Mä en kestä tota yhtä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ninaTT
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

ninaTT

Aktiivinen jäsen
13.09.2007
18 922
0
36
Huutaahhuutaahuutaahuutaahuutaahuutaahuutaahuutaahuutaahuutaa
huutaahuutaahuutaahuutaahuutaahuutaahuutaa.Kiljuu. Itkee. Huutaakiljuuitkee. Itkee.

Ja siitä päästyän käy kierroksen koko talon läpi. Kaikki kielletyt jutut. Kun yhdestä pahanteosta saa pois niin ryhtyy heti toiseen. Keittiö on lapsilukkojen peitossa, mutta keittiön pöytää on hieman hankala laittaa piiloon. Ja nyt se osaa siirtää tuoleja avukseen. Ja vanhempi availee ovet jokapuolelle.

Mä en jaksa.

|O |O |O |O |O |O
 
Sellasta se on. Meillä ei tosin ole koskaan ollut lapsilukkoja. Kerran esikoinen levitti pussillisen kahvinporoja lattialle. Muutoin kaikki toiminut ihan jees. Ja kerran kuopus karkasi tuuletusikkunasta pihalle(likka kuin pajunvitsa varreltaan, silloinen kämppä maantasalla).

Kannattaa vaan pitää muksut hyödyllisissä ja opettavaisissa touhuissa. Oppivat jotain ja alkavat olla yhä enempi hyödyksi, sekä pysyvät poissa tuhmuuksista. Jaksuja vaan, kyllä se siitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Kannattaa vaan pitää muksut hyödyllisissä ja opettavaisissa touhuissa. Oppivat jotain ja alkavat olla yhä enempi hyödyksi, sekä pysyvät poissa tuhmuuksista. Jaksuja vaan, kyllä se siitä.

Kun ei sille kelpaa :/ Vaa huutaa ja kiljuu ku yrittää tehdä jotain mukavaa yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Kannattaa vaan pitää muksut hyödyllisissä ja opettavaisissa touhuissa. Oppivat jotain ja alkavat olla yhä enempi hyödyksi, sekä pysyvät poissa tuhmuuksista. Jaksuja vaan, kyllä se siitä.

Kun ei sille kelpaa :/ Vaa huutaa ja kiljuu ku yrittää tehdä jotain mukavaa yhdessä.

Varo vaan ettei omastasi tule samanlaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ohis:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Kannattaa vaan pitää muksut hyödyllisissä ja opettavaisissa touhuissa. Oppivat jotain ja alkavat olla yhä enempi hyödyksi, sekä pysyvät poissa tuhmuuksista. Jaksuja vaan, kyllä se siitä.

Kun ei sille kelpaa :/ Vaa huutaa ja kiljuu ku yrittää tehdä jotain mukavaa yhdessä.

Varo vaan ettei omastasi tule samanlaista.

No mikä tää kommentti nyt on? Miten mun pitäis varoa? Tiedätkö sä vai mitä tuon yhden kanssa on menny pieleen vai?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Ei se taida onnistua joiltakin luonnonmukainen lapsen kasvatus yhdenkään lapsen kanssa! :laugh:

Häh? En mä puhunu omastani. Oonko mä nyt sullekin tehny jotain pahaa kun mun paha olo saa sussa aikaan tollasen reaktion? Aika etovaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Häh? En mä puhunu omastani. Oonko mä nyt sullekin tehny jotain pahaa kun mun paha olo saa sussa aikaan tollasen reaktion? Aika etovaa.

No enhän minä nyt millään pahalla! Ajattelin vaan että luonnonmukainen kasvatus alkaa piisaamaan kun hermot menee. En uskonut että ihan noin vakavasta asiasta oli kyse. Anteeksi vaan jos loukkasin! :hug:
 
Tuu hetkeks meidän luokse niin kestät teidän pikkuisia taas :D

8v ja 5v adhd pojat, meteliä piisaa, koskaan ei ole hetkeäkään hiljaista, riehuvat, tappelevat, huutavat jne jne
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Kannattaa vaan pitää muksut hyödyllisissä ja opettavaisissa touhuissa. Oppivat jotain ja alkavat olla yhä enempi hyödyksi, sekä pysyvät poissa tuhmuuksista. Jaksuja vaan, kyllä se siitä.

Kun ei sille kelpaa :/ Vaa huutaa ja kiljuu ku yrittää tehdä jotain mukavaa yhdessä.

Hmmm... oikeasti? Mitä sitten teette yhdessä? Minkä ikäinen sun lapses ylipäätään on? Meillä jo 1-vuotiaana kokeiltiin aidolla hiilellä piirtämistä. Sotku rajoittui täten vain paperiin ja esiliinaan. Olen myös laittanut lapset pesemään pienestä asti legojaan. Legot vatiin, tiskiharjat käteen ja läträämään kylppäriin. Ah, kuinka ihanaa.
 
Ei varmaan lohduta, eikä varmaan pitäis taaskaan kommentoida edes yhtään mitään. Mutta lapset reagoi vanhempiensa pahaan oloon, ei se pieni sitä vielä ymmärrä että mikä mättää, mutta mättää kun kuitenkin itsekin tuntee sen, että äidillä on paha olla, ja tädillä on paha olla. Ei siihen ole mitään poppaskonsteja, ehkä jakamatonta huomiota aina välillä, mutta ei siihen oikein muu kuin aika auta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Häh? En mä puhunu omastani. Oonko mä nyt sullekin tehny jotain pahaa kun mun paha olo saa sussa aikaan tollasen reaktion? Aika etovaa.

No enhän minä nyt millään pahalla! Ajattelin vaan että luonnonmukainen kasvatus alkaa piisaamaan kun hermot menee. En uskonut että ihan noin vakavasta asiasta oli kyse. Anteeksi vaan jos loukkasin! :hug:

Ähh, mulla on vaa hermot tosi kireellä välillä kun ei osaa auttaa ja mä en oikein siedä tollasta meteliä... Sit vaa tiuskin ja ärhentelen ja se ei vissiin auta yhtään. Tosin ei mikään muukaan.

MITÄ SE HALUAA?!?!?!?! Kaikkea on yritetty... Tää alkaa lähes joka päivä tiettyyn aikaan iltapäivästä mutta mitkään uniyritykset ei auta, ei vaikka kui yrittäis venkslata pojan päiväunia ja yöunia. ÄRH.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Kannattaa vaan pitää muksut hyödyllisissä ja opettavaisissa touhuissa. Oppivat jotain ja alkavat olla yhä enempi hyödyksi, sekä pysyvät poissa tuhmuuksista. Jaksuja vaan, kyllä se siitä.

Kun ei sille kelpaa :/ Vaa huutaa ja kiljuu ku yrittää tehdä jotain mukavaa yhdessä.

Hmmm... oikeasti? Mitä sitten teette yhdessä? Minkä ikäinen sun lapses ylipäätään on? Meillä jo 1-vuotiaana kokeiltiin aidolla hiilellä piirtämistä. Sotku rajoittui täten vain paperiin ja esiliinaan. Olen myös laittanut lapset pesemään pienestä asti legojaan. Legot vatiin, tiskiharjat käteen ja läträämään kylppäriin. Ah, kuinka ihanaa.

Siskon poika siis kyseessä, 1,5v. Ollu aina todella... Hmm. Kovaääninen tapaus.

Ollaan yritetty leikkiä vaikka millä leluilla, lauleskella, lukea kirjoja... Jopa syöminen menee usein siihen, että poika kiljuu vaa. Kaikkea yritetään tarjota mutta mikään ei riitä. Tai jos riittää, niin vaa hetkeksi. Itkee myös äitinsä perään todella paljon =/ Siis jos sisko on toisessa huoneessa tai parvekkeella tms. Ja tosi kovaäänisesti.

Pojalla oli koliikki 4 kk ikään asti, 1v2kk ikään asti heräsi öisin jopa 15 kertaa yössä ja huusi, eli sellasta huutoa ettei mikään auttanu, maito tai tutit tai mikään. Nyt nukkuu suurimman osan öistä läpi tai heräilee, mutta nukahtaa taas itsekseen.

Nyt siis ongelmaksi muodostunut iltapäivä/ilta. Ja joskus aamut, mutta ne menee usein paremmin.

Tosta pojasta vois kirjottaa kirjan nimeltä 18 kuukauden koliikki. Jos siis vaikka lopettais ton huutamisen kohta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Siskon poika siis kyseessä, 1,5v. Ollu aina todella... Hmm. Kovaääninen tapaus.

Ollaan yritetty leikkiä vaikka millä leluilla, lauleskella, lukea kirjoja... Jopa syöminen menee usein siihen, että poika kiljuu vaa. Kaikkea yritetään tarjota mutta mikään ei riitä. Tai jos riittää, niin vaa hetkeksi. Itkee myös äitinsä perään todella paljon =/ Siis jos sisko on toisessa huoneessa tai parvekkeella tms. Ja tosi kovaäänisesti.

Pojalla oli koliikki 4 kk ikään asti, 1v2kk ikään asti heräsi öisin jopa 15 kertaa yössä ja huusi, eli sellasta huutoa ettei mikään auttanu, maito tai tutit tai mikään. Nyt nukkuu suurimman osan öistä läpi tai heräilee, mutta nukahtaa taas itsekseen.

Nyt siis ongelmaksi muodostunut iltapäivä/ilta. Ja joskus aamut, mutta ne menee usein paremmin.

Tosta pojasta vois kirjottaa kirjan nimeltä 18 kuukauden koliikki. Jos siis vaikka lopettais ton huutamisen kohta.

Erään lapsen seitsemän ikävuoden jälkeen, se ei koskaan lopettanut sitä huutoa.
Sorry, jotkut lapset vaan on sellaisia.

 
1,5v lapset on kaikkien pahoinpitelytilastojen kärjessä, koska useimmat sen ikäiset on tosi rasittavia. Eroahdistus iskee yleensä viimeistään tai toisen kerran siinä vaiheessa ja ripustautuminen ja erikoiset ahdistuskohtaukset on tosi yleisiä.
En tiedä tarkemmin millainen teillä/pojalla on elämäntilanne, mutta jos on herkkä ja tempperamenttinen lapsi, niin johonkin hän siellä nyt varmaan reagoi käytöksellään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Siskon poika siis kyseessä, 1,5v. Ollu aina todella... Hmm. Kovaääninen tapaus.

Ollaan yritetty leikkiä vaikka millä leluilla, lauleskella, lukea kirjoja... Jopa syöminen menee usein siihen, että poika kiljuu vaa. Kaikkea yritetään tarjota mutta mikään ei riitä. Tai jos riittää, niin vaa hetkeksi. Itkee myös äitinsä perään todella paljon =/ Siis jos sisko on toisessa huoneessa tai parvekkeella tms. Ja tosi kovaäänisesti.

Pojalla oli koliikki 4 kk ikään asti, 1v2kk ikään asti heräsi öisin jopa 15 kertaa yössä ja huusi, eli sellasta huutoa ettei mikään auttanu, maito tai tutit tai mikään. Nyt nukkuu suurimman osan öistä läpi tai heräilee, mutta nukahtaa taas itsekseen.

Nyt siis ongelmaksi muodostunut iltapäivä/ilta. Ja joskus aamut, mutta ne menee usein paremmin.

Tosta pojasta vois kirjottaa kirjan nimeltä 18 kuukauden koliikki. Jos siis vaikka lopettais ton huutamisen kohta.

Paljon huolestuttavampaahan se olis, jos hän ei itkisi äitinsä perään, kun on juuri menettänyt isänsäkin. Jos lapsi on helppo, siis tuollaisessa tilanteessa, hän todennäköisesti yrittää sopeutua liikaa ja voi itse huonosti, mutta peittää sitä koska muillakin on huono olo.

Toisaalta jos lapsi huutaa paljon kuukausitolkulla, niin kyllä siellä todennäköisesti on jokin elimellinen "vika" joka sen huudon aiheuttaa, tai siis aiheuttaa jonkun syyn sille huudolle. Vaikka sitä syytä ei ole vielä löytynytkään. Toivottavasti löytyy.
 

Yhteistyössä