Se on just sellainen lapsi, josta on hyvin vaikea pitää. Se kiljuu, ei usko mitään, huutaa, puhuu päälle, haluaa kaiken, kiukuttelee... Suureksi osaksi käytös johtunee kasvatuksesta (tai oikeammin sen puutteesta).
En oo koskaan näyttänyt asiaa tytölle, ja otan kylään ja yöksikin, mutta yöksi harvemmin. On tottunut aina saamaan tahtonsa läpi, ja meillä kun ei voi kaikkea tehdä mitä haluaa. On aina hyvin rankat päivät, kun tyttö on kylässä.
No, tietenkin mä nyt siitä jollain lailla pidänkin, mutta en voi kyllä sanoa, että nauttisin sen seurasta samallalailla, kuin useimpien lasten seurasta.
Ehkäpä kun se vähän kasvaa, (5vee on nyt), niin tuun sen kanssa paremmin toimeen, toivottavasti.
En oo koskaan näyttänyt asiaa tytölle, ja otan kylään ja yöksikin, mutta yöksi harvemmin. On tottunut aina saamaan tahtonsa läpi, ja meillä kun ei voi kaikkea tehdä mitä haluaa. On aina hyvin rankat päivät, kun tyttö on kylässä.
No, tietenkin mä nyt siitä jollain lailla pidänkin, mutta en voi kyllä sanoa, että nauttisin sen seurasta samallalailla, kuin useimpien lasten seurasta.
Ehkäpä kun se vähän kasvaa, (5vee on nyt), niin tuun sen kanssa paremmin toimeen, toivottavasti.