Luovuttaa vai jatkaa...?

[Muumimammanen]

Olen ollut mieheni kanssa 10v yhdessa, 2v naimisissa. Esikoinen on 2v ja kuopus 9kk ikäinen. Mieheni on hyvä isä ja mies. Nyt on ollut ihme tempauksia mm tililtä laskuja maksaessani bongasin ihme summan ihme nimelle maksetuksi, mies ilmoitti kysyessäni lähtevänsä ensi viikonloppuna risteilylle. Ok muuten, mutta meidän rahatilanne on huono, mies lomautettuna viikon kuussa ja minä kotihoidontuella, rahaa risteilyyn ei tod olisi. Ylimieliseen sävyyn vaan totesi että mene sinäkin sitten kavereiden kanssa vuorostasi. Totesin että joo, menisinkin muttei ole rahaa. Tällaiset suht pienet erimielisyydet ja sanomiset saavat minut nykyään aivan raivon partaalle. En halua seksiä, ärsyttää vaan koko ukko. Viime jouluna lähti töistä suoraan ryyppäämään, minä odotin matot rullalla joulusiivo kun piti tehdä, ei, ei vastannu puhelimeen jne jne, ilta ysiltä vasta tuli muina miehinä kotiin, pahoitteli ja selitteli joo mut ei se tekoa poista. Jotenkin siis pointtina se, että mulla on hyvä olla kun mies ei ole näkösällä. Mua ärsyttää, kalvaa ja vituttaa sen sanomiset ja tekemiset vaan nykyään koko ajan.

Onko rakkaus kuollu vai onko tää joku vaihe? Oonko mä katkeroitunu? Se ei montaa "mokaa" oo tehny mutta miks ne kalvaa mua niin paljon? Mä haluan rakastaa ja jatkaa mutku KAIKKI mitäse tekee ja sanoo ärsyttää mua vaan koko ajan.

Onko kokemuksia, meneekö ohi? JOstain luin ettei "kannattais" erota ennenku kuopuskin on väh v mut emmä usko et tää lapsien saannista johtuu...

 

[Ap.]

väh v eli vähintään 5-vuotias. Osataan kirjoittaa...

 

[tutulta kuulostaa]

Meillä oli myös tällanen tilanne n. vuos sitte. Tosin meillä lapset jo vähän isompia. Kaikki ukon sanomiset ärsytti ja toivoin vain et lähtis jo töihin ni ei tartteis katella sitä... Riideltiikii aika paljon ku kaikki sen tekemiset sai jotenkii raivon partaalle vaikkei ois ollu ees mistään isosta asiasta. No, nyt oon tullu siihen tulokseen et oli vaan joku oma hlökohtainen kriisi mulla just sillon, tilanne on tasaantunu. Jaksan taas rakastaa ja nauttia ukon seurasta. Myös meillä yli 10 v. yhteistä historiaa takana.

 

[Ap taas]

Ok, kiitos kun vastasit. On tää kamalaa, äsken söi sipsejä tossa sohvalla, ärsytti siitä kuuluvat äänet ja sen tapa nuolla sormet sen jälkeen ja siis KAIKKI ärsyttää, tekis mieli vaan koko ajan sanoa sille että olis hiljaa tai tyyliin irvistää kun niin pännii sen naama. Sit se ei kuule ikinä ekalla kerralla mitä sanon ni kun kysyy mitä ni saan oikeen pidätellä itteäni etten ärjäse että vitun kuuro tms.

Ei oo ihan terveellistä...