E
ei pysty
Vieras
Aloitin työt vähän aikaa sitten, ja niin sanoin kuinka mulle käy mitkä vuorot tahansa.. Mutta mä en millään kestä kuitenkaan iltavuoroja!! Vien lapsen aamulla hoitoon tosi väsyneenä, nukun kotona pari tuntia ja kärvistelen että pääsen lähtemään töihin, tulen kotiin kun lapsi nukkuu, herään taas aikasin aamulla jne jne.. Enhän mä näe lastani milloinkaan! Sydän verellä vien lapsen hoitoon ja itkua tihrustan lapsen sängyn vierellä kun on niin ikävä.. Lapsikin aamulla takertuu aina syliin ja sanoo kun on ollut ikävä! Pakko mun on pyytää itselleni aamuvuoroja ja iltavuoroja todella vähän, ei mun pälli kestä olla lapsestani niin paljon erossa.. Miten te muut kestätte tai selviätte iltavuoroista?