Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet

Ja lisäksi onnea tännekin kaikille vaiheisiinsa!

 

mimosa2013 mä olen vasta alkuraskaudessa mutta vastaanpa kuitenkin. Syy luovutettuihin munasoluihin oli se, että 3 IVF:n jälkeen yhtäkään hyvää alkiota ei tullut, alkiot olivat fragmentoituneita, monitumaisia, hitaita, nopeita tai/ja nopeasti kuukahtavia. Yksi selvisi siirtoon per hoito. Mulla luovutetut munasolut tuli ajatuksiin jo toisen hoidon jälkeen. Mies lämpeni ajatukselle oikeastaan vasta kun kävimme klinikalla ensikäynnillä ja kuuli lääkärin mielipiteen.

Perimästä olen sitä mieltä, että uusi ihminen on ainutlaatuinen persoonansa ja itsensä, oli ne geenit mistä tahansa. Alkio on tuntunut alusta asti täysin meidän omalta. Omat vanhemmat ovat raskaudesta aivan onnessaan, vaikka tämä ei olisi heidän ensimmäinen lapsenlapsi edes. Myös kaikki ystävät jotka asiasta tietävät ovat olleet kannustavia ja luontevia suhtautumiseltaan, yhtäkään hölmöä kommenttia en ole kuullut.

 

Mimosa13 meillä tilanne meni 7 vuoden hoitojen aikana siihen, että molemmat sekä minun munasolut ja mieheni siittiöt todettiin huonolaatuisiksi. Ehkä juuri siksi että tähän kului monta vuotta oli tilanne helpompi hyväksyä. Meillä kyllä miehelleni isompi asia oli että jouduimme käyttämään hoidoissa myös lahjotettuja siittiöitä.
Mutta meille se olikin ainut vaihtoehto, joko kokeilla näin tai siirtyä adoptioon.
Nyt olen hyvin iloinen että päätettiin vielä kerran yrittää ja kyllä tuo masuasukki tuntuu jo nyt niin omalta kuin vaan voi.

Eilen tosin jouduin tilanteeseen sukulaispojan syntymäpäivillä jota hiukan ehkä ärsyttikin. Mieheni oli sanonut äidilleen että lapsi on saanut luomusti alkunsa mikä suututti minua ja jouduin oikaisemaan asian.
Huomasin että minulle on kuitenkin tärkeätä ettei asiaa salailla sukulaisilta koska en aio asiaa salailla lapseltakaan.

Mitä te muut ajattelette tästä asiasta?

Burma 20+6

 

Meille on ollut tärkeää, että ei olla kerrottu kuin mun parhaalle kaverille ja mun siskolle, miten vauvat saaneet alkunsa. Haluamme, että vauvat ovat sitten aikanaan itse ensimmäiset, jotka asiasta saavat kuulla. Lisäksi kun meillä isompia lapsia,niin haluan näiden olevan tasavertaisia heidän kanssaan, eikä isommat lapset välttämättä asiaa vielä oikein ymmärtäisi. Ihan niinomiltahan nämä tuntuu kuin vain voi :heart:
Saas nähdä sitten kun syntyvät löytyykö meidän piirteitä...

T. Paulanna ja pavut ja 33+1 ja alkoi ne tukalat loppuajat, mutta kestetään

 

burma mä oon avoimuuden kannalla. Oon kertonut lähipiirille, koska mahdollinen lapsi varmaan tulisi heille puhumaan asiasta. Mutta meillä tilanne on helpompi kun ensimmäinen lapsi molemmille on kyseessä. Kerron myös siksi, että jos jollain olisi ongelma luovutustaustan kanssa, mutta tällaista ei ole onneksi tullut vastaan. Tarkoitan että en haluaisi lapsen elämään suvaitsematonta ihmistä. Mutta tämä on minun mielipide, ei ole varmasti yhtä oikeaa ratkaisua.

fannille ihanaa lomaa!

 

Kiitoksia kun kerroitte omista kokemuksistanne.
Jollain tapaa se, että meillä on jo lapsi tekee tästä minulle vaikeaa. Kaikki on niin konkreettista hänen kauttaan ja olen miettinyt, miltä tuntuisi jos hän olisi saatu luovutetuilla soluilla, kuten hyvin olisi voinut tapahtua solujeni ollessa mitä ovat. Lapseni ei edes näytä yhtään minulta, joten sinänsä kuvittelu on ollut helppoa. Mielenkiintoista, että esim sinulla paulanna on jo lapsia entuudestaan.

Toivoisimme isompaa perhettä, mutta toisaalta en ole varma onko oikein lähteä tälle tielle. Oma äitini on ollut todella kannustava mihin ikinä päädymme toisinkuin pelkäsin. Loppuviimeksi kuitenkin päätös on yksin meidän.

Mies ei selvästi ole vielä valmis edes puhumaan asiasta, hänestä menen asioiden edelle. Kovin samanlaisilta kuulostavat nuo teidän tarinat burma & aniraz alkioiden /munasolujen kehityksestä, joten itse olen pyöritellyt tätä asiaa jo ensimmäisestä hoidosta. Ehdottiko lääkärinne teille luovutettuja soluja vai milloin tiesitte tulleenne ns. tien päähän omilla soluilla?

Yksi asia, joka selvästi nousee esille itselleni tässä pohdinnassa on se, ettei voi vaikuttaa lapsen ulkonäköön. Ihan typerä juttu, mutta huomaan pinnallisuuteni tässä, vaikken mikään malli olekaan.

Jos joku vielä jaksaa kertoa tunteistaan lapsen synnyttyä niin olisin erittäin kiinnostunut Kiitos kuitenkin jo näistä - Tulin vähän tunkeilemaan tänne palstalle.

 

Lapsen ulkonäköön vaikuttaminen : saimme valita luovuttajat, pituuden, painon, hiusten- ja silmien värin, koulutustaustan ja veriryhmät. Uskon kyllä, että ulkonäöltään tulevat näyttämään ainenkin osittain meiltä tietyin osin
Ja eihän kaikki samoista vanhemmista tulevatkaan lapset ole samannäköisiä, ne piirteet voi periytyä sukupolvienkin yli.
Halusin vain tämän kommentoida vielä. En tiedä kuinka tarkkaan suomessa saa valita luovuttajat.
Onhan tämä iso ja ennen hoitoja pohdittava asia jokaisen kohdalla Ja täytyy kuunnella itseään :heart:

 

mimosa2013 jostain syystä olen ollut aina myönteinen luovutettuihin munasoluihin. Mutta julkisen puolen lopetuskäynnillä lääkäri ehdotti luovutettuja munasoluja. mutta vasta hoitojen loputtua, sitä ennen asiasta ei mainittu. Yksityisellä lääkäri ehdotti vielä yhtä IVF:ää omilla soluilla, lähinnä että voisimme olla varmoja. Ilmoitin etten jaksa enää, eikä lääkäri siihen mitään sanonut.

On täysin luonnollista että epäröit. Tuo halu että lapsi olisi näköiseni oli mullakin vahva ja sitä surin. Nyt olen päässyt asiasta yli, eikä haittaa ollenkaan. Suomessa tähän hoitoon kuuluu käynti psykologilla, joka on tosi hyvä juttu, näitä ajatuksia käydään siellä läpi. Me jonotettiin hoitoa n. 7 kk, sinä aikana ehti tehdä surutyötä ja miettiä asiat monta kertaa läpi. Kyllä me mietittiin välillä että perutaan koko juttu, kallista ja epävarmaa, lähdetään vaikka lomalle. Muttei sitten ikinä peruttu. tsemppiä pohdintaan!

 

Olen samaa mieltä. Mekin kerromme ehdottomasti lapselle joten tämän takia on tärkeää että lähi suku (ukit ja mummot /tädit) tietää.
Ja sepä. Kyllä se lapsi kasvaa omassa kohdussa, oppii tavat ja elkeet, puheen yms. Ja omassa perheessä on siskoilla paljon lapsia jotka on kyllä kaikki samassa perheessäkin niin eri näköisiä että hankala olisi sanoa satunnaisen ihmisen kenen lapsia he ovat. Joten tämänkään takia mua ei se sureta ettei lapsi ole kopioni (kun aika harva lapsi näin on)

 

Tuli mieleen, että mitähän johkuselle ja tuplapojille kuuluu ? Miten arki sujuu ?

).( jotenkin tuntuu ihan oudolta, että kohta on omat babyt sylissä, siis en osaa nyt yhtään asennoitua siihen, että arki muuttuu. Tänä aamuna kun heräsin, ihmettelin isoa mahaani kunnes vasta tajusin olevani raskaana. Kyllä nää ajatukset on outoja välillä...
Nyt on ollut muutama tosi hyvin nukuttu yö ja siitä olen onnellinen. Ihan eri fiilis herätä pirteänä. Käynhän mä wc-reissuja vähintään 3-5, mutta saan sitten uudelleen nukuttua. Olihan tässä välissä ihan toivottomia öitä närästyksen kanssa, mutta nyt vähän helpompaa.
Supistuksia tulee tasaseen tahtiin,mutta enempi levossa ja aamuyöstä. Menevät sitten ohi.
Ruoka ei oikein edelleenkään maistu ja pieniä annoksia vain mahtuu, näläntunnetta ei ole koskaan. Mitenhän käy, kun vatsaa ei enää ole...riistäytyykö syöminen ?
Mulla e ole edes mitään mielitekojakaan. Kaikki maistuu samalle.

Mitäs teille kuuluu ? Kevät on tulossa a on kyllä ihanaa nähdä aurinkoakin taas pitkästä aikaa

T. Paulanna ja pavut 33+3

 

Sattumalta kerkesin tänään palstalle!
Hyvää kuuluu, pojat eilen jo 3kk ja opettelen heitä hoitamaan yksinäni kun mies palaa 2 viikon päästä töihin. Haasteellista on yhden tempperamenttisen vauvan kanssa, onneksi toinen on rauhallinen ja perus tyytyväinen. Toinen pojista alkanut jokeltelemaan oikein kunnolla, molemmilla kädet ja jalat vispaa hurjasti ja tavoittelevat leluja

Ulkonäöstä/ perimästä, meillä toinen poika on miehen näköinen mutta toinen on aivan omaa laatuaan Aika näyttää mihin kehittyvät mutta toinen on tumma ja toinen vaalea, toinen rauhallinen ja toinen tempperamenttinen, toinen puhelias ja toinen enemmän vaan naureskelee ellei saa pultteja välillä, toinen kalju ja toisella paljon tukkaa, toisen iho tummempi ja toisen vaaleampi! Eli toinen poika on saanut paljon geenejä mieheltä ja toinen selkeästi munasolun luovuttajalta. Ihania silti molemmat, niin erilaisia mutta suloisia eikä geeneillä ole mitään merkitystä enää :heart:

Hyvää loppuraskautta ainakin paulannalle ja persikalle, burmalle ja anirazille vähän pidempää odotusta sekä kaikille muillekin keitä en nyt kerkeä muistella =)

 

Kiitos paljon ajatuksistanne ja kertomuksistanne <3

Itseäni ahdistaa ajatus siitä, että kaikesta huolimatta, vaikka lapsi näyttäisi aivan minulta ja on kasvanut kanssani ja syntynyt minusta, joudun kertomaan jonain päivänä, etten ole hänen äitinsä (siis biologinen). Siis siitä huolimatta, että itse en tekisi bio/luovariäitiyteen mitään eroa pelkäisin tuottavani surua lapselleni. Lapseni ei ehkä ajattelisi samoin ja pelkäisin, että hän kokisi olevansa jotenkin yksin & petetty tai irrallinen. Se ajatus surettaa, mutta ehkä kertoo siitä, että en ole vielä käsitellyt tätä asiaa.

Paljon miettimistä vielä itselläni. Toivon teille kaikille hyvää ja onnea odotukseen teille kaikille - lapsi on ihme, sen tässä on todella oppinut

 

Terveisiä täältäkin vauva-arjesta :heart: On kyllä ihanaa aikaa !! Meidän neito on hyväntuulinen, naureskelee ja höpöttelee päivät pitkät. Yöt nukkuu hyvin ( noin klo 21-09) , toki syö monta kertaa tuolla välillä, mutta nukahtaa heti takaisin.

Meillä on 4 näillä hoidoilla saatua lasta. He kaikki ovat täysin omia minulle. Ilman minua heitä ei olisi olemassa. En osaa ajatella, että he tuntisivat oloaan petetyiksi tai irrallisiksi, koska heitä ei ole koskaan kukaan hylännyt. Heillä ei ole olemassa toisia vanhempia missään. Olemme saanut mahtavan lahjan joltakin ihanalta naiselta, ja ne solut ovat mahdollistaneet meille tämän onnen. Samoin kuin kantasolujen luovuttaja antaa mahdollisuuden toisen elämän jatkumiseen kenties tms. Olemme siis saaneet solun, jossa on kaikki, mitä elämään tarvitaan. Kuitenkin se on kasvanut minun sisälläni ja kaikki, mitä olen raskausaikana tehnyt, on hänen kehitykseensä vaikuttanut. Geneettinen perimä on mieheni ja lahjasolun sekoitus. Lapseni ovat kaikki hyvin erilaisia luonteiltaan ja ulkonäöltään vahvasti mieheni näköisiä ja keskenään saman näköisiä. Hyvin rakkaita ja kallisarvoisia, meidän lapsia kaikki :heart:

Olemme kertoneet ikätasoisesti, siitä kuinka ovat alkunsa saaneet. Meillä lähimmät sukulaiset tietävät hoidoista, mutta muut eivät. Koen vahvasti, että se on lapsen oma, yksityinen asia, mitä haluaa ympäristön itsestään tietävän. Salaisuus se ei todellakaan ole. Olen yrittänyt tuoda asiaa esille sellaiseen sävyyn, ettei heille tule tunnetta, että sitä pitäisi salata tai hävetä tms., vaan on vain yksi tapa saada lapsia. Olemme siis keskustelleet monista eri tavoista saada lapsia ja siitä, ettei kaikille synny lapsia toiveista huolimatta koskaan ja se voi olla surullista. Tähän mennessä asia ei ole heitä kiinnostanut, eikä pohdituttanut. Aika ajoin otan asian sopivassa yhteydessä esille, jotta he voivat siitä halutessaan keskustella. Haluan heidän myös tietävän, että heitä on odotettu kaauan ja todella toivottuja :heart: Tässäkään ei ole yhtä oikeaa tapaa, jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo. Yksi haluaa kertoa avoimesti ihan kaikille, toinen ei kenellekään.

Ihanaa loppuodotusta kaikille !!

Rudy ja tyttönen kohta 3 kk :heart:

 

Kiitos rudy - ihana kuulla ajatuksia ns.konkarilta
Ihanaa ystävänpäivää & odotusta kaikille, siirryn nyt sivummalle täältä odotuspuolelta.

 

Kiva kuulla rudyn ja johkusen vauva-arjesta

Tällä viikolla sitten jännät hetket sussuannalla onnea synnytykseen :heart:
Ajatella, että nyt se siis tapahtuu, vastahan sä olit menossa Reprofitiin.

).( ihanaa kun olen saanut nyt monta yötä nukuttua hyvin. Aamuisin sitten tulee kyllä oksennus, kun vatsa tyhjä ja sappihapot nousee ylös yökkäiltäessä. On tääkin outoa, että pitää oksentaa loppuraskaudessa En ole tätäkään ennen kokenut.
Liikkua pystyn ja jaksan paremmin, liekö johtuu hyvistä unista. Kassajonoissa seisominen vain ei enää pikein tunnu hyvältä, tulee tunne, että vauvat puskee ulos kun seison paikallani.
Tällä viikolla neuvola, mutta eipä siellä muuta kuin Hb:n mittaus tärkeää ja sydänäänet, sf-mitan tiedän olevan jo huima ja paino on siinä plus 7-8 kg, ei turvotuksia. A on pysynyt rt:ssä ja B perätilassa, tunnen heidät hyvin vatsan läpi, saatikka näkyykin kun liikkuvat, A keikuttaa peppua melko ylhäällä vielä, joten kinnittymisestä ei tietoa vielä. Kun syön niin vähän ajan päästä alkaa jumppa. Mies ihmettelee usein, että eikö tuo jo satu, kun myllerrys on melkoinen. Tykkäävät liikkua samaanaikaan. Autolla ajan vielä tunnin matkan kummasti, mutta sitten alkaa vatsassa tuntumaan että lepoasentoon

Ensi viikolla äitiyspoli ja josko silloin synnytyksen ajankohtakin alkaisi hahmottumaan, mä oon niin ajatellut, että rv 38 riittää mulle Viimeksi lääkäri oli samaa mieltä, muta nyt voi olla eri lääkäri...

Hyvää alkanutta viikkoa, ainenkin täällä etelässä hiihtoloma ja jotain kivaa ohjelmaa isommille lapsille on luvassa

T. Paulanna ja pavut 33+5

 

paulanna tsemppiä viimemetreille!

johkunen kiva kuulla pojista, suloisia ja omia persooniaan jo nyt! Ja rudyn ajatuksia oli myös kiva kuulla, tuo lapsen oikeus yksityisyyteen on ihan totta, ja otettava huomioon. Jotenkin löydettävä se itselle ja omalle perheelle sopiva tapa.

). ( ultrassa (taas) käyty. Alkiolla kaikki hyvin, sykettäkin päästiin tänään kuulemaan. Hematooma ennallaan, ei nyt ainakaan erityistä syytä huoleen. Vuotoja ei ole ollut eikä toivottavasti tulekaan. Ensi viikolla 1. neuvola ja tarkastusultra klinikalla. Sain neuvolakortin klinikalta, onpa hurjaa!

Kysyin vielä lisääkö luovutustausta riskejä ja vaatiiko erityistä seurantaa, niin ihan normaali raskaus on kyseessä eikä mitään erityisriskejä ole. Helpotus tuokin, on jo ihan tarpeeksi jännitettävää.

Aniraz_ 7+0

 

Kiva Paulanna kun saat välistä kunnolla nukuttuakin Mulla myös aika vaihtelevaisia on yöt olleet. Muutaman kerran oikein kunnon napakoita supistuksia tullut ja limatulppaa edellispäivänä. Nyt vielä pari yötä pitäsi pysyä rauha maassa. Huomenne labraan ja siskolle yökylään tiistai-keskiviikon väliseksi yöksi kun sairaalaan sitten saadaan mennä jo klo7. Tai ne vielä soittelevat tiistaina ja varmistelevat ajan. Kauheesti jännittää..
Tosi kiva kuulla Aniraz että tilanne pysynyt rauhallisena ja toivotaan ettei mitään säikyttelyvuotoja tuleaan,
Samanlaisin miettein lapsen perimästä kuin Rudy, ihan tippa linssissä luin tekstin <3
Ihania hiihtolomapäiviä ja tsemppiä vaiheisiin. Aika tosiaan rientää, aamukammassa enää kaksi piikkiä :O

 

Sussuannalle tsemppiä tulevaan! Mulla ei jäänyt sektiosta kammoa mutta ei se kivaakaan ollut. Joka tapauksessa sektiosta paranin tosi hyvin ja nopeasti (jos ei kohtutulehdusta ota huomioon), ei haitannut vauvojen hoitoa juuri ollenkaan

 

).( Hb 112 ja siihen se näköjään on suunnilleen jämähtänyt, sillä pärjään. Rautaa kun voin ottaa vain joka toinen pv, muuten on ummetus niin kaamea että sitä en halua vaivoikseni enää.
Ylhäällä keikkuu A edelleen, mutta nyt en kyllä muista onko muissakaan raskauksissa juurikaan laskeutunut ennen synnytystä. Sykkeet molemmillahyvät ja liikkkeet jämäkät, kuten neuvolatätikin sai huomata vatsanläpi.
Painoa ei ole tullut edelliseen neuvolakertaan verrattuna, eikä turvotuksia ole. Eli kauheesti en sitten onneksi painoa kerrytä. No, syön kyllä äärettömän vähän, kun ei vaan mahdu ruokaa minnekään. Eikä ole ruokahalua.

Onneksi olen kaikki vaatteet jn. laittanut valmiiksi, enää en jaksa kauaa touhuta, kun on päästävä sohvalle. Päivä kerrallaan tässä elellään ja jännittää milloin tulee lähtö ?

Sussuannan kuulumisia synnytyksestä odottelen, sitten kun ehdit ja jaksat kirjoitella :heart:

Mukavaa, että tänne tullut nyt uusia odottajia ja palsta pysyy virkeänä ja saa sitä vertaistukea =)

T. Paulanna ja pavut 34+1

 

paulanna katselin eilen kuvia siitä miten vauva vie tilaa varsinkin lähellä synnytystä. Mietin että miten sitä voi syödä yhtään kun sisuskalut ovat aivan kasassa.

Mulle maistuu ruoka liiankin hyvin. Paha olo iskee kun tulee nälkä ja jää iltapäivisin jotenkin päälle. Syöminen helpottaa joten on aika vaikea olla syömättä. No pieni murhehan tuo on kuitenkin, jos kiloja tulisikin.

Aniraz_ 7+3

 

Heipparallaa ja terkkuja täältä pallon toiselta puolelta Täällä kaikki mennyt toistaiseksi ihan hyvin, olo on ollut parempi, kun ei ole tarvinnut töissä olla (vähemmän istumista tietokoneella, stressiä jne.). Lääkkeethän lopetin kokonaan 1,5 viikkoa sitten ja tuntuu, että turvotuskin on vähentynyt. Aika normaalisti oon syönyt, vaikka harmikseni sushit ja muut oon saanut jättää väliin. Yleensä syön aikalailla paikallisia, mausteisia herkkuja, mutta nyt ne tökkii välillä, joten sitä syödään mitä pystytään.

Anirazille kommenttina, että mulla on koko raskauden aikana ollut ruokahalu ihan kadoksissa, melkein kaikki tökkinyt ja aika pieniä annoksia oon syönyt. Hyvä, jos sulla maistuu =)

Viimeisestä ultrasta on nyt 2,5 viikkoa ja mielessä pyörii tietty välillä ajatus onko kaikki kunnossa. Mies on sitä mieltä, että mitäpä sitä ultrassa jatkuvasti juoksemaan, eikä täällä siihen ole helposti mahdollisuuttakaan, mutta kyllähän se mietityttää. Mitään vuotoja ei ole ollut, joten kaipa sitä pitää olettaa kaiken olevan kunnossa. Jonkinmoista piinailua siis täällä, mutta eiköhän kaikki selviä aikanaan =) Nt-ultra vasta joskus kahden viikon päästä, vahvistusta ajankohdalle en ehtinyt saada ennen tänne lähtöä.

Sussuannan kuulumisia ootellaan. Toivottavasti kaikki on mennyt synnytyksessä hyvin!

Fanni 11+3

 

Hei vaan kaikille! En oikein meinaa tänne puolle uskaltaa siirtyä, vaikka plussannut olenkin. Kyseessä ensimmäinen yritys tällä luovutettu munasolu menetelmällä. Kaikkien epäonnistumisten jälkeen minä olin mielessäni jo luovuttanut. Ajattelin, että yritetään vaan mutta ei luonto varmaan tätä minulle ole tarkoittanut. Lueskelin muiden yrityksistä vuosien ajan ja mietin, etten kyllä henkisesti tule jaksamaan montaa tuloksetonta yritystä enää puhumattakaan rahallisesta puolesta. Ajatukset olin hiljaa itsekseni siirtänyt sijoituslapsiin, joita ajattelin meille tulevan...

Edelleen pidän onnistumista epätodennäköisenä, niin moni juttu voi mennä vikaan. Hyvänä asiana on tässä, että ensimmäistä kertaa koskaan tiedän voivani tulla raskaaksi. Olen vaan sairastanut flunssaa ja vatsatautia suurimman osan ajasta, pelkään että sairastelun vuoksi kaikki menee vikaan. Burana tekisi hyvää mutta ei niin ei.

Tuo rudyn teksti oli tosi hyvä ja ajatuksia herättävä. Meidän suvussa ei salaisuudet pysy ja tietty muutenkin lähimpien kanssa on hyvä tämä asia jakaa mutta ehkä se on hyvä rajata siihen ja jättää sen jakaminen muille sitten lapsen mietittäväksi joskus. Minussa pelkoa on herättänyt kanssa miten lapsi asian ottaa. Saanko sitten murrosikäiseltä kuulla, etten edes ole hänen äiti... Toisaalta onhan asioilla tapana järjestyä. Meidän luovuttajan tuntomerkit eivät vastanneet minua paljoakaan (sain valita hänet pääosin itse, mieheni taas vaikuttaa simpoillaan lopputulemaan). Jännää, kumpa ei tarttis olla kipeenä kokoajan.

 

Onnea armiina ja tervetuloa tänne ! Ihanaa että uusia plussia tulee.

Mä olen palstataukoillut, en tarkotuksella, jotenkin vaan unohtunut. Täällä olikin paljon viestejä tullut. Paulanna oli kysellyt koska jään äitiyslomalle, tarkotus olis 30päivää ennen, eli reilu kuukausi vielä. Ihan hyvin olen voinut, paljon pitää lepäillä.

P 29+4

 

Kaikille uusille tervetuloa Mulla nyt niin hatara pää, että en muista olenko kaikki varmasti toivottanut tervetulleeksi !

).( kyllä tässä aika äärirajoilla ollaan joinakin päivinä, eienkin aamu alkoi suihkussa oksennuksella ja siitä ei meinannut tulla loppua kun baan kouristi ja kouristi. Toinen oksennusrefleksin aiheuttaja on hampaidenpesu Nämä alkanut siis nyt vasta loppuraskaudessa. Supistuksia päivittäin, mutta ne menee kyllä ohi onneksi vielä tässä vaiheessa. Siinäpä ne vaivat, muuten voin oikein hyvin Ja olen onnellinen joka päivästä, minkä vauvat viihtyy mahassa, se on aina plussaa ja josko vältyttäis teholta sitten synnytyksessä.

Odotan ensi viikon kontrollia polilla ja lähinnä painoarvioita ( vaikka ne voi kyllä heittää paljonkin ) sekä kohdunsuun tilannetta. Valmius lähteä sairaalaan on, enkä päästä tuota miestäkään enää kovin pitkälle lähtemään. Ainoa minkä on tekemättä, on suursiivous ennen vauvoja. Pyydän siivoojan sitten kun olen sairaalassa.

Persika :mun äitiysloma alkaisi vasta 25.2. En usko kovinkaan monen kaksosia odottavan olevan enää tässä vaiheessa töissä. Aika monet on synnyttänyt jo ennenaikaisesti viikoilla 25-

Kaikille hyviä vointeja ja alkumetreillä olijoille pitkää pinnaa, tuntuu et aika matelee, mutta sitten se yxkax kulkeekin tosi nopsaan. Ja hankkikaa kotidoppler, mitä,saa esim.tori.fi:stä edullisesti käytettynä, säästytte monilta huolilta, kun voitte kotona kuunnella sydänääniä :heart: n. viikoilta 11-13 alkaa jo hyvin kuulumaan kotonakin, hyvin alhaalta, melkein häpyluun päältä.

T. Paulanna ja pavut 34+4

 

Terveisiä täältä vauvanhuuruista. Meille syntyi siis suunnitelman mukaan 18.2 pieni ukkeli sektiolla rvi 38+2. Radista huolimatta, tai dieetin ansiosta, vaavin paino syntymäpäivänä oli 2890g ja pituutta komeat 47cm. Synnytys sujui ihan suunnitelman mukaan, kovasti kyllä jännitti vaikka alan ihmisiä olenkin. Vauva on ollut heti syntymästä lähtien virkeä ja hyvävointinen. On ollut koko ajan kainalohoidossa syntymästään lähtien. JOko isällä tai minun sylissä, viime yönä yritin laittaa poikaa omaan sänkyynsä mutta hetken päästä oli jo pakko napata ukkeli takaisin kainaloon. Vauva on ollut toistaiseksi erittäin tyytyväinen, nukkuu 3-5 tunnin pätkissä ja syö. On ollut pelkällä äidinmaidolla, lukuunottamatta tunnin iässä annettua maitotilkkaa joka annetaan rutiinisti sokeriäitien vauvoille. Vauva muistuttaa ulkoisesti kovasti isäänsä ja sukulainen näki hänessä kovasti isoveljen piirteitä (joka siis geneettisesti täysin eri)
Nyt olemme olleet reilun vuorokauden kotosalla ja ihmetelleet tätä onnea ja pientä murua. Kaikki vaatteet ovat liian isoja tietysti, pienimmät 50 senttisiä kun odotin kiloa isompaa kaveria . Keskiviikkona päästään neuvolaan puntarille ja minulta poistetaan hakaset. Haava on kyllä tosi kipeä, vaikka ihan siistille näyttääkin. Mutta pikkuhiljaa se siitä paranee, onneksi mies voi olla kotona ja hoidella kotihommat.
Tsemmpiä mammat, monella meistä matka äidiksi on ollut pitkä ja raskas, mutta palkinto kaikesta on aivan uskomattoman ihana. En voi kuin olla kiitollinen siitä että saimme nyytin syliin.