Mä en ota selvää miehestä enää... :(

[Suruinen]

Joku aika takaperin antoi ymmärtää että haluais joskus mennä naimisiin ja pysyä perheenä mutta nyt eilen mulla sattui pää ja maha ja kun olen sellainen että kaipaan hellyyttä ja lohdutusta (jota ennen olen mieheltä saanut ) mies kuittasi asian sanomalla "jaajaa" :ashamed:
Kun kakkonen syntyi mies vain oli samassa huoneessa mitään lohdutusta en mieheltä saanut vaikka sattui kuinka (en ehtinyt saamaan mitään lääkettä ) se vaan katseli ekan muksun kohdalla silitteli koko ajan mua siinä vierellä ja lohdutti. Ja sama kun olen flunssassa tai missä tahansa aina vaan "jaajaa" tai "aha". Mikä voi olla? Kun mä vaan olen luonteeltani sellanen että lohdutan jos johonkin sattuu tai on pahamieli ja tahdon sitä myös itse mutta mies ei kummankaan kohdalla enää tee niin. Kuka hel*etti mua nyt lohduttaa? Pettämään en mene mutta en tiedä mitä mä tekisin :ashamed:

Onko teillä mitään ideaa??

 

[otan osaa]

Miehet...täälläkin saatiin aamulla miehestä tarpeeksi Perhana kun niillä ei aivot leikkaa

 

[ccc]

Miehet...täälläkin saatiin aamulla miehestä tarpeeksi Perhana kun niillä ei aivot leikkaa

juu me ollaan kamalia otuksia.

 

[merenneitonen]

Mä olisi ap varmaan nakannut miehen synnytyssalista ulos jos olisi vain katsoa toljottanut.
Olisikos nyt keskustelun paikka...tosiaan joku välillänne mättää...

 

[Pesky Pixie]

Tietenkin parisuhteeseen jollain laillaa kuuluukin se vastavuoroinen hellyys ja tunne, että saa olla välillä heikko ja lohdutettavana, mutta jos mies ei sitä joskus jaksa, muista tai ymmärrä tehdä niin ei se nyt tarkoita ettei hän sinusta välitä tai ei halua kanssasi naimisiin. Mitä tarkoitat että hän "antoi ymmärtää että haluisin joskus mennä naimisiin jne.."? Ettekö te suoraan puhu sellaisista asioista? Tai etkö sä voi suoraan sanoa että kaipaisit nyt hellyyttä? Synnytyksestä jos puhutaan, niin mä olen kyllä sellainen, että olisin sanonut ukolle, että nyt sä tulet tänne mun viereeni auttamaan kun tää on yhteinen lapsi tietääkseni.

 

[Lily of the valley]

Ootko kertonut miehelle tunteistasi? Oikeesti miehet ei oo kovin intuitiivisia, ne mitään tajua.

Meillä ainakin parani tilanne, kun kerroin miehelle, et kaipaan hellittelyä ja huolenpitoa, ja tulee paha mieli, jos hän ei osoita huomiota masulle (mä oon siis raskaana). Sain mä siitä pari kertaa keskustella, ehkä kolmekin, mutta nyt menee jo sujuvasti.

 

[Pamppelsson]

Siis.. Miten sairasta voi lohduttaa? Mä en oo sellainen tyyppi joka jaksaa voivotella ja silittää, helliä ja paijia heti jos vähän jotain sattuu tms. Enkä jaksaisi teeskennelläkään olevani sellainen.
Ymmärrän siis miestäsi, ja sua neuvoisin vaan oppimaan elämään sen asian kanssa ettei sitä voivottelua kannata kerjätä.

 

[vieras]

Siis.. Miten sairasta voi lohduttaa? Mä en oo sellainen tyyppi joka jaksaa voivotella ja silittää, helliä ja paijia heti jos vähän jotain sattuu tms. Enkä jaksaisi teeskennelläkään olevani sellainen.
Ymmärrän siis miestäsi, ja sua neuvoisin vaan oppimaan elämään sen asian kanssa ettei sitä voivottelua kannata kerjätä.

Samaa mieltä. Siis joo onhan se silittely ja paijaaminen ihan kivaa, mutta.. Keskustelkaa asioista, kun täällä nyt ei kukaan osaa sanoa sun miehen ajatusmaailmaa. Ja siis keskustelkaa, älä vaan ala mihinkään vihjailuihin.

 

[Pamppelsson]

Siis.. Miten sairasta voi lohduttaa? Mä en oo sellainen tyyppi joka jaksaa voivotella ja silittää, helliä ja paijia heti jos vähän jotain sattuu tms. Enkä jaksaisi teeskennelläkään olevani sellainen.
Ymmärrän siis miestäsi, ja sua neuvoisin vaan oppimaan elämään sen asian kanssa ettei sitä voivottelua kannata kerjätä.

Samaa mieltä. Siis joo onhan se silittely ja paijaaminen ihan kivaa, mutta.. Keskustelkaa asioista, kun täällä nyt ei kukaan osaa sanoa sun miehen ajatusmaailmaa. Ja siis keskustelkaa, älä vaan ala mihinkään vihjailuihin.

Hyvin täydensit mun ajatuksia

 

[Täh]

Joku aika takaperin antoi ymmärtää että haluais joskus mennä naimisiin ja pysyä perheenä mutta nyt eilen mulla sattui pää ja maha ja kun olen sellainen että kaipaan hellyyttä ja lohdutusta (jota ennen olen mieheltä saanut ) mies kuittasi asian sanomalla "jaajaa" :ashamed:

Siis MITÄ? Mies haluaa naimisiin ja pysyä perheenä MUTTA koska eilen se sanoi "jaajaa" kun sanoit että pää ja maha on kipeä niin se on joku MUTTA sille naimisiinmenolle?

"Mun mies haluaa pysyä perheenä mut kun eilen se sanoi "jaajaa" niin haluaakohan se enää, mitä ootte mieltä?"

 

[Pamppelsson]

Joku aika takaperin antoi ymmärtää että haluais joskus mennä naimisiin ja pysyä perheenä mutta nyt eilen mulla sattui pää ja maha ja kun olen sellainen että kaipaan hellyyttä ja lohdutusta (jota ennen olen mieheltä saanut ) mies kuittasi asian sanomalla "jaajaa" :ashamed:

Siis MITÄ? Mies haluaa naimisiin ja pysyä perheenä MUTTA koska eilen se sanoi "jaajaa" kun sanoit että pää ja maha on kipeä niin se on joku MUTTA sille naimisiinmenolle?

"Mun mies haluaa pysyä perheenä mut kun eilen se sanoi "jaajaa" niin haluaakohan se enää, mitä ootte mieltä?"

Niinpä
Tuntuu, että ap on jonkun sortin dramaqueen

 

[hymiö]

Mua ainakin ärsyttää jos toinen kipeenä valittaa että aijjai oijjoi, en jaksais päätä silitellä. Miten tuo sitten vaikuttaa naimisiinmenoon? Tuu alas pilvilinnoista!

 

[Täh]

Jos mun mies valittelis päänsärkyä niin todennäköisesti kehottaisin ottamaan buranan, en todellakaan menis pusihalimaan. Ja jos mulla ois pää kipeä niin ottaisin ennemmin sen buranan kun puspushalhalsäälsääl- lässytystä.

Ja ajatella, SILTIKIN haluan naimisiin ja "pysyä perheenä" enkä todella edes ymmärrä miten pitää erikseen mainita että "en mene pettämään".

Miksi aikuista ihmistä pitää "lohduttaa" päänsärystä tms?

 

[sivu]

Jotkut ihmiset (esim. minä, vaikka olen nainen) on sellaisia, kenen on vaikea kohdata sitä toisen pahaa mieltä, kipua, sairautta, jne. Itse huomaan jopa hiukan ärsyyntyväni jos mieheni valittaa pääkipua, selkäsärkyä, kuumetta tai jotain. Tottakai yritän auttaa, hakea lääkettä tai hieroa hartioita, mutta se tuntuu hyvin väkinäiseltä, ja koko ajan vain toivon että kipu loppuu tai että hän ainakin lakkaa ilmaisemasta sitä... Eri asia on jos pelkään että kyseessä on jotain vakavaa. Silloin en jätä yhtään kiveä kääntämättä hankkiakseni (erityisesti käytännön) apua tilanteeseen. Tuntuu kauhealta, mutta silloin tällöin yllätän itseni ajattelemasta että mies liiottelee tai on jotenkin tullut tahallaan kipeäksi. Yleensä sairauden tai muun "häiriötekijän" kohdatessa koen vain suurta turhautumista ja halua paeta paikalta...

Ehkä miehelläsi on samanlaisia taipumuksia? Ei se tarkoita etteikö rakastaisi puolisoa.

 

[niin tutun]

kuulosta. Valitettavasti. Mun mies sanoo vaan että "aina on jotain" jos pää kipeä tj. Mä en ole saanut koskaan lohdutusta. Mieheltä puuttuu lohdutus geeni, tuma tai mikä lie. Sama pojalla kun poika loukkaa itseänsä, kaatuessaan lyö pään tai saa haavan. Ei puhettakaan että mies tajuaisi lohduttaa. Alkaa pasaamaan miksi et kattonut, miksi pitää tuolla lailla koheltaa... etc.
Mä ainakin lohdutan ensin ja sitten keskustellaan mikä johti loukkaantumiseen ja miten tulisi toimia ettei loukkaantumista sattuisi ( vaikka niitä sattuu kuitenkin.. ).
Ei ole empatia kykyä mun miehellä. Tai sitten se vain osaa sitä osoittaa.

 

[no]

mä en enää helli ja paijaile mun miestä niin kuin ennen, johtuen kahdesta syystä:
1. kun on kaksi pientä lasta hoidettavana, niin energiaa ei enää riitä miehelle entiseen malliin
2. mun mies valittaa jokaisesta pienestä päänsärystä ym. kuin olis kuolemansairas. mua on alkanut tämä ärsyttää, ja kuittaan sen vaan tollasella aha-kommentilla. itse kun en yleensä valita vaikka olisin kovastikin kipeä.

mutta tuo synnytysjuttu kyllä kuulostaa kummalle. olisko mies jotenkin masentunut tms?

 

[vieras]

Jos mun mies valittelis päänsärkyä niin todennäköisesti kehottaisin ottamaan buranan, en todellakaan menis pusihalimaan. Ja jos mulla ois pää kipeä niin ottaisin ennemmin sen buranan kun puspushalhalsäälsääl- lässytystä.

Ja ajatella, SILTIKIN haluan naimisiin ja "pysyä perheenä" enkä todella edes ymmärrä miten pitää erikseen mainita että "en mene pettämään".

Miksi aikuista ihmistä pitää "lohduttaa" päänsärystä tms?

sama juttu täällä. Jos asialle voi tehdä jotain (ottaa Burana tms) niin se joko tehdään tai ollaan valittamatta!

 

[niin tutun]

Jos mun mies valittelis päänsärkyä niin todennäköisesti kehottaisin ottamaan buranan, en todellakaan menis pusihalimaan. Ja jos mulla ois pää kipeä niin ottaisin ennemmin sen buranan kun puspushalhalsäälsääl- lässytystä.

Ja ajatella, SILTIKIN haluan naimisiin ja "pysyä perheenä" enkä todella edes ymmärrä miten pitää erikseen mainita että "en mene pettämään".

Miksi aikuista ihmistä pitää "lohduttaa" päänsärystä tms?

En mäkään kaipaa joka kipuun halipuseja mutta jos olet kipeä esim migreeni niin jotenkin sitä vaan olettaa että mies toisi sänkyyn edes pyydettäessä lääkettä. Tai kuumeessa jos olen huomioisi edes kysymällä oletko ottanut lääkettä ja lämmintä juotavaa, toisinko lisä peiton tai jotain.
Tai kun joku läheinen kuolee tai kun sairastuin nivelreumaan niin osoittaisi jonkinlaista lohtua tai empatiaa mutta ei mitään.
Reuman kohdalla totesi taas "aina on jotain, voi vittu".
Itseähän itselleni halusin reuman juu ihan varmasti.