vierailija
Katri Saarikiven kolumni: Luottamuskato on yhteisön loppu
Sosiaaliset normit tekevät yhteistyön mahdolliseksi, sillä ne ovat keino synnyttää luottamusta, kirjoittaa aivotutkija Katri Saarikivi.
Kolumnit
1.7.2020 klo 06.45
Juha Kivioja / Yle
Yle
Jaa artikkeli Whatsapissa
Jaa artikkeli Facebookissa3100
Jaa artikkeli Twitterissä
Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina
Onko koskaan tehnyt mieli kahmia taskut täyteen ilmaisia karkkeja messujen esittelypisteeltä? Ajaa tyhjässä risteyksessä punaisia päin? Kohdella väkivalloin lounaslinjastolla sitä, joka tyrkkii tarjottimellaan omaasi eteenpäin? Kuitenkin otit vain yhden tai selitellen kaksi, odotit kiltisti, ja vain mielikuvituksessasi läimit jälkiruokarahkasi kanssajonottajan naamaan.
Miksi?
Muista eläimistä poiketen, ihmiset kykenevät hyvin laajaan yhteistyöhön muidenkin kuin verisukulaistensa kanssa.Tästä on lajillemme etua, koska suuremmissa porukoissa voimme ratkoa monimutkaisempia ongelmia. On ehdotettu, että meidän kykymme oppia ja ylläpitää sosiaalisia normeja(siirryt toiseen palveluun) tekee tämän yhteistyön mahdolliseksi. Normit ovat jaettua tietoa siitä, mikä on yhteisössä hyväksyttyä ja toivottua käyttäytymistä. Niiden avulla ihmisyhteisöihin, kuten yhteiskuntaan, syntyy luottamusta.
Jotkut normit ennaltaehkäisevät yhteiselon pientä kitkaa, kuten se, kuinka monta namua on sallittua toisen tarjotessa ottaa. Tällaisen namunormin tietoisesta rikkomisesta seuraa häpeää. Sillä ihminen ikään kuin rankaisee itse itseään, jotta pysyisi ruodussa.
Toiset normit on puolestaan yhteisesti koettu niin tärkeiksi, että niistä on tehty lakeja, kuten se että kanssajonottajaan ei saa kajota. Näiden rikkomisesta seuraa häpeän lisäksi rangaistus. Rankaisemisen tehtävä on onneksi keksitty yhteiskunnassa keskittää tietylle, valvotulle taholle. Jos se ei olisi poliisi ja oikeuslaitos, ottaisivat ihmiset tehtävän omiin käsiinsä. Poliisin tarkoitus on monin tavoin huolehtia siitä, että kansalaisten ei tarvitse pelätä toisiaan, tai poliisia itseään.
Mellakat osoittavat, miten nopeasti tämä voi tapahtua. Yhtenä hetkenä yhdessä sovitut lait ja käyttäytymisnormit ovat voimassa, toisena tiiliskivi lentää lähikaupan ikkunaan. Mellakan ytimessä voi itsessään olla epäluottamuslause jaettuja normeja kohtaan. Niitä täytyykin jatkuvasti kriittisesti arvioida ja uudistaa, jotta yhteiskunta olisi varmasti kaikille reilu.
Mellakointi tekona kuitenkin lisää yleistä epäluottamusta yhteisössä ja sitä kautta hajottaa sitä. Kun osa väkivalloin sanoutuu irti ainakin tietyistä jaetuista normeista, se osin irtautuu niitä yhä noudattavasta joukosta.
Mitä siis tehdä?
Yhteiskunta lepää sen jäsenten välisen luottamuksen varassa. Luottamusta synnyttävät jaetut tunteet, kokemukset, arvot ja normit. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen laatu puolestaan määrittää sen kuinka tehokkaasti näitä luottamuksen osatekijöitä voi jakaa. Luottamus voi nopeasti haurastua, jos osa jää keskustelun ulkopuolelle tai jos keskustelun laatu sakkaa.
Eräässä tutkimuksessa(siirryt toiseen palveluun) havaittiin, että kun epäilystä ja eripuraa haluava trolli liittyy nettikeskusteluun, se aiheuttaa muutoksia vuorovaikutuksen laatuun: keskustelu yksinkertaistuu, henkilöön käyvien kommenttien määrä lisääntyy ja negatiivisia tunteita ilmaistaan runsaasti. Redditin informaatiovaikuttamisesta kertovassa podcastissa(siirryt toiseen palveluun) ehdotettiin tämän perusteella, että trolleja vastaan voisi taistella toimimalla täysin päinvastoin:
1) Nosta keskustelun tasoa – käsittele asioita monipuolisesti eikä yksisilmäisesti
2) Osoita arvostusta toisia keskustelijoita kohtaan
3) Oleta sinnikkäästi parasta toisista
Kaikki netissä kiukkuavat tai valeita jakavat eivät tietenkään ole trolleja. On helpompi sortua sosiaalisten käyttäytymisnormien rikkomiseen, kun ei olla kasvokkain. Keskustelun tason nostamisesta lienee silti aina hyötyä, sillä aivan yhtä lailla perusläyhääjä nakertaa keskinäisen luottamuksen perustaa kuin trollikin.
Vuorovaikutuksen laatuun keskittyminen ja positiivisuus eivät tarkoita sitä, että epäilyksiä ei saisi netissä ilmaista. Yhteiskuntaamme määrittävät jaetut ajatukset kehittyvät paremmiksi nimenomaan kritiikin ja ongelmien esiin nostamisen kautta. Sillä on kuitenkin väliä, millä tyylillä kohtaamme toisiamme. Kritiikin yhteinen käsittely ja jaettu ongelmanratkaisu eivät onnistu ilman hyvää ihmistenvälistä yhteyttä.
Suomalaisten välinen vuorovaikutus on se paikka, jossa Suomi elää. Vuorovaikutuksen laatu puolestaan määrittää sen, minkälainen paikka Suomi on, ja miten hyvin pystymme jakamiamme normeja yhdessä kehittämään.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja tutkii oppimisen, empatian ja vuorovaikutuksen aivoperustaa. Hän haluaa ymmärtää paremmin, ei olla oikeassa.
Sosiaaliset normit tekevät yhteistyön mahdolliseksi, sillä ne ovat keino synnyttää luottamusta, kirjoittaa aivotutkija Katri Saarikivi.
Kolumnit
1.7.2020 klo 06.45
Juha Kivioja / Yle
Yle
Jaa artikkeli Whatsapissa
Jaa artikkeli Facebookissa3100
Jaa artikkeli Twitterissä
Kolumni
Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina
Onko koskaan tehnyt mieli kahmia taskut täyteen ilmaisia karkkeja messujen esittelypisteeltä? Ajaa tyhjässä risteyksessä punaisia päin? Kohdella väkivalloin lounaslinjastolla sitä, joka tyrkkii tarjottimellaan omaasi eteenpäin? Kuitenkin otit vain yhden tai selitellen kaksi, odotit kiltisti, ja vain mielikuvituksessasi läimit jälkiruokarahkasi kanssajonottajan naamaan.
Miksi?
Muista eläimistä poiketen, ihmiset kykenevät hyvin laajaan yhteistyöhön muidenkin kuin verisukulaistensa kanssa.Tästä on lajillemme etua, koska suuremmissa porukoissa voimme ratkoa monimutkaisempia ongelmia. On ehdotettu, että meidän kykymme oppia ja ylläpitää sosiaalisia normeja(siirryt toiseen palveluun) tekee tämän yhteistyön mahdolliseksi. Normit ovat jaettua tietoa siitä, mikä on yhteisössä hyväksyttyä ja toivottua käyttäytymistä. Niiden avulla ihmisyhteisöihin, kuten yhteiskuntaan, syntyy luottamusta.
Jotkut normit ennaltaehkäisevät yhteiselon pientä kitkaa, kuten se, kuinka monta namua on sallittua toisen tarjotessa ottaa. Tällaisen namunormin tietoisesta rikkomisesta seuraa häpeää. Sillä ihminen ikään kuin rankaisee itse itseään, jotta pysyisi ruodussa.
Toiset normit on puolestaan yhteisesti koettu niin tärkeiksi, että niistä on tehty lakeja, kuten se että kanssajonottajaan ei saa kajota. Näiden rikkomisesta seuraa häpeän lisäksi rangaistus. Rankaisemisen tehtävä on onneksi keksitty yhteiskunnassa keskittää tietylle, valvotulle taholle. Jos se ei olisi poliisi ja oikeuslaitos, ottaisivat ihmiset tehtävän omiin käsiinsä. Poliisin tarkoitus on monin tavoin huolehtia siitä, että kansalaisten ei tarvitse pelätä toisiaan, tai poliisia itseään.
Jaettujen arvojen ja normien synnyttämä luottamus on niin tärkeä yhteiskunnan koossa pysymiselle, että juuri siihen haluavat pahansuovat tahot iskeä. Yksiä nykykeinoja tähän ovat ihmisryhmien välisen eripuran lietsominen ja väärän tiedon levittäminen netissä. Valeiden levittämisen tarkoitus ei ole pelkästään saada ihmisiä uskomaan epätotuuksia, vaan synnyttää epäilystä(siirryt toiseen palveluun). Epäilyn ytimessä on ajatus siitä, että toiset ovat sanoutuneet totuuden puhumisen sosiaalisesta normista irti. Vaikka epäily kohdistuisi itse trolliin, on hän silti saavuttanut tahtomansa. Luottamus on kadonnut. Jos yhteiskunnan jäsenten välillä ei ole luottamusta, se alkaa pikkuhiljaa jakautua.
Mellakat osoittavat, miten nopeasti tämä voi tapahtua. Yhtenä hetkenä yhdessä sovitut lait ja käyttäytymisnormit ovat voimassa, toisena tiiliskivi lentää lähikaupan ikkunaan. Mellakan ytimessä voi itsessään olla epäluottamuslause jaettuja normeja kohtaan. Niitä täytyykin jatkuvasti kriittisesti arvioida ja uudistaa, jotta yhteiskunta olisi varmasti kaikille reilu.
Mellakointi tekona kuitenkin lisää yleistä epäluottamusta yhteisössä ja sitä kautta hajottaa sitä. Kun osa väkivalloin sanoutuu irti ainakin tietyistä jaetuista normeista, se osin irtautuu niitä yhä noudattavasta joukosta.
Mitä siis tehdä?
Yhteiskunta lepää sen jäsenten välisen luottamuksen varassa. Luottamusta synnyttävät jaetut tunteet, kokemukset, arvot ja normit. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen laatu puolestaan määrittää sen kuinka tehokkaasti näitä luottamuksen osatekijöitä voi jakaa. Luottamus voi nopeasti haurastua, jos osa jää keskustelun ulkopuolelle tai jos keskustelun laatu sakkaa.
Eräässä tutkimuksessa(siirryt toiseen palveluun) havaittiin, että kun epäilystä ja eripuraa haluava trolli liittyy nettikeskusteluun, se aiheuttaa muutoksia vuorovaikutuksen laatuun: keskustelu yksinkertaistuu, henkilöön käyvien kommenttien määrä lisääntyy ja negatiivisia tunteita ilmaistaan runsaasti. Redditin informaatiovaikuttamisesta kertovassa podcastissa(siirryt toiseen palveluun) ehdotettiin tämän perusteella, että trolleja vastaan voisi taistella toimimalla täysin päinvastoin:
1) Nosta keskustelun tasoa – käsittele asioita monipuolisesti eikä yksisilmäisesti
2) Osoita arvostusta toisia keskustelijoita kohtaan
3) Oleta sinnikkäästi parasta toisista
Kaikki netissä kiukkuavat tai valeita jakavat eivät tietenkään ole trolleja. On helpompi sortua sosiaalisten käyttäytymisnormien rikkomiseen, kun ei olla kasvokkain. Keskustelun tason nostamisesta lienee silti aina hyötyä, sillä aivan yhtä lailla perusläyhääjä nakertaa keskinäisen luottamuksen perustaa kuin trollikin.
Vuorovaikutuksen laatuun keskittyminen ja positiivisuus eivät tarkoita sitä, että epäilyksiä ei saisi netissä ilmaista. Yhteiskuntaamme määrittävät jaetut ajatukset kehittyvät paremmiksi nimenomaan kritiikin ja ongelmien esiin nostamisen kautta. Sillä on kuitenkin väliä, millä tyylillä kohtaamme toisiamme. Kritiikin yhteinen käsittely ja jaettu ongelmanratkaisu eivät onnistu ilman hyvää ihmistenvälistä yhteyttä.
Suomalaisten välinen vuorovaikutus on se paikka, jossa Suomi elää. Vuorovaikutuksen laatu puolestaan määrittää sen, minkälainen paikka Suomi on, ja miten hyvin pystymme jakamiamme normeja yhdessä kehittämään.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja tutkii oppimisen, empatian ja vuorovaikutuksen aivoperustaa. Hän haluaa ymmärtää paremmin, ei olla oikeassa.