Mä en jaksaisi enää olla äiti...

[burn outin partaalla]

En kestä enää tuota jatkuvaa uhmaa, kiukkua ja kysymysten tulvaa. Joka helkutin asiasta pitää vääntää ja tapella. Mä en edes osaa olla lasten kanssa enää silleen rennosti, kaikki pelit ja leikit menee komentamiseksi kun nuo riiviöt eivät ole kunnolla. Onneksi menevät nyt pääsiäisenä mummolaan yöksi niin saan edes vähän rentoutua.

 

[Cruella DeVille]

niin tuttua :headwall: mut kyllä ne sitte osaa olla ihaniaki :heart:

 

[hali]

Mutta minkäs teet. Olet sitä loppu elämäsi - jaksat eli et. Tsemppiä! Kaikilla kai joskus vastaavia tuntemuksia. Ihaniahan ne kuitenki loppupeleissä on!

 

[tuttua]

Mulla on niin sama tunne tällä hetkellä! Tämä aamu on ollut taas sieltä surkeimmasta päästä, kun ollaan sekä äiti että lapset kärttyisällä tuulella. Nyt onneksi menivät lastenhuoneisiin leikkimään ja minä jäin hauduttelemaan ruokaa keittiöön. Välillä kyllä tuntuu pää räjähtävän, kun varsinkin esikoinen suuttuu niin oudoista asioista. Tänä aamuna sai vartin huutokohtauksen vastauksestani: ylihuomenna. Esikoinen kysyi, koska mummo tulee meille ja koska mummo todellakin tulee keskiviikkona niin vastasin ylihuomenna. Väärin! Alkoi hirveä huuto ja narina, miksi sinne kestää niin kauan, miksei tule jo tänään jne.

Aina ei oikein jaksais.

 

[burn outin partaalla]

Kiitos teille lohduttavista sanoista!

Kaikista eniten vihaan itseäni tässä, olen kireä kuin viulunkieli kokoajan. Huudan ja räyhään kun lapset eivät tottele. Eikä siitäkään mitään apua ole, kaikki vaan pahoittavat mielensä. Niin kurjaa kun vapaapäivinä joutuu komentamaan lapsia aamusta iltaan. Ei meinaa jaksaa.

 

[e]

Tiedän tunteen.
Meillä uhmakas 2-vuotias, ei aina jaksaisi olla taistelemassa kaikesta.

 

[vieras]

Sama tilanne, menin täysiin loppuun, jouduin hoitoon ja nyt lapset päivähoidossa ja saan olla päivät "rauhassa"
Toki johtui muustakin kuin lapsista.