Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Täällä ollaan nyt progynovaa popsittu 11 päivää.. tänään alkoi 12 päivä. Dexametason tuli mukaan kp8. Tänään aivan jäätävää kipua alavatsalla. Onko muilla tullut pelkästään lääkkeistä maha kipeäksi? En ole syönyt hormoonilääkkeitä moneen vuoteen.. sen yhden divina kuurin ennen hoitoja ja yhden ennemmin.. mutta ei tälläistä kipua ole ollut. Oli pakko vetää 1g panadol koska kipu niin voimakasta. Ehkä se tästä helpottaa.. mietin vaan että voiko lääkkeet tehdä tälläistä?

Minulla on tänään iltapv.llä aika limisultraan. Vähän jännittää sinnekkin meno kun en liiemmin siitä lääkäristä tykkää.. mutta täytyypä hältä kysyä näistä kivuista samalla.

Onko muita keillä nyt hoidot alkamassa? Tosiaan meillä on alkiot olleet pakkasessa jo pian 6vuotta.. tuntuu että voiko sellaisilla muka vielä onnistua.. No se jää nähtäväksi että selviääkö ylipäänsä sulatuksesta. Ensi viikon lopulla tai sitä seur ma siirto todnäk mikäli sulatettavista joku selviytyy.. tai näin olen itse laskeskellut.

Mukavaa viikonloppua kaikille

 

Hei,
uusi näissä keskusteluissa, mutta tuolla taustalla tätä palstaa seurannut ja vuoden-pari tekstit selaillut.
Olemme monen vuoden ja monen tuloksettoman yrityksen jälkeen hakeutumassa lahjamunasoluhoitoihin. Harkinnassa on Viro, lähinnä koska sinne on nopea mennä. Nyt alkanut epäilyttää kun teistä moni käynyt Tsekeissä Reprofit-klinikalla. Valaisitteko minulle miksi Tsekki? Onko se parempi ja "varmempi" paikka? Ikäänkuin mikään olisi tässä varmaa..

Olisin kiitollinen myös kokemuksista Viron Nova Vita Clinicista.. sinne varattu ensikäynnille aika lokakuulle

 

Mä en osaa ulkomaisista klinikoista sanoa mitään, kun olen ollut vain Suomessa hoidoissa...

 

Onni ja Unelma meillä oli kanssa viime keväänä ensin harkinnassa Viro (Tartto), koska on lähellä. Mutta luin sieltä muutaman negatiivisen kommentin ja kerrottiin, että heillä tulee vähemmän onnistumisia. Mutta kun laskin Tsekin matkoja, niin sinne pääsee oikeastaan melkein yhtä nopeasti. Lento Prahaan 2h15 min ja sieltä rautatieasemalle 30-60 min ja juna Brnoon, muistaakseni n. 3 tuntia. Ja Tsekeissä klinikan näyttämä hinnasto pitää paikkansa, ei maksa erikseen esim 5 päivän blasto-viljely. Aikataulut ja annetut päivämäärät hoidoissa pitivät aivan paikkaansa. Klinikalla ihan hyvä taso. Ehkä vähän "liukuhihna" tunnelma, kun odotushuoneessa oli useampi pari odottamassa vuoroa ja parinkymmenen minuutin välein katosivat lääkärin mukaan ja tulivat hymy naamalla ulos huoneista.

Tärkein syy miksi valittiin Tsekki, oli tulokset. Täältä palstalta seurasin useaa, joka siellä kävi ja vaikka pettymyksiäkin oli, niin paljon plussia tullut. Jos oma ongelma on liian vanhat munasolut niin ehdottomasti kannattaa kokeilla. Ja reissu oli ihana turistinakin. Hoidon hinta oli matkoista ja hotelliyöpymisistä huolimatta halvempi kuin kotimaan lahjasoluhoito, jota yritettiin ensin. Suomessa hinta päälle 8000 euroa ja kaiken maailman lisäkuluja tuli luovuttajan matkoista ym. mikä olisi ollut hyvä tietää etukäteen. Ja Suomen hoidoissa lääkitys oli persiistä, ainakin minun kohdalla koska kroppa puski jo ennen siirtoa kuukautiskipuja, eikä lääkäri välittänyt mitään tuntemuksistani. Ja yksikään pas-siirto ei onnistunut myöskään. Suomen luovuttajasta meille ei kerrottu yhtään mitään.

 

Onni ja Unelma meillä oli kanssa viime keväänä ensin harkinnassa Viro (Tartto), koska on lähellä. Mutta luin sieltä muutaman negatiivisen kommentin ja kerrottiin, että heillä tulee vähemmän onnistumisia. Mutta kun laskin Tsekin matkoja, niin sinne pääsee oikeastaan melkein yhtä nopeasti. Lento Prahaan 2h15 min ja sieltä rautatieasemalle 30-60 min ja juna Brnoon, muistaakseni n. 3 tuntia. Ja Tsekeissä klinikan näyttämä hinnasto pitää paikkansa, ei maksa erikseen esim 5 päivän blasto-viljely. Aikataulut ja annetut päivämäärät hoidoissa pitivät aivan paikkaansa. Klinikalla ihan hyvä taso. Ehkä vähän "liukuhihna" tunnelma, kun odotushuoneessa oli useampi pari odottamassa vuoroa ja parinkymmenen minuutin välein katosivat lääkärin mukaan ja tulivat hymy naamalla ulos huoneista.

Tärkein syy miksi valittiin Tsekki, oli tulokset. Täältä palstalta seurasin useaa, joka siellä kävi ja vaikka pettymyksiäkin oli, niin paljon plussia tullut. Jos oma ongelma on liian vanhat munasolut niin ehdottomasti kannattaa kokeilla. Ja reissu oli ihana turistinakin. Hoidon hinta oli matkoista ja hotelliyöpymisistä huolimatta halvempi kuin kotimaan lahjasoluhoito, jota yritettiin ensin. Suomessa hinta päälle 8000 euroa ja kaiken maailman lisäkuluja tuli luovuttajan matkoista ym. mikä olisi ollut hyvä tietää etukäteen. Ja Suomen hoidoissa lääkitys oli persiistä, ainakin minun kohdalla koska kroppa puski jo ennen siirtoa kuukautiskipuja, eikä lääkäri välittänyt mitään tuntemuksistani. Ja yksikään pas-siirto ei onnistunut myöskään. Suomen luovuttajasta meille ei kerrottu yhtään mitään.

Kiitos vastauksesta
Heräsi muutama käytännön kysymys..
Monta kertaa jouduitte klinikalla käymään ja monta yötä kerralla sielä olemaan? Oliko Tsekeissä esim viikonloppuisin hoitoja?
Saitteko valita luovuttajan jostain katalogista vai miten?
Englannilla varmaan keskustelut pelasi, menikö ihan ok?

Miten teillä onnistui hoito, vai vieläkö jatkuvat? (pahoittelen, kännykällä selaaminen on hankalaa enkä muista aiemmista lukemisista miten hoidot onnistuneet kenelläkin)

 

Kiitos vastauksesta
Heräsi muutama käytännön kysymys..
Monta kertaa jouduitte klinikalla käymään ja monta yötä kerralla sielä olemaan? Oliko Tsekeissä esim viikonloppuisin hoitoja?
Saitteko valita luovuttajan jostain katalogista vai miten?
Englannilla varmaan keskustelut pelasi, menikö ihan ok?

Miten teillä onnistui hoito, vai vieläkö jatkuvat? (pahoittelen, kännykällä selaaminen on hankalaa enkä muista aiemmista lukemisista miten hoidot onnistuneet kenelläkin)

Klinikalla käytiin heti reissun alussa, jolloin oli mulle ultra ja miehen "osuus" hommasta. Sitten odoteltiin ja lomailtiin siellä 4 päivää, jona aikana saimme tietää välitietoja miten alkiot kehittyy. Viidentenä päivänä mentiin toisen kerran klinikalle ja silloin siirto. Olisi voinut lentää välillä kotiinkin, mutta haluttiin lomailla samalla. Meille siirrettiin kaksi alkiota, yksi kiinnittyi ja olen nyt rv 16+1 Pakkaseen jäi kaksi alkiota tulevaisuutta varten. Ne pakastettiin kuudentena viljelypäivänä.

En tiedä tekevätkö viikonloppuisin siirtoja. Luovuttajan klinikka valitsi, mutta meiltä kysyttiin ensin mitä haluamme, esim. halusimme että on sama veriryhmä kuin minulla. Ei sillä varmaan raskauden kannalta ole väliä. Oman valokuvani lähetin sinne etukäteen, niin kai vähän katsovat ulkonäköjuttuja. Kertoivat sitten millaisen luovuttajan löysivät, ulkoisia piirteitä, ikä, pituus, paino ja harrastusta, kiinnostuksen kohteita ja kysyivät meidän hyväksyntää. Minulle riitti tämä kuvaus. Miestä tuntui kiinnostavan kovasti ja häiritsevän minkä näköinen luovuttaja on ja hän yritti kovasti katsella klinikalla ja sen ympäristössä mahdollisesti sen näköistä nuorta naista, kun oli hedelmöityspäivä.

Englannilla kirjoiteltiin meilit etukäteen ja klinikalla keskustelut. Ja yhden kerran oli skype-puhelu koordinoijan kanssa. Hän tarkisti, että olen saanut Suomesta kaikki lääkkeet ja otan ne oikein. Kaikki meni ihan helposti ja ymmärrettävästi. Siellä puhutaan aika samalla tavalla englantia kuin yleensä Suomessa.

 

Oi

Klinikalla käytiin heti reissun alussa, jolloin oli mulle ultra ja miehen "osuus" hommasta. Sitten odoteltiin ja lomailtiin siellä 4 päivää, jona aikana saimme tietää välitietoja miten alkiot kehittyy. Viidentenä päivänä mentiin toisen kerran klinikalle ja silloin siirto. Olisi voinut lentää välillä kotiinkin, mutta haluttiin lomailla samalla. Meille siirrettiin kaksi alkiota, yksi kiinnittyi ja olen nyt rv 16+1 Pakkaseen jäi kaksi alkiota tulevaisuutta varten. Ne pakastettiin kuudentena viljelypäivänä.

En tiedä tekevätkö viikonloppuisin siirtoja. Luovuttajan klinikka valitsi, mutta meiltä kysyttiin ensin mitä haluamme, esim. halusimme että on sama veriryhmä kuin minulla. Ei sillä varmaan raskauden kannalta ole väliä. Oman valokuvani lähetin sinne etukäteen, niin kai vähän katsovat ulkonäköjuttuja. Kertoivat sitten millaisen luovuttajan löysivät, ulkoisia piirteitä, ikä, pituus, paino ja harrastusta, kiinnostuksen kohteita ja kysyivät meidän hyväksyntää. Minulle riitti tämä kuvaus. Miestä tuntui kiinnostavan kovasti ja häiritsevän minkä näköinen luovuttaja on ja hän yritti kovasti katsella klinikalla ja sen ympäristössä mahdollisesti sen näköistä nuorta naista, kun oli hedelmöityspäivä.

Englannilla kirjoiteltiin meilit etukäteen ja klinikalla keskustelut. Ja yhden kerran oli skype-puhelu koordinoijan kanssa. Hän tarkisti, että olen saanut Suomesta kaikki lääkkeet ja otan ne oikein. Kaikki meni ihan helposti ja ymmärrettävästi. Siellä puhutaan aika samalla tavalla englantia kuin yleensä Suomessa.

Ihanaa Onnistuminen Onnea

Kävitkö Suomessa hoidon aikana tutkimuksissa? Tarkoitan siis ultria ja verikokeita jne?
Paljon joutuu lääkkeitä hoidon aikana ottamaan, saiko ne sieltä vai suomesta?

Aivan mahtavaa tuo raskautumisesi

 

Kävitkö Suomessa hoidon aikana tutkimuksissa? Tarkoitan siis ultria ja verikokeita jne?
Paljon joutuu lääkkeitä hoidon aikana ottamaan, saiko ne sieltä vai suomesta?

Kyllä kävin, 2 ultraa yksityisellä gynellä, joka myös kirjoitti reseptit. Ultrat maksoi mulla n. 85 eur/kerta. Oikeastaan kävin kolmannenkin käynnin, koska löytyi myooma, joka sitten suolaliuoksella kuvattiin, että missä se sijaitsee, mutta oli kohdun ulkopuolella. Niitä sukupuolitautiverikokeita ei tarvinnut Tsekkeihin, testasivat mieheltä vaan siellä paikan päällä, koska ottivat häneltä verta. Sisältyi hintaan ne verikokeet siellä.
Tsekeistä saa lääkkeitä halvemmalla. Mutta suuren osan joutuu ostamaan jo Suomesta, koska ne aloitetaan ennen siirtoa. Maksoivat muutaman sata euroa.

 

Tervetuloa Onni ja Unelma!

En muista kovin montaa palstalaista, joka olisi käynyt ko. Tallinnan klinikalla. Enemmän on Tarton Eliten kävijöitä, mutta tällä hetkellä ei kai ketään.On myös ollut Riiassa käyneitä ja nykyään tuo Tsekki taitaa olla "kuumin" paikka. Itse kävin kerran Tartossa hoito tulokseton kolmepäiväisillä, toisella kerralla alkiot eivät selvinneet sulatuksesta. Luovuttaja oli muistaakseni n. 30-vuotias, ja laadussa tai tekniikassa oli ilmeisesti pahasti pielessä, koska laatu seuraavalla klinikalla Puolan Gdanskissa oli priimaa ja sulatuksessa ei ongelmia.

Vaihdoimme siis toiselle kierrokselle klinikkaaGdanskin Invictaan, lähinnä matkan takia. Kun olen Suomessa, minulla on suhteellisen helppo kulkea Turun kentälle, josta lyhyt lento Gdanskiin Wizz Airilla.Lennot ovat pääsääntöisesti erittäin edullisia ja Puolassa on myös halpa majoittua. Ensimmäinen hoito kolmipäiväisillä ei onnistunut. Seuraava hoito keskeytettiin oman limakalvoni ohuuden takia, mutta kolmas PAS blastoilla tuotti tuloksen, ja nyt odotan tyttövauvaa syntyväksi marraskuussa. Tällä klinikalla pitää käydä ns. nollaultrassa ensimmäisinä vuotopäivinä. Silloin otetaan yleensä myös hormoniarvot ja sukupuolitautitestit, jos niitä ei ole Suomesa tehty. Limakalvoultran voi tehdä Suomessa, mutta minä olen käynyt useimmiten siellä, koska lennot ja lääkärikäynnit ovat tosi halpoja ja yksityisellä ultrakäynti tulee maksamaan n. 100 euroa. Siellä lääkärin palkkio taitaa olla n. 25 euroa limisultrakäynniltä.
Siellä klinikka on auki joka päivä, ja siirtoja tehdään ainakin kolmena päivänä viikossa, mahdollisesti jopa joka päivä, mukaanlukien viikonloput. Meillä mies oli mukana ensimmäisellä kerralla, ja sen jälkeen kävin yksin muut hoitokerrat. Viime kerralla joku laki oli muuttunut, ja mieheni olisi pitänyt allekirjoittaa uudelleen kaikki sopimuspaperit. Asia ratkesi kuitenkin niin, että minä allekirjoitin ne hänen puolestaan. Samassa liikekeskuksessa klinikan kanssa on apteekki, josta saa samalla ostettua suuretkin määrät lääkkeitä. Kaupungin muissa apteekeissa ei välttämättä ole riittävästi varastossa.
Minusta tämä klinikka on kaikinpuolin siisti ja asiallinen, englannilla pärjää avainhenkilöiden kanssa, muu henkilökunta ei puhu englantia. Ainut miinus tulee sähköpostikommunikoinnista. Vastauksia sai välillä odotella, eikä lääkäriin saanut koskaan suoraa sähköpostiyhteyttä. Yritinkin sopia aina seuraavan vastaanoton siellä paikan päällä, jotta ei tarvinnut lähetellä ylimääräisiä sähköposteja.
Luovuttajaa ei saanut valita, vaan klinikka etsi sen minun tietojeni perusteella. Meille löytyi nuori luovuttaja, jonka veriryhmä, silmien ja hiusten väri ovat samat kuin minulla. Hän on minua 5 senttiä pidempi, mikä on tietysti vain plussaa. Muita tietoja oli muistaakseni koulutustaso ja lasten lukumäärä. Luovuttaja löytyi heti. Ensimmäinen siirto oli kolmipäiväisillä sen takia, että alkioiden keräyspäivä siirtyi kaksi päivää, emmekä voineet jäädä omien matkasuunitelmiemme takia odottamaan kauempaa.

 

Hei,
kiitos ja kiitos vastauksistanne Ja onnea raskautumisesta
Helpompi hahmottaa ja kysyä sitten lääkäriltä, kun edes vähän kartalla hoitokierrosta.

Meille tosiaan varattu lokakuulle ensikäynti Tallinnaan.
Katsotaan mikä vaikutelma sieltä jää että jatkammeko siellä vai mietimmekö toista paikkaa.. Teidän onnistuneet hoitotulokset houkuttaa jo nyt vaihtamaan klinikkaa, mutta katsotaan nyt rauhassa.

Nyt flunssa yrittää kovasti päästä iskemään ja toivon ettei tuolla ensikäynnillä olisi pää täynnä räkää että ajatus edes vähän juoksisi.

 

Hei!

Olemme jo pitkään kipuilleet lapsettomuuden kanssa, taustalla on kaksi keskenmenoa, vääränlaista hoitoa (jossa hukattiin lähes viimeiset hedelmälliset hetkeni), klinikan vaihdos ja monta tuloksetonta ivf-yritystä (jotka keskeytettiin munasarjojen huonon vasteen takia).

Olen aiemminkin kysellyt täällä lahjamunasoluasioista, mutta nyt asia tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan.

Mietittekö te perimään ja periytyvyyteen liittyviä asioita ja millaisiin lopputuloksiin olette tulleet - miten suhtaudutte esimerkiksi siihen, että ette tiedä lapsen mahdollista alttiutta periytyville sairauksille (tai kehityshäiriöille)? Entä miten paljon mietitte perimän vaikutusta persoonallisuuteen ja taipumuksiin?

Mekin olemme mahdollisesti menossa hoitoon Viroon. Mitä kaikkia asioita siellä saa luovuttajasta tietää? Saako luovuttajan siis valita tietystä tarjotusta joukosta? (Entä muiden maiden klinikoilla?).

Miten paljon lahjamunasoluhoidot maksavat Virossa? Entä muilla klinikoilla (hinta-arviot näkyvät klinikoiden sivuilla, mutta miten hyvin ne pitävät paikkansa)?

Kaikki tieto ja kommentointi on hyvin tervetullutta! Kiitos jo etukäteen!

 

Veera_M, jotenkin nimimerkkisi tuntuu tutulta.

Siitä lähtien kun sain tietää omien munasolujeni ennenaikaisen lopahtamisen, mietin itsekseni ehkä vuoden näitä juttuja, mutta tulin siihen tulokseen, että lapsi ei ainakaan tule perimään omia ja minun sukuni sairauksia. Luovuttajat tutkitaan ja heillä on yleensä jo ennestään terveitä lapsia. Minusta asia ei ole kovinkaan tähdellinen, koska vaikka tietää oman geeniperimän, ei silti voi varmuudella tietää tuleeko lapsi perimään juuri ne geenit.
Luonteenpiirteistä ja taipumuksista on vielä vaikeampi sanoa, koska ympäristön vaikutus on suuri. Ehkä aikoinani itsekeskeisesti mietin omia lahjakuuksiani ja että ne eivät nyt sitten periydy... Nyt mietin pikemminkin niin päin, että ehkä lapsi ei olekaan taipuvainen lihomaan ja saakin luovuttajalta joitain parempia taipumuksia kuin mitä minun perimäni olisi kyennyt tuottamaan. Kokonaisuudessaan sekoittuneet geeniperimät pitäisi kai olla vahvempia.

Tartossa sai valita kolme preferenssiä silloin aikoinaan, ja klinikalta ilmoitettiin, jos joku heistä ei ollut käytettävissä. Taulukossa oli pituus, paino, silmien väri, hiusten väri, veriryhmä, ikä, koulutustaso, lasten lukumäärä ja tieto jostain verikokeesta, olisikohan ollut herpes virus.
Puolassa meille tarjottiin luovuttajaa hyväksy tai hylkää periaatteella. Suurinpiirtein samat tiedot annettiin. Siellä täytettiin lomake, jonka perusteella he etsivät sopivan luovuttajan.

Näillä tiedoilla ei ulkonäöstä tosin vielä tiedä kovinkaan paljon..

Meille ei ole tullut yllätyksiä hinnan suhteen. Klinikat ovat antaneet tiedot kaikista hintaan vaikuttavista asioista ja luovuttajan kustannukset ovat ollet hinnassa mukana. Lääkkeet eivät yleensä sisälly hintaan. Joillain klinikoilla on pakettihintoja, jolloin kaikki hoitoon liittyvät jutut kuuluvat siihen hintaan, eikä lisämaksuja tule. Alkioiden pakastus maksaa yleensä erikseen.

Kannatta kirjoittaa kaikki kysymykset ylös ja kysyä klinikalla ensimmäisen käynnin yhteydessä.

 

Moikka!

Täällä on todella hiljaista. Eikö kukaan piinaile? Meillä tosiaan hoidot menossa. Ensimmäisen limisultran jälkeen lisättiin lääkkeitä ja tokassa limisultrassa tilanne näytti jo hyvälle. Nyt olikin pitkän limiksen kasvatteluaika.. olikohan kp25 kun minulle siirrettiin yksi alkio. Alkioita jouduttiin sulattamaan kaksi, koska toinen ei valitettavasti selvinnyt. Mutta toka sitten selvisi ja 8 päivää sitten sain kyytiläisen matkaan. Virallinen testipv on 14.10. Saa nähdä jaksaako niin pitkälle olla testaamatta. Toisaalta omat odotukset on jokseenkin heikot.. vaikea vaan uskoa että reilu 6 vuotta pakkasessa olleilla voisi onnistua. No se jää nähtäväksi.

Mukavaa viikonloppua

 

Hei,
hiljaista on.
Ainakin itselläni sellainen tilanne että ensikäyntiä vasta jännityksellä odotetaan, joten ei mitään uutta vielä tapahtunut-
Tietoa netistä yrittänyt kaivaa jne, mutta muuten nyt vaan kärsivällisesti odotettava

 

Hei kaikille,
ilmoittaudun uutena mukaan keskusteluunne. Meillä lapsettomuushoidot aloitettiin parisen vuotta sitten ensin omilla soluilla, mutta auttamattahan siinä ikäni vuoksi (vähän päälle nelikymppinen olen) tuli seinä vastaan hyvin nopeasti. Minulle päätös siirtyä luovutettuihin munasoluihin oli lopulta melko helppo. Ajattelin kuitenkin, että tässä on minun mahdollisuuteni saada oma perhe ja joko tartun tähän mahdollisuuteen tai sitten en.

Luovuttajaa odottelimme puolisen vuotta ja ensimmäinen siirto (PAS) oli viime kuussa ja seuraava siirto olisi suunnitteilla luultavasti marraskuulle. Tuo eka siirto ei siis valitettavasti tuottanut meillä tulosta. Mutta eihän näissäkään hoidoissa monikaan ihan heti ole onnistunut, joten ihan toiveikkain mielin odottelen, jospa tuo seuraava sitten vaikka jo onnaisi...

Vähän kiireellä tässä nyt kirjoittelen, kirjoittelen paremmalla ajalla sitten lisää, mutta halusin vain ilmoitella olemassaolostani, kun parikin tuossa edellä on valitellut palstan hiljaisuutta... Aliisa08:lle paljon tsemppiä viimeiselle piinaviikolle, Onni ja Unelmalle ensikäynnin odotteluun ja teille kaikille muillekin omiin vaiheisiinne!

 

Huomenta!

Tsägä tervetuloa palstalle

Mulla tosiaan huomenna virallinen testauspäivä mutta testasinkin jo tänään, että pääsen huomenna verikokeisiin, jos plussa tulisi. Tein testin ja plussaahan se näytti Clearbluen digitaalinen näytti 2-3 viikkoa hedelmöittymisestä eli rv pitäisi olla 4-5. Saa nähdä mitä verikoe kertoo. Ensi viikkoon menee verikokeen tulos. Onhan tää aika uskomatonta..

Mulla pukkaa vaan nyt migreeniä ihan jatkuvalla syötöllä ja oon ihan helisemässä kun viikossa alkaa olla 2-3 migreeni päivää.. No, katsotaan miten tässä käy. Jos raskaana ihan oikeasti olen niin täytynee jutella lääkärin kanssa tästä migreenistä tarkemmin.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

 

Aliisa08:
Mulla oli alkuraskaudessa todella usein migreenejä ja jouduin aloittamaan estolääkityksen (triptyl 25mg) uudelleen. Söin alkuun puolikasta joka päivä ja sit vähensin puolikkaaseen joka toinen päivä. Se oli liian vähän ja migreenit rypes lisääntyyn kiihtyvällä tahdilla. Nostin takaisin annokseen puolikas joka päivä. Se on pitänyt hyvin poissa. Hesan teratologinen keskuskin suosittelee triptyliä, jollei panadol/burana auta. Panacodia oon käyttänyt, jos olo menee aivan mahdottomaksi. Panacodiakin voi turvallisesti käyttää jos ottaminen on satunnaista. Alkuun ihan ekoilla viikoilla käytin sumatriptania eli kohtauslääkettä, kun muuta ei ollut. Sitä teratologinen keskus ei suosittele, mutta harvoin käytettynä ei vaarallista. Mut mieluummin joku muu lääkitys. Kannattaa käydä neurologilla ja soittaa sen jälkeen sinne teratologiseen keskukseen.

Teratologinen tietopalvelu - äidin lääkeneuvonta
Avoinna arkisin klo 9-12

09 4717 6500

(normaalihintainen puhelu)

 

Kiitos elinas tuosta migreeni infosta. Mulla aiemmissa raskauksissa migreenit on olleet todella vähäisiä.. käytännössä poistuneet raskauksien ajaksi. Buranahan on kiellettyjen listalla.. ainoastaan panadol/panacod sallittuja. Ne vaan valitettavasti eivät mulla auta yhtään mitään.

Katsotaan nyt alkaako tästä raskautta vai ei.. sen verran jäätäviä kipuja on ollut koko piinailuajan aikana. Ei ole ollut aiemmissa mitään näihin kipuihin verrattavissa olevaa. No.. viikolla 7 sen sitten näkee, että onko siellä mitään vai onko mahdollisesti väärässä paikkaa. Sitä kohdun ulkopuolista väkisinkin pelkään kun oli tuossa sellaisia kipuja että.. toki en tiedä pitäisikö kipujen siinä tapauksessa aina vaan jatkua..

Olin päättänyt että en ota tästä hoidosta mitään stressiä. Tulos on sitten mikä se on. Siihen ei paljoa pysty itse vaikuttamaan. Meillä on jo kaksi ihanaa lasta näistä hoidoista ja jos kolmatta ei suoda, niin sitten keskitytään täysillä vain näihin kahteen. Olemme siis siinä onnellisessa tilanteessa että monien keskenmenojen jälkeen kaksi lasta onnistuimme saamaan. Toivon sydämestäni onnistumisia kaikille teille muille lapsettomille

 

Mulla on panacod poreena x 2, kun on kohtaus päällä ja se kyllä auttaa vallan hyvin. Onneksi ei ole vähään aikaan tarvinnut ottaa, kun estolääkkeet on auttaneet niin hyvin.

Joku mulle sitä buranaa tyrkytti, mutta voin kyllä muistaa väärinkin. Toivottavasti olo helpottaa pian.

 

Piipahdin paikalle kurkistamaan Aliisa08:n uutisia, jotka olivatkin melkoisia Paljon onnea plussasta

Kirjoittelit, että verikokeen tuloksen saat tällä viikolla - toivottavasti olet saanut hyviä uutisia ja verikokeen arvot näyttivät hyviä lukemia. Ihailtavalla kylmäpäisyydellä vaikutit verikoetta ja ensimmäistä ultraa odottavan - itse olisin tuossa tilanteessa aivan helisemässä. Tsemppiä vielä kovasti, pidetään peukut pystyssä, että kaikki etenisi hyvin eikä ikäviä yllätyksiä tulisi.

Itselläni marraskuun hoito alkaa lähestyä pikku hiljaa. PAS tehdäänkin nyt mulla ensimmäisen kerran lääkkeelliseen kiertoon eli nenäsuihkeilla (Synarela) aloittelen lauantaina (alkusyksyn PAS oli siis ihan luonnolliseen kiertoon). Vähän jännittää, mitä kroppani tuosta Synarelasta tykkää... Yhdessä aiemmassa omilla soluilla tehdyssä hoitokierrossa mulla oli vastaava Suprecur-sumute käytössä ja siitä tuli mulle kyllä aika ärsyttävä olo. Lekuri antoi ymmärtää, että tämä Synarela ei olisi ihan niin ärtsy aine kuin Suprecur - toivotaan niin Tarkemmin en ole selvittänyt, mikä ero noilla sumutteilla on, kun samaan tarkoitukseen kuitenkin käytetään.
Onkohan jollakulla täällä omakohtaista kokemusta, että Synarela olisi miedompi ja sivuvaikutukset vähäisemmät? Mutta toisaalta, eihän sitä onneksi loputtomiin tarvitse suihkutella, joten kestäähän sen...

Niin, sen verran vielä omista taustoistani, että ihan kotimaassa olemme hoidoissa. Mielenkiinnolla kuitenkin lueskelin tuota keskusteluanne hoidoista ulkomaisilla klinikoilla - eihän sitä tiedä, kuinka kauan tässä tämän asian kanssa joutuu vielä tahkoamaan... Itse olen vain aika mukavuudenhaluinen - tai siis arvostan sitä, että asiat tapahtuvat selkeästi ja helposti - siksi ulkomaita en ole vielä tähyillyt. Vieraalla kielellä asiointi siinä nyt ehkä eniten arveluttaa. Mutta kiva oli lukea, että ilmeisesti homma toimii sielläkin yleensä hyvinkin jouhevasti.

 

Hei!


Mietittekö te perimään ja periytyvyyteen liittyviä asioita ja millaisiin lopputuloksiin olette tulleet - miten suhtaudutte esimerkiksi siihen, että ette tiedä lapsen mahdollista alttiutta periytyville sairauksille (tai kehityshäiriöille)? Entä miten paljon mietitte perimän vaikutusta persoonallisuuteen ja taipumuksiin?

Mekin olemme mahdollisesti menossa hoitoon Viroon. Mitä kaikkia asioita siellä saa luovuttajasta tietää? Saako luovuttajan siis valita tietystä tarjotusta joukosta? (Entä muiden maiden klinikoilla?).

Miten paljon lahjamunasoluhoidot maksavat Virossa? Entä muilla klinikoilla (hinta-arviot näkyvät klinikoiden sivuilla, mutta miten hyvin ne pitävät paikkansa)?

Kaikki tieto ja kommentointi on hyvin tervetullutta! Kiitos jo etukäteen!

Veera,

Me kävimme Virossa yhden kerran lahjasoluhoidossa Tartossa kesällä 2015. Nyt hoidon tulos on reilut 7 kk ja pitää minut tehokkaasti poissa netistä.

Mietin varsinkin ennen hoitoa perimää yms. paljonkin ja 1.5 v. kesti, että pystyin tekemään päätöksen lahjasoluhoidosta.

Nyt on pakko myöntää, että välillä vauvarjen pyörteissä unohdan, ettei hän ole biologisesti minun. Yksi päivä nimittäin mietin, miten kovasti hän muistuttaa mummoani...Vauva on todella paljon mieheni näköinen ja minua moni puolituttu lohduttelee, että onhan hänellä kuitenkin minun värini selvästi.

Kyllä ajatukset varmaan näihin juttuihin vielä palaa, kun vauva kasvaa ja hänelle pitää kertoa alkuperästä, mutta nyt juuri lahjasolutaustalla ei ole mitään merkitystä arjessa. Vauvalla on vierastusikä ja usein vain minä kelpaan eli äidimpi en hänellekään voisi olla.

Tarton Elitessä hoidot maksoivat muistaakseni n. 5.500-6.000 ja hinta-piti ihan hyvin paikkansa ilmoitettuun verrattuna. Suomessa lisäkuluja lääkkeistä ja limakalvoultrasta ennen siirtoa. Homma toimi ihan hyvin (ohjeet jne. sähköpostilla), vaikkei paikan lääkäri mun suosikki olekaan. Mutta vauvan saimme, ja siksi paikkaa aina lämmöllä muistelen.

Saimme ennen hoitoa aika pitkän listan luovuttajista, joista valitsimme muistaakseni 3 ja yksi sitten luovutti (tiedämme kuka). Listalla oli tietoja ainakin pituudesta, painosta, näöstä (siis silmälasit), veriryhmästä, koulutustaustasta, lapsista, silmien- ja hiustenväristä sekä etnisestä taustasta (virolainen tai venäläinen lähinnä). Yhtenä tärkeänä valintakriteerinä meillä oli poimia listan nuorimpia n. 25 v. luovuttajia, jotta munasolut parhaat mahdolliset (tosin heilläkin jo 2 omaa lasta ja yliopistotutkinto eli hyvällä omallatunnolla uskoin heidän tietävän, mitä tekivät).

Siirtopäivänä sain luovuttajan perhelääkärin todistuksen, ettei ole tiedossa perinnöllisiä sairauksia.

Iso päätöshän tämä on, mutta nyt olen onnellinen että sen uskalsin tehdä. Muutoin ei meillä olisi ma

 

Heips.
Pieni väliaika tieto. Meille on löytynyt luovuttaja ja nyt odotamme milloin pääsee popsimaan lääkeitä, ja ensin 0 ultraan..
ennen joulua toivottavasti siirto toteutuu.

 

Ihanaa IK, olittekos te Suomessa hoidossa vai ulkomailla?

 

IIda-Karoliina Tosi kiva juttu, että jollain muullakin hoitokierto lähestyy. Toivottavasti asiat etenevät nopsaan ja siirtoon pääsette ennen joulua Minuakin kiinnostaisi, oletteko hoidoissa täällä Suomessa vai ulkomailla? Lähinnä siinä mielessä kiinnostaisi, kuinka kauan jouduitte odottamaan luovuttajaa? Minullahan on siis nyt todennäköisesti marraskuulle tulossa siirto, mutta jostain syystä jo nyt varautuu ajatukseen, että jos näillä alkioilla ei nyt onnistutakaan, niin jonoonhan siinä taas uudelleen joutuu...

Ottavatkohan klinikoilla yleensä yhtään huomioon ihmisten erilaisia tilanteita tuossa jonoasiassa tyyliin jos esim. jonkun hoidossa saataisiin vain yksi siirrettävä alkio eikä hoito onnistuisi, niin pääsisikö sellainen "etuilemaan" jonossa? Toisaaltahan tuollainen valikointi olisi tietenkin epäreilua muita jonottajia kohtaan, joten eiköhän se niin mene, että jono mikä jono Vai edetäänkö siellä jonossa ihan sen mukaan vaan, että milloin kenellekin se sopiva sattuu löytymään, voihan se mennä niinkin.

Mutta ihan mielenkiinnosta, kuinka kauan olette kukin joutuneet odottamaan luovuttajaa (lähinnä siis te, joilla hoito on ollut täällä Suomessa)? Varsinkin näitä hoitoja vasta harkitsevia tai ekaa luovuttajaansa odottavia varmaankin kiinnostaisi saada vähän tuntumaa siitä, kuinka pitkä jonotus on odotettavissa. Itse esim. odotin luovuttajaa 5 kk - aika vähän aikaa lopulta, kun ajattelee, että siinä oli kuitenkin kesäkausi välissä (mikä aina pitkittää näitä juttuja).

 

Elinas ja Skägä. kiitos toivotuksista.
Minä olen hoidossa Puolassa, Gdanskissa Invictalla.
Me käytiin v15 keväällä jo tutustumassa ja sitten meillä ei aikataulut sopineet klinikan kanssa ja jouduimme hylkäämään tarjotut luovuttajat kaksi kertaa.. tai vikalla kerralla oltiin kai hitaita ilmoituksen kanssa ja olivat antaneet luovuttajan jollekin toiselle.
Nyt keväällä -16 kävimme klinikalla uudelleen sopimassa asioita ja nyt 6 kk sen jälkeen meille vasta tarjotaan luovuttajaa..
katsotaan nyt miten tämä etenee, en vielä usko koko asiaa että siirtoon edes päästään..