N
"nanna84"
Vieras
Meillä kaks lasta, ekaluokkalainen ja 5-vuotias. Mies vakitöissä (päivätöissä johon kuuluu silloin tällöin työmatkoja, myös ulkomaille) ja mä opiskelen sairaanhoitajaks.
Mulla alkaa 15. päivä kolmen viikon työharjottelu synnyttäneiden osastolla. Ja oon tästä toosi onnellinen, koska sinne on vaikea päästä harjottelemaan esim. siitä syystä että harjottelupaikkakunta on ihan eri kuin kouluni paikkakunta. Harjottelupaikkakunnalle on matkaa vajaa 100km, joten aamuvuoroonkin tarvii lähteä ajamaan tosi aikasin.
Olen tiennyt tästä tulevasta harjoittelusta kesäkuusta asti, ja mies on luvannut tehdä sen kolme viikkoa töitä 8-16, jotta saa ekaluokkalaisen saateltua samalla kouluun kun viel nuoremman hoitoon ja ite töihin. On siis luvannut olla tukena kaikin tavoin, koska tietää, että tää työharjottelu on mulle tärkee.
No nyt mies ilmoitti, että hänen tarvis mennä ensimmäisen harjoitteluviikkoni aikana työmatkalle 600 km päähän, pariksi päiväksi. Ei siinä mitään, kyllähän mä täällä saan lasten hoitoon/kouluun viemiset ym. järjestettyä jos on kyse vaan parista päivästä.
Sitten se lisäs, että hänen tarvis mennä myös viikoks-pariks työkeikalle Norjaan. Ja sekin mun työharjottelun aikana :/ Ymmärsin, että se ei oo pakollinen reissu, mutta hän haluaa. Haluaa vieläpä mennä omalla autolla, joten työmatka kestää jo siksi pari päivää kauemmin kuin lentäen.
Asiasta ei olla enempää nyt keskusteltu, koska mua harmittaa, enkä halua alkaa riitelemään. Jotenkin vaan tuntuu, että vaihtoehto on, että hän lähtee sinne ja mä jätän harjottelun väliin (joka siirtää valmistumistani, koska en saa harjoittelua suoritetuks).
Mulla alkaa 15. päivä kolmen viikon työharjottelu synnyttäneiden osastolla. Ja oon tästä toosi onnellinen, koska sinne on vaikea päästä harjottelemaan esim. siitä syystä että harjottelupaikkakunta on ihan eri kuin kouluni paikkakunta. Harjottelupaikkakunnalle on matkaa vajaa 100km, joten aamuvuoroonkin tarvii lähteä ajamaan tosi aikasin.
Olen tiennyt tästä tulevasta harjoittelusta kesäkuusta asti, ja mies on luvannut tehdä sen kolme viikkoa töitä 8-16, jotta saa ekaluokkalaisen saateltua samalla kouluun kun viel nuoremman hoitoon ja ite töihin. On siis luvannut olla tukena kaikin tavoin, koska tietää, että tää työharjottelu on mulle tärkee.
No nyt mies ilmoitti, että hänen tarvis mennä ensimmäisen harjoitteluviikkoni aikana työmatkalle 600 km päähän, pariksi päiväksi. Ei siinä mitään, kyllähän mä täällä saan lasten hoitoon/kouluun viemiset ym. järjestettyä jos on kyse vaan parista päivästä.
Sitten se lisäs, että hänen tarvis mennä myös viikoks-pariks työkeikalle Norjaan. Ja sekin mun työharjottelun aikana :/ Ymmärsin, että se ei oo pakollinen reissu, mutta hän haluaa. Haluaa vieläpä mennä omalla autolla, joten työmatka kestää jo siksi pari päivää kauemmin kuin lentäen.
Asiasta ei olla enempää nyt keskusteltu, koska mua harmittaa, enkä halua alkaa riitelemään. Jotenkin vaan tuntuu, että vaihtoehto on, että hän lähtee sinne ja mä jätän harjottelun väliin (joka siirtää valmistumistani, koska en saa harjoittelua suoritetuks).