aina haluun toimia omalla tavalla ja hermoilen liikaa.

kiitos ihanista kommenteista..varauduin saamaan lots of p*skaa niskaan..

Kuulostaa ihan meiltä pari vuotta sitten. Me käytiin pariterapeutin luona ja saatiin siitä paljon apua. Nyt on taas hyvä olla yhdessä ja tosiaan tuntuu siltä, että rakastuin uudelleen mieheeni. Meillä vaikeuksien syynä oli mun uupuminen pienten lasten kanssa ja kommunikaatiovaikeudet. Suosittelen sitä terapiaa, selviäis tunteet, kääntyy ne sit suuntaan tai toiseen.

 

[nainen]

nyt se on jossain työjutskassa.paljon kivempi olla ilman sitä.riideltäis vaan tai sit ei edes keskusteltais mistään.en haluu läheisyyttä siltä,paitsi yöllä ehkä hakeudun kainaloon...seksiä en haluu.muiden miesten kanssa kyllä haluisin.aviomies on lähinnä mun kämppis...välillä katon sitä ja mietin,et miks oon jääny tollasen luo.en vaan jaksa...edes yrittää rakastaa.erota en voi kun meillä on kaks pientä lasta.
kuulostaa varmaan tosi epäkypsältä,mut nyt en jaksa edes panostaa kirjottamiseen...että näin.

On muuten yleisempää kuin uskotkaan ja täysin normaalia. Jokainen parisuhde voi olla välillä lässähtänyt kuin pannukakku ja valtaosalla on kunnon kriisejä suhteissaan. Ei kannata luovuttaa, koska tilanne voi muuttua. Välillä menee päin p:tä, riidellään kaikesta ja tosiaan tuntuu, ettei rakkautta enää ole, mutta se voi olla vain tilapäinen tila. Lapset kasvaa, mahdollisesti tiukka rahatilanne korjaantuu jne. Älä luovuta, peli ei ole menetetty!

 

[mummo]

Tiedätkö, rakkaus ja intohimo ovat aivan kaksi eri asiaa. Jokaisessa liitossa intohimo loppuu aikanaan. Rakkaus on sitä, että haluaa olla hyvä toiselle. Sinäkin nähtävästi sitä haluat, joten rakkaus ei ole kokonaan loppu. Olisi hyvä keksiä joku yhteinen harrastus. Siitä voisi yhdessä keskustella. Me olemme molemmat innokkaita yhdistysihmisiä. Sitä kautta on tullut paljon yhteisiä ystäviä. Olemme pitäneet lapset mukana pienestä asti kerhoissa yms. tapahtumissa. No nyt ne ovat aikuisia ja heillä on omat perheet, mutta meillä on tosi ihanaa. Se on hyvä merkki, että edes haluat vielä rakastaa. Kyllä se siitä

 

[vieras]

alkuun mies palvoi mua.nyt ei enää niinkään...osti mulle hieromakoneen,jottei sen tarvitsis hieroa mun hartioita enää.joululahjaksi lahjakortin kauneushoitolaan: "varaa aika hierojalle,ni ei mua tarvii pyytää aina hieromaan". heitin puolivitsillä takas,että ostan lahjakortin h**ralle niin ei multa tarvii kinua! no joo....mut kaipa niitä joitain piirteitä on edelleen,mutta ei paljoa.surullista.halusin että lapset sais kasvaa onnellisessa perheessä :'(

No kaikkia meitä ne miehet alussa palvoo . Sitten se loppuu, kuten sinun tunteesikin. Tuli vain tuossa mieleen, että rakastuitko miehessäsi siihen, että hän palvoo sinua?Jos näin oli, en tiedä,mitä suhteen pelastamiseksi voisi tehdä...Jos taas jotain muutakin löytyy, kehoittaisin yrittämään. Lasten takia. Mutta jos ei sekään toimi, sitten on perampi erota. Musta lasten on kuittenkin hyvä nähdä ympärillään terveitä ihmissuhdemalleja,jotta joskus osaavat itse luoda sellaisen. Naljailevat, toisiaan välttelevät vanhemmat tuskin ovat hyvä esimerkki.

 

[äippä]

no minun vanhemmat ovat olleet yhdessä 27v, siihen mahtuu jos jonkinlaisia vuosia, kyllä jopa useampi sellainen vuosi että harva se päivä jotakin riitaa jopa vuoden ajan yhtämittaan. ja lapsia siinä sivussa 9(+ yksi joka kuoli 1v 4kk iässä),nykyään nuorin on esikoulussa(ja minä vanhin,itsellä 2lasta). sanoisin että mä en ole mitenkään kärsinyt niistä riidoista, olenpahan nähnyt että suhteessa voi välillä mennä huonosti jonkun aikaa,joskus vähän pidempääkin,mutta se ei tarkoita sitä että mikään ei voisi muuttua paremmaksi. kyllä se on tervettä että toista ei hylätä heti kun on vaikeaa, lapsetkin oppii että rakkaus ei lopu siihen/sen voi löytää uudelleen. minustakin tuntui jokin aika sitten että tunteet oli hukassa,vaan eipä ole enään,olen yhtä rakastunut mieheeni kuin silloin kun alettiin seurustella.

 

[äippä]

muuten miksi te riitelette? tunnetko kenties jääväsi ilman sitä psyykkistä ja emotionaalista tukea minkä tarvitsisit? kaipaatko että mies kyselee sinulta miten voit ja mitä tunnet,ymmärtää sinua,hellii. ?? vai mitä? jotainhan siellä takana on. vai onko sinulla epämääräinen pahaolo josta et oikein saa kiinni(kenties masennusta,tai ahdistusta)? kohteleeko mies sua eritavalla?

me ollaan välillä oltu miehen kanssa molemmat siinä pisteessä että tuntuu ettei toinen välitä, erilaisina persoonina. minä avoimena puhun ja puhun ja lopulta huudan kun mies ei vastaa,ja mies sulkeutuneenpana pakenee,joka tuntuu minusta ettei mies välitä. se on aikamoinen kehä. jollaisesta pääsee vain puhumalla ja puhumalla ja puhumalla tsemppiä se rakkaus löytyy vielä

 

[vieras]

nyt se on jossain työjutskassa.paljon kivempi olla ilman sitä.riideltäis vaan tai sit ei edes keskusteltais mistään.en haluu läheisyyttä siltä,paitsi yöllä ehkä hakeudun kainaloon...seksiä en haluu.muiden miesten kanssa kyllä haluisin.aviomies on lähinnä mun kämppis...välillä katon sitä ja mietin,et miks oon jääny tollasen luo.en vaan jaksa...edes yrittää rakastaa.erota en voi kun meillä on kaks pientä lasta.
kuulostaa varmaan tosi epäkypsältä,mut nyt en jaksa edes panostaa kirjottamiseen...että näin.

tollastahan sen pitää välillä ollakin. Ei pitkissä parisuhteissa voi, eikä tarvikaan mennä aina hyvin. Ei sitä heti tarvi eroa mietiskellä. Sama homma olis edessä joskus kenen tahansa muunkin ihmisen kanssa. Se on tää trendi vain nykysin, että kaikki heitetään nurkkaan heti, kun ei enää "yhtään nappaa". Jopa rakkaimmat ihmiset.

 

[monta lasta]

onpas täällä rohkaisevia esimerkkejä, kuten mummon ja äipän.mäkin olen pohtinut eräänkin kerran, että mitä se rakkaus on ja onko sitä. olen laittanut asioita puntariin ja jäänyt. mä pelkään kahden keskistä aikaa, kun vihaa on kertynyt tähän väliin sen verran, että pelkään jo epäonnistumista sen vuoksi. siis jos oltais kahden kesken. varasin jo lastenhoitajan, mutta se peruuntui tosin ei mun takia ja olinpa oikeestaan helpottunut. ei kannata välittää, jos joku ei ymmärrä, miten tällaisesta parisuhteesta ei kaikki heti ole ryntäämässä pihalle. kaikki ei todellakaan ole yksinkertaista ja olisi tosi sääli, jos eroaisi ja huomaisi, että ratkaisu ei olekaan oikea.

 

[monta lasta]

muuten miksi te riitelette? tunnetko kenties jääväsi ilman sitä psyykkistä ja emotionaalista tukea minkä tarvitsisit? kaipaatko että mies kyselee sinulta miten voit ja mitä tunnet,ymmärtää sinua,hellii. ?? vai mitä? jotainhan siellä takana on. vai onko sinulla epämääräinen pahaolo josta et oikein saa kiinni(kenties masennusta,tai ahdistusta)? kohteleeko mies sua eritavalla?

me ollaan välillä oltu miehen kanssa molemmat siinä pisteessä että tuntuu ettei toinen välitä, erilaisina persoonina. minä avoimena puhun ja puhun ja lopulta huudan kun mies ei vastaa,ja mies sulkeutuneenpana pakenee,joka tuntuu minusta ettei mies välitä. se on aikamoinen kehä. jollaisesta pääsee vain puhumalla ja puhumalla ja puhumalla tsemppiä se rakkaus löytyy vielä

kuulostaa niiiin tutulta että taisit kirjoittaa minun elämästäni...

 

[juu]

No mutta hän on siis ihan selkeesti ajatellut sua, kun on ostanu sulle hieromalaitteen selälle ja hierontalahjakortteja..ei se välttämättä tarkota sitä, että hän on ne itsekkäistä syistä ostanut! Nuohan on juuri hyviä ideoita, jos sulla on ongelmia selän kans. Parempi idea ois ostaa kuntosalikortti, koska se auttais tuohon koko ajan, mut sen varmaan moni nainen ymmärtää väärin =D Ei kaikesta pidä hernettä vetää nenään. Ehkä hän on ajatellut, että tuo hierominenkin voidaan sitten käyttää johonkin muuhun yhteiseen aikaan? Ajattelitko sitä ollenkaan?

Ei ne asiat hetkessä korjaannu. Jos yhen päivän oot mukava ja rakastavainen ja seuraavana päivänä kettuilet ja ärsyynnyt joka asiasta..niin se menee miinuksen puolelle. Ei yks hotellireissu kaikkea korjaa. Järjestätte vaan enemmän yhteistä aikaa, että sitä olisi säännöllisesti.

 

[vieras]

ap viittasi tuossa jossakin kirjoituksessaan siihen, että haluaisi kasvattaa lapsensa onnellisessa perheessä. Minkäköhän lainen on onnellinen perhe? Sellainenko, jossa kaikki on aina hyvin, ei riitoja eikä erimielisyyksiä? Ei sellaista olekaan. perheen hajottaminen se vasta lapsille iso murhe olisikin, vaikka ehkä tekisikin vanhemmat hetkellisesti onnelliseksi.

 

[monta lasta]

mäkin haluaisin mielepiteitä siitä, mistä voi johtua, että toisinaan riitaa voi tulla siis ihan mistä vaan. siis että mikä aiheuttaa tällaiset riita jaksot. ne on tosi väsyttäviä... tää on tosi hyvä aihe ja ketju.