mä en jaksa noita lapsia tai siis..... *turhaakin turhempaa*

[turhaa]

lapset on siis 2 ja 3 vuotiaat. ulkona pitäis olla aamusta iltaan. mä en jaksa. jos ulos ei päästä niin alkaa kitinä ja nuo karkaa ulos. joo ei siinä mitään vaikka ne ulkona oliskin kahdestaa (oma piha ym) mutta ku ne juoksee tohon tielle (autotie-pyörätie-kävelytie). pysyis tossa hiekkalaatikolla tai keksis jotain muuta puhaa tuolla ulkona (tai sisällä) mutta ei, tuo tie on niin kiinnostava ku siinä pyörii ja leikkii kaikki muutkin lapset. en vaan jaksa olla aamusta iltaan ulkona...

 

[Liisa-L]

Tiedän tunteen. Minulla pojat 3,5v. ja 1v.2kk. Kolmevuotiaan voi päästää ulos itsekseen ja viihtyy ulkona vaikka koko päivän jos antaisin olla, mutta nuorempi kinuaa ja kitisee tietenkin perässä. Eihän tässä mitään, meilläkin niin rauhallinen piha, että helposti voisin päästää pikkuisenkin isoveikan perässä - ja olen päästänytkin, MUTTA kun ipana ei suostu pysymään kovin kauan tuossa näkyvillä vaan lähtee viipattamaan ympäriinsä, eikä tuon ikäinen osaa vastata huutoon tai tulla kutsusta. Joudun siis juoksemaan pihalla koko ajan (aina jos poika lähtee näkökentästä) tai alistumaan kohtalooni ja nököttämään pihalla vain katsoakseni, ettei häviä mihinkään. Tämä on todella tympeää, koska liikun lasten kanssa paljon ulkona muutenkin ja tahtoisin jo vähän levähtääkin, juoda kahvit rauhassa ja tehdä kotityöt. Olen siis sinnikkäästi kestänyt nuorimmaisen kitinät ja rajoittanut ulkoilua.