Mä alan olla nyt 27-vuotiaana liian vanha opiskeluun, lapsia kuulemma pitäisi olla vääntämässä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja normit pinnassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

normit pinnassa

Vieras
Tuli aika tylyä kuittia eräiltä ihmisiltä iästä ja elämäntilanteesta. Kauhistusta aiheutti myös se, että mun opinnoissa tulee kestämään vielä ainakin 3 vuotta ja sen jälkeen en tiedä yhtään, mutta veikkaan, että ennemmin esim. työkokemusta kuin lapsentekoa. Olemme seurustelleet nykyisen miesystäväni kanssa 4 vuotta, emmekä asu vieläkään yhdessä, mikähän meissäkin on vikana.

Ja nämä arvostelijat ovat itse vielä nuoria, itseäni vain hieman vanhempia tai nuorempia. Minua jäi ihmetyttämään, että todellako nuo normit ovat vieläkin noin vahvana ihmisissä? Ja mikä kummallisinta, nuorissa ihmisissä. Kamalan vanhahtavia mielipiteitä ja ymmärryksen puutetta.

Tuntuu, että olen tehnyt vähintään murhaan verrattavan rikoksen, kun en vielä haaveile lapsesta ja kaikki on levällään. Miksei saisi olla? En todellakaan tinnyt vielä parikymppisenä, mitä haluan tehdä ja mikä kiinnostaa. En kyllä vieläkään täysin, mut ainkin joku suunta on jo. Lapsi ei tunnu ajankohtaiselta. En osaa sanoa, milloin sen aika on, mutta ainakin aion kuunnella sisintäni, enkä alkaa lapsenhankintaan, jos ei siltä tunnu. Jos vuodet loppuvat, niin sitten se on niin.

Haluan, että nautin tulevasta ammatistani ja tykkään opiskelusta. En usko, että kaupan kassa (kaikella kunnioituksella) olisi se, mitä jaksaisin tehdä. Olisiko ollut parempi, että olisin vain mennyt sinne kassalle vakimyyjäksi tienaamaan ja alkanut pukata lapsia. Tai ainakin olisi pitänyt lähteä opiskelemaan aiemmin, lähemmäs kolmekymppinen päätoiminen opiskelija tuntuu olevan naurettava.
 
Minä olen sinun iässäsi lapsettomana lähtenyt vaihtamaan alaa, opiskelin 3 vuotta ja olin 30v kun valmistuin. Ehdin olla muutaman vuoden vielä töissäkin ennenkuin oli lasten aika. Nyt on kaksi lasta ja minä pian 40v (huh huh) ja taas olen menossa opiskelemaan että saan jatkaa lasten kanssa kotona vielä hoitvapaan jälkeen. Opiskelut on etänä lähinnä.
 
Täällä eräs, joka aloitti yliopisto-opinnot 24-vuotiaana ja valmistui 30-vuotiaana. Nyt alla vakituinen, koulutusta vastaavat työ. Ikää 31 vuotta. Mitä olen menettänyt?
 
Herää kysymys miten olet löytänyt tiesi kaksplussan palstalle, jos lapsiasiat on tosiaan vielä kaukainen asia. ;)

En ole aloittaja mutta itsellä samanlainen tilanne. Aina joku kysyy tätä tällä palstalla.
Tänne tullaan siksi että täältä löytyy niitä normi-ihmisiä, perhekeskeisiä ahkerasti lisääntyviä. Mitäs nyt on hyvä palsta jos haluaa vastauksia erilaisen elämäntavan omaavilta.
 
Jep, normit ovat tiukassa. Itse otin niistä paineita kun olin 30 täyttänyt, sitten tajusin että mulle on aivan yks hailee miten jonkun ulkopuolisen mielestä mun pitäisi elää elämääni. Ilmeisesti se on joidenkin olemassaololle uhka jos joku tekee toisenlaisen ratkaisun. Sellainen ihminen mielestäni on todella epävarma omista ratkaisuistaan, jos kerran muut pystyvät noin helposti hänen elämäänsä horjuttamaan.

Sinä luot itse oman elämäsi, sellaiseksi kuin itse haluat. Jos jotain myöhemmin kadut, se on ollut sun valintasi. Ei lapsia voi hankkia kokeillakseen että olisiko se kivaa.
 
Mitä teitä kiinnostaa mitä muut ajattelee? Mä olen kokenut normina lähinnä sen, että ensin opiskelut loppuun, sitten töihin ja parisuhdeaikaa miehen kanssa ja sitten, jos huvittaa niin lapsi.

Itse olen saanut lapsen kesken opiskelujen, ja siinä kohtaa näytän putoavan aivan kartalta. Edes opintotuissa ei pahemmin tunneta mitään perhevaihtoehtoa ja muutenkin tunnun olevan lähes poikkeus kaikkialla minne menen. Pointti on se, että elämää pitää elää itselleen, eikä kuunnella mitään normeja ja ympäristön mielipiteitä liikaa. Tee niin kuin lystäät ja ole onnellinen.
 
Jokainen päättää itse, minkä ikäisenä menee opiskelemaan ja milloin tekee lapset - kunhan nyt ennen vaihdevuosia ryhtyy siihen lapsentekoon.
Itse menin ammattikouluun 28-vuotiaana, ja ihan hyvin se meni =)
 

Yhteistyössä