Hei vaan!!!
Onko sulla Vekara ollut minkäänlaisia oireita, jotka viittaisivat onnistumiseen?
Täytyy sanoa, että mä otin tän lahjasoluhoidon tosi lunkisti, en paljonkaan ajatellut asiaa oman lääkityksen aikana. Vasta toimenpideviikolla alkoi fiilis mennä yhtä vuoristorataa. Suoraansanottuna v.tutti ihan mielettömästi, kun sain kuulla luovuttajan punktion tuloksen. Silloin meni usko koko touhuun, vaikka siihen saakka olin kovin luottavainen onnistumiseen. Sitten seuraavana päivänä punktiosta soitin klinikalle ja sieltä sanottiin, että hedelmöitys oli onnistunut 100% (kaikki kolme
), silloin tuntui taas paremmalta. Seuraavana aamuna ennen siirtoa soitin ja kysyin jakautumisista, niin fiilikset romahtivat taas täysin, kun sanottiin, että ovat hitaita, eivätkä aikataulussa, mutta siirto olisi sitten iltapäivällä. Meinasin jo lyödä hanskat tiskiin siinä vaiheessa. Mutta sitten klinikalla lääkäri sanoikin, että ovatkin ihan aikataulussa, niin fiilis parani taas ihan huomattavasti. Mahdollisuudet onnistumiseen ovat 40-50%. Alkiot eivät olleet mitään huippuja, mutta ihan hyviä. Kaksosraskauksia on tällaisista kuulemma alkanut.
Huomenna voisin mennä verikokeeseen ja perjantaina voisin tehdä kotitestin.
Pelottaa aivan kamalasti miten tässä käy. Varsinkaan, kun meille ei tosiaan saatu pakkaseen mitään.
Nämä hoidot päättyvät meidän osalta sitten tähän. On ollut sen verran tyyristä puuhaa, että nyt saa riittää. Eikä näitä pettymyksiä loputtomiin kestä kukaan!!!
Onko sulla Vekara ollut minkäänlaisia oireita, jotka viittaisivat onnistumiseen?
Täytyy sanoa, että mä otin tän lahjasoluhoidon tosi lunkisti, en paljonkaan ajatellut asiaa oman lääkityksen aikana. Vasta toimenpideviikolla alkoi fiilis mennä yhtä vuoristorataa. Suoraansanottuna v.tutti ihan mielettömästi, kun sain kuulla luovuttajan punktion tuloksen. Silloin meni usko koko touhuun, vaikka siihen saakka olin kovin luottavainen onnistumiseen. Sitten seuraavana päivänä punktiosta soitin klinikalle ja sieltä sanottiin, että hedelmöitys oli onnistunut 100% (kaikki kolme
), silloin tuntui taas paremmalta. Seuraavana aamuna ennen siirtoa soitin ja kysyin jakautumisista, niin fiilikset romahtivat taas täysin, kun sanottiin, että ovat hitaita, eivätkä aikataulussa, mutta siirto olisi sitten iltapäivällä. Meinasin jo lyödä hanskat tiskiin siinä vaiheessa. Mutta sitten klinikalla lääkäri sanoikin, että ovatkin ihan aikataulussa, niin fiilis parani taas ihan huomattavasti. Mahdollisuudet onnistumiseen ovat 40-50%. Alkiot eivät olleet mitään huippuja, mutta ihan hyviä. Kaksosraskauksia on tällaisista kuulemma alkanut.
Huomenna voisin mennä verikokeeseen ja perjantaina voisin tehdä kotitestin.
Pelottaa aivan kamalasti miten tässä käy. Varsinkaan, kun meille ei tosiaan saatu pakkaseen mitään.
Nämä hoidot päättyvät meidän osalta sitten tähän. On ollut sen verran tyyristä puuhaa, että nyt saa riittää. Eikä näitä pettymyksiä loputtomiin kestä kukaan!!!