Luotatteko intuitioon lasten "hankinnassa"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
Aluksi, lapsia saadaan, ei hankita mutta koska jotain suunnitelmallisuutta siinä voi olla (siis ehkäisy) niin kyselen:

Meillä kaksi lasta pienellä ikäerolla. Olen haaveillut kolmannesta, miehelle riittäisi nämä. Haave on ollut taka-alalla ja olen ainakin ajatellut pitempää ikäeroa kakkosen ja kolmosen välille, mutta nyt viime viikot on ollut tolkuton vauvakuume.

Tuntuu että raskautuminen olisi hyvä asia ja ihan kuin mieskin olisi jo hieman sitä mieltä, vaikka asiasta ei ole paljon puhuttu.

Niin, jos tästä ei saa selkoa niin mietin onko ehkäisyn lopettaminen fiksua, jos ei olla ihan varmoja. Tai ehkä ei pitäisi analysoida näin paljon :)
 
Meil on kans samanlainen tilanne että kaksi ekaa on pienellä ikäerolla ja kolmannesta on ollu puhetta sillä tasolla että "sitten joskus, isommalla ikäerolla". Mä ennemmin käytän ehkäisyä siihen asti kunnes olemme varmoja kolmannesta lapsesta. Koska periaatteessa kaikki on hyvin näinkin enkä olisi mitenkään pettyny mikäli oikeeta tunnetta kolmannesta ei koskaan tulekaan. Mikäli tulee niin sitten jätetään ehkäisy pois.
 
Varmaan kannattaisi selvittää miehen mielipide ensimmäiseksi, et varmaan ihan omasta intuitiostasi kuitenkaan voi päätöksiä tehdä.

Totta, en vain oikein viiti vielä hirveästi tästä ruveta juttelemaan kun tuntuu että voi kokea painostuksena. Olen vain rivien välistä lukenut että saattaisi kolmas olla hänellekin mieluisa vaikka on aiemmin ollut ehdottomasti vastaan. Muuten kyllä jutellaan asioista ja ollaan läheisiä, ennen kuin joku epäilee parisuhteemme tilaa.

Nyt siis se ristiriita että itse haluaisin jättää ehkäisyn pois melko pian mutta toisaalta pitäisi miehen takia malttaa odottaa.
 
[QUOTE="vieras";27823025]Suosittelen analysoimaan. Sillä voi välttää loppuunpalamisen,taloudellisen kriisin ja avioeron.[/QUOTE]

Tuo taloudellinen kriisi. Oikeasti, mullistaako kolmas koko elämän. Minusta toinen lapsi muutti kaiken ja en usko että esim- parisuhteelle kolmas tekisi hallaa, kertokaa jos olen väärässä . No isompi auto varmaan tarvitaan, mutta taloon mahdutaan.
 
[QUOTE="a p";27823085]Tuo taloudellinen kriisi. Oikeasti, mullistaako kolmas koko elämän. Minusta toinen lapsi muutti kaiken ja en usko että esim- parisuhteelle kolmas tekisi hallaa, kertokaa jos olen väärässä . No isompi auto varmaan tarvitaan, mutta taloon mahdutaan.[/QUOTE]

Lapsi ei ole ikuisesti vauva ja taapero. Tiedätkö mitä maksaa yhden isomman lapsen vaatetus (joo, ne ei tyydy isompina enää kirpparivaatteisiin), harrastukset ja muu ylöspito? Entä ajokortti, kirjat toisen asteen opinahjoissa, mahdolliset valmennuskurssit kolmannen asteen koulutukseen? Lapsen opiskelun tukeminen?

Suomi tulee jatkossa olemaan enemmän ja enemmän yhteiskunta, jossa julkisin varoin ei tueta perheitä pääsemään samalle viivalle toisten kanssa. Eli kukin kantaa vastuun itsestään. Se kannattaa pitää mielessä, ainakin jos on sellainen tavallinen palkansaaja (niin kuin esimerkiksi me).
 
[QUOTE="vieras";27823153]Lapsi ei ole ikuisesti vauva ja taapero. Tiedätkö mitä maksaa yhden isomman lapsen vaatetus (joo, ne ei tyydy isompina enää kirpparivaatteisiin), harrastukset ja muu ylöspito? Entä ajokortti, kirjat toisen asteen opinahjoissa, mahdolliset valmennuskurssit kolmannen asteen koulutukseen? Lapsen opiskelun tukeminen?

Suomi tulee jatkossa olemaan enemmän ja enemmän yhteiskunta, jossa julkisin varoin ei tueta perheitä pääsemään samalle viivalle toisten kanssa. Eli kukin kantaa vastuun itsestään. Se kannattaa pitää mielessä, ainakin jos on sellainen tavallinen palkansaaja (niin kuin esimerkiksi me).[/QUOTE]

Kiitos tästä koska en osaa ajatella noin pitkälle! Mutta toisaalta, voiko ajatella noin kylmästi. Onhan lapset muutakin kuin taloudellisuus. Vaikka olisi "vain" kaksi lasta ja talous kunnossa niin voihan jompikumpi heistä esim. sortua huumeisiin tms. Sisaruksista voi olla korvaamatonta tukea ja he ovat henkistä pääomaa. Jotain tällaista nousi tekstistäsi mulle mieleen.
 
Minä pohdin ja analysoin ihan loputtomiin toisen lapsen jälkeen, että vieläkö kolmas. Sain sen ihan kriisiulottuvuuksiin asti.
Mies oli valmis kumpaan tahansa vaihtoehtoon, siihen, ettemme " hanki" kolmatta, mutta myös valmis kolmanteen lapseen.

Lopulta ajatus siitä, että sanoisin yrittämättä antaa onnelle vielä kolmatta mahdollisuutta ei, tuntui niin paljon pahemmalta kuin pelot resussien riittämättömyydestä, jakasamisestamme jne. että annoimme lapselle mahdollisuuden saapua. Ja onneksemme saapuihan hän.
 
Voiko kukaan olla koskaan ihan varma?
Tuurilla tässä mennään elämä läpi, tavalla tai toisella...

Meillä esikoinen tehtiin enemmän tunteen perusteella ja toinen lapsi enemmän järjen. Esikoisen vauva-aika olikin täynnä suurta rakkautta, mutta myös huolta ja stressiä olosuhteiden takia. Tokan vauva-aikakaan ei ollut kovin tasaista, koska elämään tuli ennalta arvaamattomia asioita vaikeuttamaan, mutta aivan ihastuksissani olin vauvasta tokankin kohdalla. <3
 
[QUOTE="a p";27823177]Kiitos tästä koska en osaa ajatella noin pitkälle! Mutta toisaalta, voiko ajatella noin kylmästi. Onhan lapset muutakin kuin taloudellisuus. Vaikka olisi "vain" kaksi lasta ja talous kunnossa niin voihan jompikumpi heistä esim. sortua huumeisiin tms. Sisaruksista voi olla korvaamatonta tukea ja he ovat henkistä pääomaa. Jotain tällaista nousi tekstistäsi mulle mieleen.[/QUOTE]


Minusta taas on aika kylmää touhua hankkia lapsia ihan vain siksi, että tuntuu yhdellä hetkellä siltä. Lämmintä ja rakastavaa on miettiä hyvissä ajoin etukäteen, pystyykö kantamaan sen valtavan vastuun kokonaisuudessaan, jonka lapsi mukanaan tuo.

Jos taloudelliset asiat eivät suju, lapsesi todennäköisemmin ajautuvat niitä päihteitä väärinkäyttämään. Myöskin monet sisarukset eivät ole missään yhteydessä toisiinsa. Ja aika monet ystävät kulkevat mukana läpi elämän.

Nämä ovat arvokysymyksiä. Minut hankittiin kasvatettiin samoilla periaatteilla kuin joita itse haluan perhe- elämässäni toteuttaa. Olen menestynyt keskivertomittapuulla hyvin. Korvaamaton asia elämässäni on ollut tieto siitä, että en koskaan joudu tyhjän päälle enkä koskaan jää yksin. Kiitos rakkaiden vanhempieni.
 

Yhteistyössä