mä en käsitä miten jotkut sokeutuu täysin kun ryhtyvät seurustelemaan!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ystävä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

"ystävä"

Vieras
mä olen ollut mieheni kanssa 10 vuotta ja jopa alkuhuuman aikaan mulla oli AINA aikaa ystäville.
mä olen muutaman kerran jopa perunut mun ja miehen yhteisen illanvieton erään ystäväni takia jolla on ollut todella rankka elämä ja on tarvinnut tukea tai yöpaikkaa.

eräs toinen pitkäaikainen ystäväni alkoi seurustella nyt alkuvuodesta ja mä unohduin ihan täysin. se olen aina minä joka ottaa yhteyttä ja jos soitan, niin 90% puhelusita tää kaveri puhuu yhtäaikaa sille miehelleen ja kikattelee puhelimeen ja mä oon et jes. soitellaan myöhemmin. ollaan oltu kun paita ja peräsin ja aina oltu toistemme tukena.
olen todella onnellinen hänen puolestaan, että hän on löytänyt ihanan parisuhteen, mutta jos hän on sysännyt mut täysin syrjään elämästään lähes 5 kuukaudeksi, ei ole ehtinyt puhua mun kanssa, ei ehdi nähdä jne niin olenko mä ihan kohtuuton nyt kun tilanne on seuraava;
meille on tänään tulossa mun yksi parhaita ystäviä jota en ole nähnyt vuoteen, olemme tunteneet yli 10 vuotta. no, tää seurustelemaan alkanut kaveri soitti mulle eilen, että "matti" lähtee pe-la jätkien kanssa reissuun, et MITÄ TEHTÄIS?! sanoin, et sori, mut "minna" on tulossa meille,saunotaan ja jutellaan koko yö.
no, tää kaveri alko sit et voiks hänkin tulla?! pliis?! tai et mentäis hänen luokseen. sanoin, et puhun "minnan" kanssa.
no, ymmärrettävästi "minna" haluaa olla juurikin meillä ja mun kanssa kun pitkästä aikaa nähdään. ja tää yks vaan jankkaa, että ette voi jättää yksin ja ottakaa mukaan ja mäkin tuun. sanoin aika tiukasti, et sori, mut toinen kerta ja sit menikin herne nenään.

miten ihmiset sokeutuu tolleen??!! oikeesti...
saattaa olla aika sekava selostus, mut mä oon sekavassa tilassa kun ärsyttää jotenkin niin paljon....
 
no monet tekee just noin. että kun se rakas löytyy, niin ne ystävät unohtuu ja muistuu mieleen vasta sitten kun jotain ikävää tapahtuu, tai kuten teillä, kun jääkin yksin. ystävyyttä pitäis muistaa vaalia aina. vaikka kuinka seurustelisi tai saisi lapsen tai missä elämäntilanteessa vaan.
 
Ärsyttävää tiedän, mutta itse olin juuri kuin kaverisi.. :whistle: Meillä alkuhuuma oli niin voimakas että hyvä että just ja just kestettiin olla työpäivät toisistamme erossa.. :ashamed: Nyt onneksi helpottunut 6 vuoden jälkeen vaikka helposti se ikävä iskee vieläkin. :)

Muoks. väkisin en kuitenkaan olisi kenenkään seuraan tuppautunut! :D
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="ystävä";23808587]mä olen ollut mieheni kanssa 10 vuotta ja jopa alkuhuuman aikaan mulla oli AINA aikaa ystäville.
mä olen muutaman kerran jopa perunut mun ja miehen yhteisen illanvieton erään ystäväni takia jolla on ollut todella rankka elämä ja on tarvinnut tukea tai yöpaikkaa.

eräs toinen pitkäaikainen ystäväni alkoi seurustella nyt alkuvuodesta ja mä unohduin ihan täysin. se olen aina minä joka ottaa yhteyttä ja jos soitan, niin 90% puhelusita tää kaveri puhuu yhtäaikaa sille miehelleen ja kikattelee puhelimeen ja mä oon et jes. soitellaan myöhemmin. ollaan oltu kun paita ja peräsin ja aina oltu toistemme tukena.
olen todella onnellinen hänen puolestaan, että hän on löytänyt ihanan parisuhteen, mutta jos hän on sysännyt mut täysin syrjään elämästään lähes 5 kuukaudeksi, ei ole ehtinyt puhua mun kanssa, ei ehdi nähdä jne niin olenko mä ihan kohtuuton nyt kun tilanne on seuraava;
meille on tänään tulossa mun yksi parhaita ystäviä jota en ole nähnyt vuoteen, olemme tunteneet yli 10 vuotta. no, tää seurustelemaan alkanut kaveri soitti mulle eilen, että "matti" lähtee pe-la jätkien kanssa reissuun, et MITÄ TEHTÄIS?! sanoin, et sori, mut "minna" on tulossa meille,saunotaan ja jutellaan koko yö.
no, tää kaveri alko sit et voiks hänkin tulla?! pliis?! tai et mentäis hänen luokseen. sanoin, et puhun "minnan" kanssa.
no, ymmärrettävästi "minna" haluaa olla juurikin meillä ja mun kanssa kun pitkästä aikaa nähdään. ja tää yks vaan jankkaa, että ette voi jättää yksin ja ottakaa mukaan ja mäkin tuun. sanoin aika tiukasti, et sori, mut toinen kerta ja sit menikin herne nenään.

miten ihmiset sokeutuu tolleen??!! oikeesti...
saattaa olla aika sekava selostus, mut mä oon sekavassa tilassa kun ärsyttää jotenkin niin paljon....[/QUOTE]

Sori nyt mut vähä lapselliselta kuulostaa tää sun käytös.. Ottaisit kaveris mukaan ja juttelisitte sitten illan mittaan, että eihän kavereita sovi unohtaa vaikka kuinka menis rakastuun yms.. Ehkä hän koittaisi sitten löytää sinullekin aikaa.
 
Mustakin on väärin unohtaa ystävät, kun rakastuu, mutta kyllä mä senkin ymmärrän, että etenkin alkuhuumavaiheessa se ihastus vie mennessään eikä tule ehkä vähään aikaan niin tiiviisti pidettyä yhteyttä ystäviin. Kyllä hyvä ystävä sen ymmärtää ja antaa sille uudelle suhteelle tilaa kehittyä. Totaalinen unohtaminen/hylkääminen on kyllä väärin.
 
Viimeksi muokattu:
Mustakin on väärin unohtaa ystävät, kun rakastuu, mutta kyllä mä senkin ymmärrän, että etenkin alkuhuumavaiheessa se ihastus vie mennessään eikä tule ehkä vähään aikaan niin tiiviisti pidettyä yhteyttä ystäviin. Kyllä hyvä ystävä sen ymmärtää ja antaa sille uudelle suhteelle tilaa kehittyä. Totaalinen unohtaminen/hylkääminen on kyllä väärin.

Ihan samaa mieltä. Mäki hyväksyin sen, että ystävä unohti muut löytäessään uuden miehen, siihen asti kunnes hänestä ei ollut tukemaan edes silloin kun läheiseni teki itsemurhan. Se oli minusta jo liikaa ja enää en ole itsekään viittinyt olla yhteyksissä.
 
älyttömimmät on ne "syyt" miksei halua viettää aikaa ystävien kanssa. kun pitää kökkiä kahestaan uuden rakkaan kanssa aina kun on mahdollisuus. ei mikään ihme että tulee kriisejä kun koittaa arki eikä oo enää ketään muuta elämässä ku se mies.
 
Mun mielestä ystävyys kestää pitkätkin ajat kun ei pidetä yhteyttä. Elämässä tulee väkisinkin tilanteita jolloin ei kertakaikkiaan ehdi antaa aikaansa jokaiselle. On työt, parisuhde, lapset, perhe... Kyllä mulla ja mun ystävillä on aikoja jolloin ei vaan kertakaikkiaan ehdi soittelemaan tai tapaamaan ja se on ihan normaalia. Kyllä pitää niiden ystävienkin antaa elää omaa elämäänsä.
 
Niin, ja mun mielestä on aika lapsellista ap:n kostotoiminta. Sä olisit voinut sutäpaitsi ystävällesi mainita siitä, miten seurassa käyttäydytään kun sulla oli siihen mahdollisuus. Tökeröä käytöstä kyllä kaveriltakin jos teidän tapaamisen aikana käyttää ajan puhelimessa hempeilyyn :(
 

Yhteistyössä