Toggle sidebar

Mä en JAKSA kun toi lapsi EI SYÖ EIKÄ KASVA

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kohta letkupotilas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kohta letkupotilas

Vieras
Vittu. Ottakaa se vaikka huostaan ja laittakaa letkuihin perkeleen lääkärit ja terapeutit.

Kun se ei vaan SYÖ. EIKÄ edes PURESKELE. Kymmenen minuuttia menee suulliseen. Aterialla menee kaksi teelusikallista sosetta. Sen jälkeen itketään.

Eikä suostu syömään pullosta. Eikä mulla riitä enää maito kun olen raskaana.

Puuroa uppoaa, ok, ja onhan tuossa vielä lihaa luiden päällä. Mutta ei liikaa.

1-vuotisneuvola on kohta. Allergiat on tutkittu ja käyty ravintoterapeutit.

Nöyryyttävintä on että isä kyllä saa uppoamaan monta kertaa enemmän ruokaa kuin minä. Mutta kun minä tarjoilen ateriat viikolla!

Huh.

Huhhuh. Onneksi sain purkautua. Huh. Helpotti. :)
 
Mulla oli aikanaan sama juttu esikoisen kans. Mä huijasin sen syömään kiinnittämällä huomion muihin asioihin, leluihin, höpötykseen ym. Raskaaksi välillä kävi, mutta sainpa syötettyä!
 
eli lapsessa ei ole vikaa kun isänsä kanssa syö. sehän on hyvä merkki. tee jotain toisin, älä pellele, tai tehkää retki parvekkeelle/kuistille/pihalle ruoka-aikaan...
 
Asiaa ei ainakaan auta, jos stressaat siitä noin paljon :/ Varmaan sekin kertoo asiaan suhtautumisestasi, että isä saa syömään paremmin. Eli koitat nyt vähän rauhoittua ja luottaa siihen, että lapsi syö sen minkä tarvitsee. Ei pakottaminen ja pöydässä itkettäminen auta mitään. Kun alkaa temppuilla niin pöydästä pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jotkut on vaan huonoja syömään:
Mulla oli aikanaan sama juttu esikoisen kans. Mä huijasin sen syömään kiinnittämällä huomion muihin asioihin, leluihin, höpötykseen ym. Raskaaksi välillä kävi, mutta sainpa syötettyä!
Click to expand...
Joo, tuo huijaaminen toimii aikansa. Noin pari lusikallista. Sitten ei enää aukea suu vaikka mitä tekisi.

Ja kieltämättä sekä minä että isänsä olemme olleet huonoja syömään lapsena...

 
Alkuperäinen kirjoittaja hfg:
eli lapsessa ei ole vikaa kun isänsä kanssa syö. sehän on hyvä merkki. tee jotain toisin, älä pellele, tai tehkää retki parvekkeelle/kuistille/pihalle ruoka-aikaan...
Click to expand...
Niin, joskus syö esimerkiksi paremmin kun pöydässä on porukkaa tai kun ollaan jossain kahvilassa tai vastaavassa. Ja joskus taas ei. Ja joskus syö ihan ok kotonakin. Yleensä ei.

Huoh.

Eihän se stressaaminen auta. En stressannut ennen kuin paino alkoi pudota. Siis pudota.

a joskus voi olla että viisi minuuttia itkua jopa auttaa - sen jälkeen ruoka taas maistuu.
 
Uskon, että ärsyttää ja huolettaa, mutta oikeasti tilannehan on hyvä, kun isänsä kanssa syö. Tarkoittanee sitä, että lapsi on todennäköisesti terve.

Monet lapset reagoivat todella herkästi äidin reaktioihin syömiseen. Jopa ihan positiivisiin reaktioihin.

Anna lapselle sormiruokaa ja anna syödä itse. Älä kiinnitä hänen syömiseensä huomiota. Lue vaikka lehteä samalla ja anna lapsen puuhata mitä puuhaa. Jos ruokaa on pakko saada menemään "piilota" sormiruokaa jonnekin mistä tiedät lapsen löytävän sen. Varsinkin tuon ikäisillä on usein "pakko" laittaa kaikki löytämänsä suuhun vaikka ruokapöydässä tai käteen annettuna sama ruoka ei kelpaisikaan.

Nyt helteetkin saattavat aiheuttaa ruokahaluttomuutta. Yritä antaa enemmän ruokaa aamulla ja illalla, kun on viileämpää. Oikean lämpimänkin aterian voi hyvin antaa "väärään" aikaan. Päivällä monille maistuvat parhaiten hedelmät ja muu kevyt.

 
Mulla on myös lapsi, jolle huijaaminen ei toiminut. Tai siis toimi sen pari lusikallista, kunnes oppi senkin ja muutaman päivän kuluttua ei saanut lusikallistakaan. Alkoi syömään paremmin hiljalleen, kun olin pitkään edes yrittänyt olla syöttämättä.

Lehden luku tai muu puuhailu auttaa itseä ajattelemaan muuta. Pienet saattavat vaistota äidin stressin ihan pienestä.

Jos kahvilassa syöminen toimii, käy useammin kahvilla. Tai ota jotain sormiruokaa rattaisiin ja anna sitä vaunulenkillä tai puistosta kotiin tullessa.
 
^ Tuossa oli kyllä hyviä vinkkejä, kiitos :)

Se mikä lohduttaa on että puuroa menee aamuin illoin valtavat annokset ja sen mukana lähes koko päivän annos korvikettakin. Yritin jossain vaiheessa vähentää aamupuuron määrää jotta lounas maistuisi, mutta eipä auttanut...

Kaipa sitä kaurapuurolla, korvikkeella ja hedelmilläkin voi jotenkin selvitä hengissä :)
 
Ap, ymmärrän ja toivon sulle voimia. Syömättömyys voi olla välillä TOSI raskasta, ei sitä vaan uskoisi, että sellainen asia saa suorastaan hulluuden partaalle! Meillä on vuoden ikäinen, kahdessa kuukaudessa oli tullut painoa vain 80g. Iltapuuro ja välipala on mennyt kokoajan ihan ok, mutta kaikki muut ruuat. Houkuttelua, leluja, sopivan ajankohdan kyttäämistä jne. Tissiä söisi vain. Itkee sen perään, kun en anna, kuin pari kertaa päivässä. Juomaan en saa muista lähteistä, kun pieniä määriä, vaikka nokkamukia ollaan harjoiteltu puolivuotiaast asti ja sillon se sujui ok. Välillä sitten taas syö ihan hyvinkin jopa! Reagoi voimakkaasti esim. hampaiden tuloon, helteisiin jne. ja sillon ei oikein syö. Joskus alkaa itkemään jo syöttötuoliin nostettaessa, repii ruokalappua, kiemurtelee..

Itseä välillä huolestuttaa aivan kauheasti, mutta sitten kun kuitenkin taas syö, niin sitten helpottaa itselläkin. Annan sormiruokaa aika paljon, silleen se syö ihan hyvin. Itse olen myös ollut lapsena huonohko syömään.

VOIMIA!! :)
 
jaksamisia sinulle tilanteeseen..
Oletko kokeillu uppoaisiko jotkut pirtelötyyppiset, smoothiet tms hänelle? Esim. banaania, turkkilaista jugurttia (korkea rasva%), mustikkaa tms? Nokkamukista tai sitten pillin kanssa korkeasta lasista? Pähkinät? Kaikki tuollainen "kiva pieni" naposteltava, sormiruokaa siis.

Jaksuhali sinulle :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei muuta ku ulos syömään sitten. Menette pääaterioilla kahvilaan, rannalle, leikkipuistoon tms. Lapselle omat ruuat mukaan ja sitten huijaat siellä syömään.
Click to expand...
Ei se kyllä toimi. LÄheskään aina. Usein sellaisissa paikoissa on niin paljon katseltavaa että ei malta syödä lainkaan.
 
Miten jos lapsi syö itse ja sitten sinä sujautat vähän ruokaa siinä sivussa hänen suuhun? Meillä tepsinyt tämä. Nyt vuoden ikäisenä syö melkein kokonaan itekseen.
 
Meillä oli kanssa samaa silloin pienempänä. Sose olisi pitänyt saada suuhun, mutta suuta ei voinut avata. Helppoa...

Joskus auttoi, kun neiti sai pitää kädessään lastoja, kauhoja yms. mitä keittiöstä löytyi. Yhdessä vaiheessa taas syöminen onnistui paremmin, kun sai selata samalla jotain mainoslehtistä (Prisman kuvasto oli suosikki). Ootko koittanut antaa lapsen käteen omaa lusikkaa? Sormiruoka meni monesti paremmin kuin soseet, esim. höyrytetty parsakaali pieninä suupaloina. Ja hassuin keino saada neiti syömään pienenä oli, että otettiin lusikallisia aina jonkun kunniaksi, esim. mummin kunniaksi --> lusikka meni suuhun, joulupukin kunniaksi --> lusikka meni suuhun jne.

Mielikuvitusta lasten kanssa saa kyllä käyttää...
 
Onko teidän ilmapiiri millainen, kun olette syömässä. Itse ainakin olen kaikessa huomannut että joka asia menee ihan pyllylleen jos olen kireä ja äyskin ja painostan. Laitappa vaikka lapselle lusikka käteen ja lautanen eteen että söisi itse.

Entäs joku lelu tai kirja pöydässä mukana?
 
Tuosta ilmapiiristä: Siihen ei välttämättä tarvitse edes äyskimistä tai kireää ilmapiiriä. Minä olin mielestäni lasta syöttäessäni rauhallinen ja hyväntuulinen, enkä välittänyt, jos hän ei syönyt. Yritin vain hieman houkutella avaamaan suutaan mm. täällä annetuin neuvoin. Ei onnistunut kuin muutaman kerran. Omalla lusikallakin söi, mutta jos sinne yritin toisella lusikalla työntää samalla ruokaa, suu meni salamannopeasti kiinni (muutaman kerran jälkeen) eikä se auennut millään. Mikään mielenkiintoinen tekeminen tai mikään ei saanut lasta avaamaan suutaan. Jossain vaiheessa naurattaminen toimi, mutta pian oppi nauramaan suu kiinni.

Moni kaveri ja äitini ihmettelivät, ja jakoivat neuvoja kuinka onnistuu, mutta sitten kokeiltuaan itse syöttämistä ihmettelivät, kun eihän tähän lapseen tehoa mikään. Meillä ei siis lapsi syönyt keneltäkään paremmin. Hän tuntui reagoivan jo siihen, että hänen syömiseensä yleensä kiinnitettiin huomiota: Oli se sitten negatiivista tai positiivista huomiota. Huomion puute sai syömään parhaiten, mutta siinäkin meni aikaa viikkoja, että "tulokset" alkoivat kunnolla näkyä.

Luin vasta jälkeen jostain erityislasten palstalta, että joku alan ekspertti sanoi, että syömisongelmissa usein ei kannata kiinnittää lapsen syömiseen mitään huomiota. Se positiivinenkin huomio voi aiheuttaa syömättömyyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vinkkejä:
Hän tuntui reagoivan jo siihen, että hänen syömiseensä yleensä kiinnitettiin huomiota: Oli se sitten negatiivista tai positiivista huomiota. Huomion puute sai syömään parhaiten,
Click to expand...

Mä olisin sanonu jotain samanlaista.
Suurin osa ongelmista aiheutuu aikuisten odotuksista ja siitä että normaalit arjen tilanteet muuttuu valtapeliksi.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

M
mä en enää jaksa kun toi 3v ei syö.
Viestiä
7
Luettu
1K
Aihe vapaa
Todella masentavaa
T

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa