Mä en jaksa tätä jatkuvaa epäonnea kaikessa!

[uupunut elämän vaikeuksiin]

Oma jaksaminen alkaa olla viittä vaille loppu. Takaiskuja takaiskun perään ja loppua ei näytä tulevan! Millonhan meidän "annos" vaikeuksia on täynnä? Ei pidä paikkaansa sananlasku "jokaiselle annetaan, niin paljon,kuin jaksaa kantaa".. Minun taakka alkaa olla liian raskas kannettavaksi

 

[aletheia]

Täällä mennään aikalailla samoissa fiilareissa, saisi jo loppua Yritän olla positiivinen, mutta paskat tässä kauaa pystyy enää.

 

[Makedonian kärrynkorjaaja]

Lakkaa valittamasta ja ala dokaamaan, siitä tulee hyvä olo ja se on hauskaa!

 

[Arwen Undomiel]

Mulla on ollut samoja fiiliksiä mutta onneksi vain ajoittain. Tälläkin hetkellä jaksan iloita myös niistä hienoista asioista joita olen saanut kuten rakkaat lapseni ja luotettavan mieheni <3

 

["Jes"]

Pyllistä mekkaan päin ja rukoile Allahia apuun

 

["vieras"]

Sama täällä, en vain jaksaisi sitä että kaikki asiat epäonnistuu (useat vain osittain, mutta silti, vois joku asia joskus onnistua kokonaankin)

Toisaalta, kaveri sai juuri vammaisen lapsen, joten paljon olen tässä miettinyt että mikäs se nyt onkaan elämässä tärkeintä, ja kannattaako loppujen lopuksi edes kaikkeen kiinnittää niin paljon huomiota tai yrittää onnistua, kunhan edes jotenkin pystyy elämään.

 

[?]

Mitkä asiat epäonnistuivat? Jos sinulla kerta on ihana lapsi/lapsia (ja vielä kiva mies), niin moni sanoisi että sinulla on jo kaikki. Hyvän duunin voi saada kuka vaan ja kiva kodinkin (jos ei luovuta ja käyttää rahat viisaasti) mutta lapsia tai mukavaa miestä ei noin vain voi saada. Tsemppiä kuitenkin ja toivon että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

 

[Kerpele]

 

["Mina"]

Potkiiko elämä oikeasti noin pahasti päähän, vai onko kyse itse tehdyistä vääristä valinnoista, joista johtuen asiat ovat menneet pieleen? Esim. sairastumisiin ei voi vaikuttaa, mutta velkaantumiseen voi yms.

Koita keskittyä jatkossa tekemään parempia valintoja ja nauttimaan niistä asioista, jotka ovat hyvin Jos taas kyse on kuolemantapauksista ja sairastumisista yms. niin älä käytä energiaa yrittämällä muuttaa sellaista, johon itse ei voi vaikuttaa. Ne täytyy vain hyväksyä.

 

["vieras"]

Myös minua kiinnostaa mitä ovat nämä epäonnistumiset.

 

[Syöpäläinen]

Mä istuin tänään apteekissa erään naisen vieressä joka valitteli lapsen korvatulehdusta. Jotenkin tuntui kuunnella kun tuntui että ilta oli pilalla kun piti lääkäriin mennä. Mun teki mieli sanoa että ole onnekas kun on vain korvatulehdus. Mutta en viitsinyt. Jos sulla on terveet lapset niin ole heistä onnellinen. Kyllä sitä paskaa niskaan on mullakin satanut ja tuntuu välillä että miksi minua ja perhettäni rangaistaan mutta se ei estä minua olemasta positiivinen. Koita nähdä ne pienet ja hyvät ilot elämässä

 

[vrs]

Aika usein sen muistaa, että elämä on oikeastaan aika ihanaa, mutta välillä kyllä samaistun ajatuksiisi Ap.

Aina on joku, jolla on asiat huonommin. Ei tässä mitään kilpailla. Omalle kohdalle on sattunut sekä niitä omia huonoja valintoja että sitä aitoa elämän antamaa paskaa. Omat mokat on tavallaan helpompi hyväksyä, mutta ei se kuitenkaan lohduta, ettei ole rahaa ruokaan, vaikka onkin oma syy. Itse kun on sössinyt asiansa, ei sitä siihen soppaan jaksaisi sitten niitä "oikeita ongelmia" - läheisten kuolemia jne. Minkäs teet, hymy pyllyyn ja silleen, eteenpäin mennään.

Mutta: jos kukaan vielä tulee valittamaan minulle yhdestä illasta viikossa mitä joutuu hoitaa omat lapsensa itse ilman miestä, yhdestä valvotusta yöstä, heräilevästä vastasyntynestä, lommosta autossa, "jo" viikon särkeneestä niskasta, "jo" toistamiseen tulehtuneesta poskiontelosta.... Saatan lyödä. Oikeasti.

 

[kcaco]

Oma jaksaminen alkaa olla viittä vaille loppu. Takaiskuja takaiskun perään ja loppua ei näytä tulevan! Millonhan meidän "annos" vaikeuksia on täynnä? Ei pidä paikkaansa sananlasku "jokaiselle annetaan, niin paljon,kuin jaksaa kantaa".. Minun taakka alkaa olla liian raskas kannettavaksi

Mitä epäonnea?

Itsellä on 9kk:n aikana tapahtunut seuraavia: ero, vakava sairastuminen ja pitkä sairaalajakso ja sitä seurannut sairasloma, kotona puun kaatumisesta aiheutunut vesivahinko ja evakko vuokra-asunnossa, uusi sairastuminen 5 kk edellisen jälkeen ja pian sen jälkeen tieto syövästä.

Silti en tunne itseäni nujerretuksi tai epäonniseksi. Olen päättänyt elää nyt näillä eväillä päivä kerrallaan. Sääliminen on pahinta mitä voisin itselleni tehdä.

 

[Syöpäläinen]

Aika usein sen muistaa, että elämä on oikeastaan aika ihanaa, mutta välillä kyllä samaistun ajatuksiisi Ap.

Aina on joku, jolla on asiat huonommin. Ei tässä mitään kilpailla. Omalle kohdalle on sattunut sekä niitä omia huonoja valintoja että sitä aitoa elämän antamaa paskaa. Omat mokat on tavallaan helpompi hyväksyä, mutta ei se kuitenkaan lohduta, ettei ole rahaa ruokaan, vaikka onkin oma syy. Itse kun on sössinyt asiansa, ei sitä siihen soppaan jaksaisi sitten niitä "oikeita ongelmia" - läheisten kuolemia jne. Minkäs teet, hymy pyllyyn ja silleen, eteenpäin mennään.

Mutta: jos kukaan vielä tulee valittamaan minulle yhdestä illasta viikossa mitä joutuu hoitaa omat lapsensa itse ilman miestä, yhdestä valvotusta yöstä, heräilevästä vastasyntynestä, lommosta autossa, "jo" viikon särkeneestä niskasta, "jo" toistamiseen tulehtuneesta poskiontelosta.... Saatan lyödä. Oikeasti.

mä niin samaistun tähän viimeiseen