Lyhyt ponnistusvaihe, mitenköhän seuraava synnytys?

Eli esikoisen ponnistusvaihe kesti neljä minuuttia. Kalvot puhkaistiin ja sitten se vain... syntyi. Minulle jäi hieman traumat tästä, koska kun olin ensisynnyttäjä, minua ei otettu mielestäni todesta kun sairaalassa sanoin, että nyt tuntuu siltä että täytyisi alkaa tekemään jotain. Eeet sinä vielä ole auki, et voi olla. Suostui kuitenkin tarkistamaan. No 10 senttiä auki. Kätilö alkaa selittää että no puhkaistaan kalvot ja aletaan miettimään missä asennossa haluat ponnistaa jne. No eipä kerennyt miettimään. Huusin kun raivopää että nyt se tulee eikä meinaa. No äläs nyt, ei se vielä sano kätilö, meni mun alapään ohi ja näin että ilme muuttui heti, kun näki että pää on jo tulossa...

Kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti ja olen ihan onnellinen, että poika tuli nopeasti. Jäi kuitenkin olo, että minua ei kuunneltu eikä uskottu. Kun ensimmäinen kerta oli tälläinen, mitä voin odottaa seuraavalta? Otetaanko tätä jotenkin huomioon seuraavassa synnytyksessä, että poika tosiaan tuli hyvin nopeasti, varsinkin kun oli ensisynnyttäjästä kyse. En kai minä synnytä vaikka matkalla sairaalaan tai jotain?

Haluaisin toisen lapsen mutta synnytys jäi hieman pelottamaan. Tuntui ettei kaikki ole edes kätilöllä hanskassa kun ei meinannut toinen kätilö keretä paikalle jne...

 

Onpas meillä samankaltaset synnytykset ollu :O Itellä kesti kanssa sen 4 minuuttia ja ei tosiaan kätilö uskonut kun sanoin et nyt se syntyy :O Kammo tuli itellekki ja pelko et se sama saakelin kätilö on seuraavallakin kerralla. Ja minä myös ensisynnyttäjä...

 

Tuo on inhottavaa kun ei uskota... Kai mä nyt tunnen kun sen pää saamari tulee ulos! Huoh.. Pelottaa miten seuraavan kanssa sitten.. Ainakin kerron että näin kävi viimeks ja kaiken on oltava valmiina siinä vaiheessa kun oon auki eikä vasta sillon aleta miettimään mitä tehään.

 

minulla ensimmäisen synnytyksen ponnistusvaiheessa kätilö sanoi, että alat ponnisteleen nyt aina, kun supistus tulee. lähti toiseen synnytyssaliin, jossa oltiin just saamassa vauva maailmaan. parin minuutin ponnistamisen jälkeen tunsin, että vauva on jo tulossa, mies soitteli kelloa, mutta kätilö oli toisessa huoneessa, sitten mies meni käytävälle etsiin kätilöä ja minä pidätin minkä pystyin. kohta kun kätilö tuli ehti hän hädin tuskin kiskaista hanskat käteen ja vauva syntyi. itselle jäi tosi hyvä mieli synnytyksestä juuri tuon lyhyen ponnistusvaiheen vuoksi. sen jälkeen olen synnyttänyt neljä lasta ja kaikista on ollut lyhyt ponnistusvaihe.

 

Joo ja mulla vielä kätilö siivos kaappeja ja huuteli et ponnista vaan... sillä ponnistuksella tuli pää ja kätilö oli siellä kaapin kätköissä. sitte se alko raivona huutamaan et elä herran jumala ponnista...... Voin kertoa et jos sama täti tulee vastaanottamaan seuraavalla kerralla ni mie painun takaisin kotia synnyttää. Mut toisaalta oli ihan kiva ettei sitä tuskaa kestänyt kun sen 4 minuuttia

 

Tää nyt ei ihan liity asiaan, mutta mua ärsyttää, että äitiyskorttiini on merkitty synnytyksen kesto ihan väärin. En tajua, miksi sinne on laitettu synnytysen kestoksi se aikaväli siitä, kun lapsivedet meni siihen, että lapsi syntyi. Eli 8h. Tuo ei ole mitenkään ajateltuna oikein merkitty. Säännöllisiä supistukset kerkesivät olemaan korkeintaan 2-3h ennen ponnistusvaihetta. Mitenköhän jos saan toisen lapsen ja ensimmäinen synnytys on kestänt kaiken kaikkiaan korkeintaan 4h? Pelottaa just toi, ettei synnärillä kuunneltaisi mua.

 

Joo mullakin se kätilö laitteli jotain hanskoja käteensä ja ponnista vaan plaa plaa ja sitten kun hokas että pää tulee niin ei saa ponnistaa, ei saa ponnistaa! Ja kyllä se sieltä tuli oikeestaan ihan ponnistamatta, tai siis ei vaan voinut olla ponnistamatta vaikka kuinka yritti...

 

Se riippuu kuka on vastassa, uskotaanko... Minua ei vielä 3 synnytyksen jälkeenkään uskottu, kun tulin laitokselle ilman käyrässä näkyviä supistuksia että tässä ollaan tulossa synnyttämään. Yrittivät vielä paluuttaa kotiin. Onneksi fiksu opiskelija/harjoittelija tutki papereita (edelliset synnytykset nopeita). Hän sai kätilöt vakuuttuneeksi, että minulle kannattaa antaa sali... 2 tuntia ja vauva oli maailmassa. Synnäriltä kotiuduttiin suoraan salista ilman osastopaikkaa, kun kyrsi koko "asiantuntijuus".

 

Muistattehan kertoa näistä asioista seuraavalla kerralla? Ja pelkopolikäyntikään ei välttämättä ole poissuljettu vaihtoehto...

Itellä tällä hetkellä tilanne se, että ensimmäinen synnytys pyörii edelleen vahvasti mielessä ja toinen synnytys pitäisi hoitaa tässä muutaman kuukauden päästä. Otin asian sairaalassa ja neuvolassa puheeksi ja pääsin käymään pelkopolilla...tuntui siltä että ainakin tässä vaiheessa huoleni otettiin todesta ja todellakin toivon että tieto menee myös sitten sinne synnytyssalin puolella työskentelevälle kätilöllekin asti.

 

vähän samanlainen kuin mun toinen synnytys.olin 5cm auki kun kätilö lähti huoneesta ja 10min päästä oli vauva maailmassa.ponnistus kesti 3min.huusin täyttä kurkkua että nyt se tulee ja sitten kätilö tuli ovelta kysymään että onko joku hätä vai miks huudat noin ja sanoin että se syntyy nyt,kätilö sano että eikai se nyt vielä hetkeen tule ja mies sitten sanoi että kyllä se nyt vaan taitaa tulla ku sieltä on pää jo näkyy ja sitten vasta kätilö uskoi ja tuli auttamaan..pahoitteli kylläkin kovasti jälkikäteen,mutta pieni pelko jäi silti kun se loppu kävi niin nopeasti.