Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Moikka kaikki❤Mitenkä täällä piinapäivätsujuvat siiron jälkeen millon on testipäivää tiedossa? Ja siirtojakin oli jollain tulossa tsemppiä kaikille tasapuolisesti.on tää semmosta venäläistä rulettia näiden alkioiden määrän ja hintalapun kanssa toiset klinikat ovat toisia "joustavampia" mutta kyllö se on semmonen laki viidakko jos joutuu vääntämään kättä,
 
Laitan tänne lyhyesti meidän tarinaamme, toivottavasti siitä joku saa uskoa ja voimaa näissä hoidossa. Meillä kaksi lahjamunasoluhoitoa takana ja ensimmäisessä tilanne alkuunsa näytti kovinkin lupaavalta luovuttajalta saatiin 17 munasolua joista vain 4 hedelmöittyi. Lopulta siirrettiin kaksi huonolaatuista kolmepäiväistä alkiota muut eivät selvinneet. Tuloksena nega ja otimme asiaa itse puheeksi klinikalla, että onko mitään vastaantulon mahdollisuutta heidän puoleltaan seuraavaa hoitoa ajatellen. Seuraavassa hoidossa maksoimme vain luovuttajan lääkkeet. Kyseessä pieni klinikka Suomessa. Kato oli taas hurja, Yhdeksästä munasolusta kuusi hedelmöittyi ja yksi jaksoi blastokystiksi saakka muut jäivät matkan varrelle. Tästä onnellisesti kuitenkin alkoi raskaus, jossa mennään rv 28 tällä hetkellä. Ikää minulla 40+ ja raskaus on sujunut hyvin. Tsemppiä teille kaikille hoidossa oleville ja sinne suuntaaville. Tätä palstaa tulee vieläkin seurattua, ihanaa että jaatte täällä ajatuksia. ❤❤❤
 
Hei pitkästä aikaa! Kirjoittelin tänne keväällä, mutta sitten on tullut pidettyä taukoa. Nyt ajattelin kertoa kuulumiset ja rohkaista uusia prosessissa eteenpäin :) Me lähdimme mieheni kanssa luovutettujen munasolujen prosessiin mukaan vuoden alussa ja meille löytyi nopeasti myös sopiva luovuttaja. Minulla ikää on 40+. Ensimmäisestä siirrosta tärppäsi ja nyt ollaan jo 23. viikolla. Kaikki on mennyt hyvin, pientä hematoomasäikähdystä lukuunottamatta. Lähimmäiset tietävät raskaudesta, olen melko pitkä ja pysyin ihan viime viikolle niin hoikkana, että vatsaa ei ole vieraampien taholta huomattu :) Nytvatsa on kyllä tullut selkeämmin esiin.
Tsemppiä kaikille hoitoa harkitseville tai hoidoissa parhaillaan oleville!
 
Hei pitkästä aikaa! Kirjoittelin tänne keväällä, mutta sitten on tullut pidettyä taukoa. Nyt ajattelin kertoa kuulumiset ja rohkaista uusia prosessissa eteenpäin Me lähdimme mieheni kanssa luovutettujen munasolujen prosessiin mukaan vuoden alussa ja meille löytyi nopeasti myös sopiva luovuttaja. Minulla ikää on 40+. Ensimmäisestä siirrosta tärppäsi ja nyt ollaan jo 23. viikolla. Kaikki on mennyt hyvin, pientä hematoomasäikähdystä lukuunottamatta. Lähimmäiset tietävät raskaudesta, olen melko pitkä ja pysyin ihan viime viikolle niin hoikkana, että vatsaa ei ole vieraampien taholta huomattu Nytvatsa on kyllä tullut selkeämmin esiin.
Tsemppiä kaikille hoitoa harkitseville tai hoidoissa parhaillaan oleville!
Onnea teille❤tekin ehditte just ennen korona taukoa:)
@Villis rv 28
 
  • Tykkää
Reactions: lahja75
Mutteri38
Hei, onpa ilahduttavaa löytää tämä keskustelu! Olemme olleet reilusti yli neljä vuotta hoidoissa, joista viimeinen tehtiin lahjamunasoluilla. Viimeisimmässä hoidossa saatiin vain yksi alkio, ja lopputulos oli nega. Haluamme ehdottomasti jatkaa, mutta emme ole vielä päättäneet missä. Haluaisin kuulla lisää kokemuksia Ovumiasta. Oletteko olleet tyytyväisiä?
 
Munkin mielestä klinikat siirtää korona-aikaan olemassa olevia alkioita. Lääkäri sanoi maaliskuussa, että luovuttajan pistoshoidot on klinikalle suurin riski, joten ne hoidot loppuu ekaksi, jos koronatilanne muuttuu hankalaksi.
Mulla peruuntui elokuun alkion siirto kun, limis oli kontrolliultrassa vain 4,5mm (kp 14). Lääkäri ehdotti uutta kontrolliultraa viiikon kuluttua, mut mä perun sen, kun en jaksanu uskoa, että limis kasvaa enää tässä kierrossa. Menkat alkaa 2 viikon kuluttua, jolloin meen juttelee läälärin kanssa, mitä tälle ongelmalliselle tilanteelle voisi tehdä. Oon jo niin kyllästyny jatkuviin vastoinkäymisiin.
 
  • Surullinen
Reactions: Annamaija 76
Heippa kaikille,

Toivottavasti kesä on mennyt hyvin. Meillä on koko kesän remontoitu asuntoa, niin en ole juuri ehtinyt tännekään päivittämään kuulumisia. Meillä piti olla heinäkuussa jo tuoresiirto, mutta luovuttajasta johtuen siirtyi elokuulle. Nyt odottelen kuukautisten alkavan, jotta pääsen aloittamaan Progynova kuurin. Siitä pitikin kysymäni, että millaisia sivuvaikutuksia se on aiheuttanut, ketkä olette tuota käyttäneet?

Koronatilanne huolestuttaa, mutta toivon todella, että se ei nyt kaada tätä yritystä niin meillä kuin kellään muullakaan täällä, jotka odottelevat alkion siirtoon pääsyä.

Täällä oli keskustelua lahjamunasoluhoidon hinnoista ja mitä sitten, jos alkioita saadaan vain yksi. Ovumialla ainakin on palvelulupauksessaankin vain 1-2 alkiota (en oikein tiedä milloin luvataan yksi ja milloin kaksi, minulle tätä ei selvitetty kunnolla, vaikka sitä kysyinkin). Joka tapauksessa heidän nettisivuillaan lukee näin:
Palvelulupauksen ylittävistä alkioista perimme kiinteän lisämaksun 350 €. Mikäli emme yllä palvelulupaukseemme, luovutettujen munasolujen hinnasta vähennetään puolet. Jos hoidossa luovutetuilla munasoluilla ei saada yhtään alkiota, on hinta kiinteä 1600 €.

Aikamoista venäläistä rulettia tämä homma tosiaan on. Me ollaan varattu kymppitonni tähän kokonaisuudessaan ja se on sillä varauksella, että ensimmäisestä alkiosta ei vielä tärppäisi. Hirvittävä raha laittaa kiinni, kun lopputuloksesta ei ole mitään varmuutta. Mutta toisaalta, jos lopputulos on sitten ihana uusi perheenjäsen, raha on pienin asia mitä siinä miettii.

Tsemppiä kaikille ja hyvää kesän jatkoa :)
 
Moi, Onnea kaikille hoitoihin ja tsemppiä niille joilla on pettymyksiä. Kyllä kaikki lopulta järjestyy.

Mullakin hoito siirty elokuulle lahjoittajan aikataulujen vuoksi. Progynova alkaa seuraavassa kierrossa. Yritin myös selvittää klinikalta alkioiden viljelyyn ja hintaan liittyviä asioita, mikä se hoitolupaus on jne. Minulle sanottiin, että kaikki hyvät alkiot pakastetaan. Jos tulisi vain yksi alkio, klinikan kanssa voisi neuvotella hinnasta.

Kävin varmuuden vuoksi verikokeessa ottamassa ferritiini ja d-vitamiiniarvot, jotka ovat olleet juuri ja juuri viitearvoissa. Yllätyksekseni ferritiini oli laskenut kesän aikana, vaikka olen syönyt jonkin verran rautaa. Yritän nyt saada nostettua arvoa takaisin, jos sillä asialla on merkitystä.

Hyvää kesän jatkoa kaikille:)
 
Minä olen kesän ajan seurannut sivusta tätä keskustelua. Kokeilimme hoitoja ensin omilla soluilla, mutta iästä johtuen arvelin jo etukäteen, että se ei tuottaisi tulosta. Olemme jo 45 ja 46 vuotiaita. Löysin tämän keskustelun, kun aloitimme hoitoja ja mietin heti, että lahjasoluhoito voisi olla meidän pelastus. Kyllähän minä tiesin tilastot ja toennäköisyydet. Jotenkin tuntui kuitenkin siltä, että hlausimme kokeilla ensin omia soluja. Toukokuussa tehtiin IVF, josta 6 munasolua, mutta ei yhtään alkiota. Heinäkuussa tehtiin ICSI, josta 4 solua ja yksi alkio. Odotukseni olivat korkealla, kun päästiin tuoresiirtoon, mutta negahan siitä tuli. Minä hölmö vanha nainen! Koska minä olen pohtinut tätä vaihtoehtoa jo monta kuukautta, olen tämän asian työstämisessä pidemmällä kuin mieheni. Nyt on kuitenkin varattu aika psykologille, jonne mennään asiasta keskustelemaan, jotta saisimme päätöksen tehtyä. Tuon maanantaisen raskaustestin negan jälkeen olin kyllä niin siipi maassa ja tuntui vain, että olen liian vanha, minun ei vain kuulu enää saada laspsia jne. Tänään on oikeastaan ensimmäinen päivä, kun ei ole "melkein jo toinen jalka haudassa-fillistä". Minulla on 1-tyypin diabetes ollut jo 40 vuotta, mutta se on hyvässä tasapainossa eikä ole mitään liitännäissairauksia tullut. Muutoin olen terve ja normaalipainoinen ja liikunkin jonkun verran. En tiedä mistä nuo tunteet tulivat. Ennestään meillä on biollogisesti minun 4-vuotias tyttöni, mutta hänen isänsä ei ole meidän elämässä mitenkään ja hän pitää miestäni isänään. Tietää toki totuuden. Minulla on jotenkin ajatus, että se olisi lapselleni helpompi hyväksyä, että sisaruksenkin vauvasiemenistä toinen olisi saatu muualta. Tavallaan hassua olisi se, että sisarukset eivät biologisesti olisi mitään sukua.

Olikohan tämä ihan sekavaa. :unsure:
 
  • Tykkää
Reactions: Annamaija 76
Kiitos kysymästä Annamaija. Maanantaina saan infoa hoidon tilanteesta, kun silloin on lahjoittajan ultra. Jännittävää. Rentoudun viikonlopun ja valmistaudun henkisesti ensi viikkoon ja lähestyvään H-hetkeen. Ajattelen että tähän mennessä on tehty kaikki se mitä on tehtävissä esim. ruokavalion ja liikunnan suhteen. Yritän pitää yllä positiivista mielialaa. Tsemppiä kaikille ja hyvää viikonloppua
 
Heippa kaikille!

Liityn tänne teidän keskusteluun mukaan, sillä edessä on ensimmäinen lahjamunasoluhoito. :love:Omaa taustaani: Sain endometrioosi-diagnoosin 2007 ja tauti on kohdallani pahinta laatua. Munajohtimet minulta poistettiin taudin seuraksena 2009, joten siitä asti on ollut selvää, ettei lapsi luonnollisin menetelmin saavu meidän perheeseen. Vuonna 2018 lähdimme mieheni kanssa kunnallisen puolen lapsettomuushoitoihin. Hoidot alkoivat ja loppuivat hyvin nopeasti. 16 päivää ehdin itseäni pistää kun lääkäri ultrassa pari. päivän välein totesi: ”kyllä siellä yksi munarakkula näyttää kasvavan.” No, ei kasvanut vaan kasvoi endopesäke. Lopputulos oli, että endo on tuhonnut omat varastomunasolut, joten biologista lasta en tule saamaan.
Uuteen endoleikkaukseen jouduin viime vuonna ja siinä samalla kun lääkärin kanssa leikkausta suunnitelmiin niin hän laittoi meille lähetteen julkisen puolen lahjamunasoluhoitoihin.Keväällä kävimme ensi käynnillä lisääntymistieteenpolilla ja ajattelimme sopivan luovuttajan etsimisen kestävän kauankin, mutta ei! Sopiva luovuttaja on löytynyt ja hän on jo aloittanut hoidot! Ensi viikolla meillä on lääkärikäynti ja minulla siinä samalla tottakai tutkimus, ettei uusia pesäkkeitä/myoomia tms. ole. Olo on varovaisen onnellinen tästä kaikesta. Pelko näidenkin hoitojen epäonnistumisesta kalvaa inhottavasti, vaikka tiedän, että tällä tavalla oman lapsen saaminen on paljon todennäköisempää. Lisäksi painoa en ole saanut tippumaan vaikka olisi pitänyt. Paino jumittaa vaikka syön terveellisesti, kirjaan ylös jokaisen suupalan ja liikun 3-5 kertaa viikossa. Paino ei tipu, mutta vaatekoot kyllä ovat pienentyneet. En tiedä, voiko syynä olla Terolut, jota otan endon hoitoon, täytyy kysyä lääkäriltä.
Tälläinen on siis minun tarinani. :) Tsemppiä kovasti kaikille (y):love:
 
Meillä piti olla tänään klinikalla psykologin käynti. Se on meidän klinikalla pakollinen, mutta koen, että se tulee myös tarpeeseen, jotta saadaan lopullinen päätös lahjasoluhoidosta (tai ylipäätään raskaudesta tässä iässä) tehtyä. No niinhän siinä kävi, että miehellä alkoi aamulla nuha ja kurkkukipu, joten aika piti perua. Saatiin onneksi seuraava aika ensi viikon torstaille. Jotenkin tuli sellainen olo, että ehkä tarvitaankin vielä viikko lisää aikaa. Miehen isän kuolemastahan ei ole vielä kuin 2,5 viikkoa, niin ajattelen, että tuo lisä viikko tuli ihan hyvään kohtaan. Minähän olen malttamaton kuten aina ja tuntuu, että joka päivän vanhenen entisestään. Yhtenä iltana, kun mies meni nukkumaan, niin jäin koneelle lueskelemaan juttuja. Googlasin äidiksi 46-vuotiaana ja löysin paljon aiheesta juttuja. Joku oli 52-vuotiaanakin tullut luomustu raskaaksi ja saanut terveen lapsen. Lueskelin tilastoja, ikään ja lahjasoluhoitoihin liittyviä riskejä, tutkimuksia ja tarinoita lahjasoluhoidoista (vanhemmista, ,luovuttajista ja lapsista sekä heidän kokemuksistaan. Luin ihan kaikkea, mitä aiheesta netin syövereistä löysin. Jossain välissä havahduin, että kello oli 3:30 yöllä ja menin nukkumaan. Jotenkin tuon jälkeen minulla on kuitenkin ollut levollisempi olo. En olekaan maailman vanhin äidiksi haluava (tuleva?). Ajatelkoot muut mitä ajattelevat - minun (ainokainen) elämä, joten elän sen niin hyvin kuin pystyn ja toteutan juuri ne haaveet, jotka pystyn. Olisipa tyhmää antaa jonkun muun (esim. kollegan tai jopa tuntemattoman) määrittää, mikä on oikein ja minulle sopii. Minulle tuli myös olo, että juuri tätä minä haluan. Noista lukemistani teksteistä jäi mieleeni lause, että jokainen johonkin tutkimukseen osallistunut lahjasolulapsen vanhempi oli muutaman vuoden päästä täysin tyytyväinen valintaansa. Kukaan ei katunut. Minulle tuli valtava helpotus. Miten olin voinutkaan ajatella, että lapsi voisi olla jotakin, jota myöhemmin katuisi tai jotain, mistä ajattelisin, että se tuli väärään aikaan tai väärällä tavalla. En minä tiedä jaksaako kukaan enää edes lukea tätä, mutta minusta tuntuu, että minä olen valmis etenemään tässä asiassa. Tiedän, että mies on pohtinut asiaa omalla tahollaan ja on halukas tulemaan hoitoon liittyvään psykologin keskusteluun. En viitsi hänen isän poismenon vuoksi nyt kysellä hänen ajatuksiaan tästä. Kyllä ne sitten ensi viikolla minulle selviää. Anteeksi tämä vuodatus ja kiitos, että oli joku paikka mihin sen pystyin kirjoittamaan. Mitään takeita ei ole tämän onnistumisesta, (eikä varmuutta miehen ajatuksista) mutta minulla on nyt jotenkin hyvä ja selkeä olo.

Kiva kuulla Annamaija76, että pääsette viimein eteenpäin. Ja toivottavasti Kielo74 saatte perjantaina ja lauantaina hyviä uutisia! Meillä ei nyt tapahdu hetkeen vielä mitään, niin on mukava seurata teidän prosessia.

Tervetulao Manteli86:lle. Toivottavasti tekin pääsette pian eteenpäin.
 

Yhteistyössä