Mä alan olemaan aika väsynyt

[Tikkuakka]

Tiedän ettei sais valittaa kun niin monella asiat on paljon huonommin. Mutta sitä vaan odottaa, koska vähän helpottaisi, eikä aina tulisi takapakkia.

Suurin huolenaihe on vauvan 8kk ihottumat. Syytä ei ole vielä varmistettu, ehkä kissa- tai ruoka-allergia, ehkä muuten vaan atooppinen iho. Tekee pahaa rasvata pientä, kun toinen ei siitä pidä ja kutina, etenkin öisin, on aivan järkyttävää. Vauva raapii itseään eikä saa nukuttua hyvin, onnistuu raapimaan itsensä verille vaikka yöllä on hanskatkin käsissä. Kun edes syy selviäisi. Lisäksi vaivaan tarttui veljeltä juuri kamala yskä ja nuha, nyt siis nukutaan vielä vähemmän...

Ja esikoinen 4v koettelee hermoja vaikka millä tempauksilla, enkä yhtään ihmettele. Suuri osa ajasta menee vauvan kanssa, ja tottakai toinenkin haluaa huomiota ja hakee sitä negatiivisin keinoin.

Sitten tietty rahatkin on vähissä. Äitiysloma loppuu kohta, eikä ole aavistustakaan, miten pärjätään kun alkaa hoitovapaa. En kuitenkaan kertakaikkiaan pysty laittamaan 9kk ikäistä hoitoon... Enkä tiedä miten se onnistuisikaan, kun vauvan ruokavaliokin on niin suppea ruoka-allergiaepäilyjen vuoksi.

Sekavaa tekstiä taas, suokaa anteeksi. Täällä juuri nyt katselen päivän rauhallisinta hetkeä, kun lapset ovat nukahtaneet, tosin kohta taas kuuluu yskimistä ja pienempi alkaa hillittömästi raapia itseään...

 

["vieras"]

Täällä taas raavitaan päätä ja mietitään mitä voisi tehdä että yhteiskunnassa olisi asiat paremmin

 

[samoilla fiiliksillä]

mennään täällä. Lapsi vähän yli vuoden ja todella tempperamenttinen! Ujostelee kaikkia ja roikkuu rinnassa. Asiaa ei yhtään helpota toisten syyllistäminen huonosta rahatilanteesta. Ihmiset eivät yhtään arvosta kotiäitiyttä eikä lasten hoitoa kotona. Jos minä en aina jaksa, niin miten joku tuntematon hoitsu, jolla monta lasta kaitsettavanaan?

 

[Fggf]

Perusrasvaa paksulti vaan ja 1% kortisonia kans ja sidetaitoksen alle, jos vaan pystyy. Pesu ohuella käsirasvalla, ei pelkällä vedellä. Lääkäriin vaan soittoa uudelleen, jotta saadaan kunnolla selvitettyä mahd allergiat. Tällä seudulla ainakin ajan saa nopeemmin jos jaksaa soitella hätäänsä.
Kyllä raha-asiat jotenkin hoituu aina. Tsemppiä sinne.

 

["pop"]

Meillä myös kutiseva pikkanen ja helvetillistä on. Kuulostaa kyllä siltä että äitee tartteis vapaapäivän. Mahtaiskos sellanen järjestyä? Hyvän ystävän kanssa piknikille, uimaan kaverin luo kattomaan leffa tms? Vois tehdä terää.

Meillä muuten kutinaan auttoi sinkkisalva jossa 1% mentholia(ei saa laittaa pään lähettyville eikä rintakehään), tilattiin itse ystävän suosituksesta amerikasta (Calmoseptine) mutta saa varmaan tehtyä itsekin. Alunperin vaippaihottumiin, toimii kuin unelma ja lopettaa sen hiivatin kutinan, johon meillä ei edes kortisoni auttanut.
Onhan hiiva suljettu pois?

 

[kätevä emäntä]

Jaa..on tuttua. Meidän pieni reagoi iholla alle 6kk iässä, nyt käytössä apteekkimaito. Pesu suoritettiin perusvoiteella, ei edes vedellä, sillä iho kuivui pahoin vedestäkin. Ruoka ja koko elämä oli neutraalia. Verikokeissa pomppasi ainoastaan muna, eli rokote otetaan sairaalassa. Ymmärrän sua, mutta vingu, kitise ja vaadi. On pidettävä pienen puolta. Meihin suhtaudutiin melko vakavasti kun iho valui jotain nestettä ja hän oli vasta 5kk. Muutamassa kuukaudessa( ehkä jopa viikoissa, en enää muista kun asia tuntuu kaukaiselta) iho parani ja kylpeminen alkoi. Nyt saa syödä normiruokaa, kunhan on maidotonta. Sitten 2.v asiaa tutkitaan uudelleen. Tsemppiä paljon ja hakeudu lasten lääkärille!

 

[Tikkuakka]

Kiitoksia vastauksista Meillä on ens viikolla lääkäriaika yksityiselle, terveyskeskuksesta ei ole apua herunut. Jospa asiat menis jotenkin eteenpäin. Hiivasta ei kukaan ole edes puhunut, pitänee selvittää.

Ja kyllä, pieni irtiotto tästä kaikesta tekisi hyvää, mutta vauva kyllä kulkee sinne minne minäkin, sillä imetän, eikä pullosta juominen oikein suju. Ehkä pitäisi lähteä jonkun toisen äidin luo kyläilemään ja "purkamaan tuntoja" Voisi tehdä terää...

 

["Lottis"]

Mä komppaan ja ymmärrän, vaikka ongelmat onkin erilaisia. Itse olen 33. viikolla raskaana, kärsin kovista selkäkivuista, liitoskivuista ja supistuksista, lähes koko ajan sattuu ja särkee, käveleminen on vaikeaa ja luonnollisesti hermot kireällä. Neljävuotias esikoinen on parhaimmillaan iso apu, mutta huonoina hetkinä - no, neljävuotias. Ja kaksivuotias on ikiliikkuja, jolle pukkaa uhmaa ja joka painaa ulkona pitkin naapurustoa, eikä pysähty hetkeksikään. Mies rakentaa meille mökkiä ja on poissa kotoa 3-4 päivää viikosta, muuten tietty töissä. Nyt lähti torstai-iltana ja tulee maanantai-iltana myöhään. Tiedän, itse aiheutettua ja järjestettyä ahdistusta ja väsymystä (raskausvaivoja lukuunottamatta), mutta silti on pukannut aikamoinen uupumus, niin henkinen kuin fyysinenkin.

 

[Tikkuakka]

Koitahan Lottis jaksaa, ei oo helppoa sullakaan. Mun täytyy sanoa et onneks en oo enää raskaana, ei ole yhtään ikävä noita loppuraskauden vaivoja.

Siinäpä se, kun aina pitää jotain positiivista löytää, niin itse olen ollut terve ja ehkäpä juuri siksi vielä jaksanutkin kaikkea tätä.

 

["pop"]

Kiitoksia vastauksista Meillä on ens viikolla lääkäriaika yksityiselle, terveyskeskuksesta ei ole apua herunut. Jospa asiat menis jotenkin eteenpäin. Hiivasta ei kukaan ole edes puhunut, pitänee selvittää.

Ja kyllä, pieni irtiotto tästä kaikesta tekisi hyvää, mutta vauva kyllä kulkee sinne minne minäkin, sillä imetän, eikä pullosta juominen oikein suju. Ehkä pitäisi lähteä jonkun toisen äidin luo kyläilemään ja "purkamaan tuntoja" Voisi tehdä terää...

Meillä oli joskus hiivapohjaista vaippaihottumaa jonka lääkäri kyllä hoksasi, mutta kaverin lapsella se oli levinnyt muuallekin ja poistunut vaippa-alueelta niin että siinä meni todella kauan ennenkuin selvisi syy...

Ja kyllä. Järjestäpäs joku päivä ensi viikolle että menette kaverin luo kaffettelemaan, JA toinen päivä jolloin karkaat muutamaksi tunniksi, sen kyllä imetettykin vauva sietää ja tulee toimeen isän kanssa, rohkeasti vaan (toimin imetystukihenkilönä, joten ihan oikeasti, antaa palaa!). Äitit tarvitsee tykyä!