Luonnehäiriöinen läheinen

Veljeni vaimolla on luonnehäiriö. Ilmeisimmin narsisti.
Vaikean lapsuuden jälkeen, löysi miehen ja vaikeudet ovat jatkuneet avioliitossa jo kymmenen vuoden ajan.
Naisella on hyvä ja vaikuttava asema monella eri elämänalueella. Joka paikasta hakee hyväksyntää, kiitosta ja ihailua. Perhe ei saa äidin rakkautta, lapset eivät saa syliä. Lapset oireilevat, psykologilla rampataan ja "syytä kun ei oikein meinaa löytyä" ??. Veljeni tuntuu olevan sietokykynsä rajamailla, tekemisen kautta pitää itsensä pinnalla. Väkivaltakin on astunut kuvioihin. Päihdeongelmaa perheessä ei ole. Kaikki on ulkopuolisen silmin jopa kadehdittavan hyvin.
* Minua ahdistaa, etten voi asialle mitään. Joskus olen jotakin yrittänyt, ja olen saanut siitä sanktiona kiellon nähdä veljen lapsia, uhkailuja ym. Jopa muut perheenjäsenet on sotkettu asiaan, vaikkei heillä ole ollut asiaan osaa eikä arpaa. Se, että näen lapsien turvattomuuden ja hädän saa minut surulliseksi ja ahdistuneeksi. Äidin kaipuu on molemmilla lapsilla kova.

ONKO KENELLÄKÄÄN KOKEMUSTA VASTAAVASTA TILANTEESTA?
MITEN SAITTE PIDETTYÄ ITSENNE TÄYSIJÄRKISINÄ?

 

Jaahas... tämä vaimon luonnehäiriö ja narsismi on sun päätelmiä ja diagnoosi...? hohhoijaa jospa keskittyisit omiin asioihisi?

 

Sulaieni: Voihan se olla tottakin! Olisin ollut kiitollinen, jos minut olisi viety narsistisen isäni ulottuvilta pois. Miksi ihmisistä ei saisi enää välittää? Pitäisikö sulkea silmänsä ja antaa läheisten kärsiä puuttumatta asiaan?

Ei minunkaan isällä ole virallista diagnoosia, kun sitä ei koskaan saa minnekkään tutkittavaksi. Ei se tee siitä yhtään vähemmän narsistia.

 

Vaikea tilanne, mun isä oli narsisti eikä me lapset kyllä apua saatu Vasta nyt kun me lapset ollaan aikuisia niin isälle on annattu diagnoosi ja on suljetussa hoidossa (ei tosin pelkästä narsismista).

Ja narsismi oli myös meidän päätelmä jo kauan ennen diagnoosia eli älä sinä sulasieni puhu jos et asiasta tiedä!

 

omaan elämään keskittyminen ois nyt paikallaan.

 

Mä tunnen yhden vastaavanlaisen naisen myös, ei kyllä ole noin läheinen joten täysjärkisenä pysyminen on helpompaa vaikka lapset siinäkin perheessä säälittävät. En siis valitettavasti osaa neuvoa yhtään.

 

narsistista kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana.kun eivät saa sinulta mitä haluavat,kostavat sen raa´asti

 

Kiitos vastauksista.
Niin, hän joka ei ole vastaavaa tilannetta kokenut tai elänyt, ei voi todellakaan tietää miten ne "narsistin" kiemurat kietoutuvatkaan. Kaikki asiat ovat taipuvaisia kääntymään sinua vastaan. Olen pitänytkin välimatkaa, mutta kun taas tapahtuu jotakin todella traumaattista perheessä, josta lapset puhuvat meille läheisille- ei voi olla ajattelematta, että "Voisinko vielä yrittää tehdä asialle jotakin?".
Olen keskustellut asiasta ammattiauttajan kanssa ja hänenkin päätelmä on, että luonnehäiriöstä on todella kysymys. Ja niin todellakin, kukaan kuka ei ole kokenut vastaavaa ei voi uskoa millaista on sellaisen ihmisen lähellä elää! Tämä sairaus on enemmän läheisten ongelma, kuin itse narsistin! --- Säälittää vain lapset.

 

keskity siihen että olet lasten tukena

 

Ymmärrän sinua hyvin.Tää on vaikeeta tahkoamista.En tiedä mikä olisi paras, jotenki nää pitäisi saada selkä seinää vasten.Pitäiskö sun kerätä ihan havainnoitu puutelista ja lukea se päin pläsiä.Mitä on tällä osapuolella siihen sanomista.Ja toteat ettei jumakauta muillakaan näin ole.Tai jos missä on niin pyydä luetteleen.

Kyllähän normi perheissäkin usiemmiten selvitään ihan muitta mutkitta.Pyydä perusteluja miksn heillä on näin ja näin , muttei ehkä muilla tai jotain.

Äläkä tarjoo turhan pitkään apuasi jos sinua siihen "velvoitetaan".Vaan sano että pyydät heille "sossu tädeistä" apua.Kyllähän nää osaa valjastaa kaikki läheiset kelkkaansa.

Ja ,vaikkeivät mitään pyytäisikään, ja aisioihinsa puuttumaan.Niin kyllä voit tehdä ihan lastensuojelu pyyntöjä ja ilmoituksia,asiallisesti.Luulis noteerattavan kun kaikesta pienimmästäkin saa nykyään viranomaiset niskaansa.

 

Kiitos "vieras".
Hyviä ehdotuksia, vaan ei toimi tässä tapauksessa. Ko. henkilö on ns. sosiaalipuolella työssä ja tämä on pieni kunta. Mun lastensuojeluilmoitus olisi melko helppo arvata, että kuka sen teki. Kun kerran yritin avata asiaa tälle emännälle, siitä seurasi puoli vuotta "lähestymiskieltoa" (ei lain mukaan, vaan itsen järjestämänä) ja myös muut läheiset saivat saman kohtelun- vain minun oman käytökseni vuoksi! Läheiset siis kärsivät kaiken muun lisäksi, jos avaan suuni. Myös veljeni ja heidän yhteiset lapsensa saavat osana. Ts. suuni on aika tehokkasti tukittu.

 

Sulaieni: Voihan se olla tottakin! Olisin ollut kiitollinen, jos minut olisi viety narsistisen isäni ulottuvilta pois. Miksi ihmisistä ei saisi enää välittää? Pitäisikö sulkea silmänsä ja antaa läheisten kärsiä puuttumatta asiaan?

Ei minunkaan isällä ole virallista diagnoosia, kun sitä ei koskaan saa minnekkään tutkittavaksi. Ei se tee siitä yhtään vähemmän narsistia.

Aivan,narsistit kun eivät näe itsessään mitään vikaa joten eivät hakeudu lääkäriin tai mitenkään myönnä että heissä olis jotain vikaa. Syy on aina ja joka asiassa muissa. Tekevät läheisten elämästä helvettiä ja kokevat kuitenkin olevansa vääryyden uhreja itse.

 

Koittakaas vielä jos vaan jaksatte ja toivoa on panna ne selkä seinää vasten.Kysy niiltä omia ratkaisuja ongelmia vastaan,jos niiitä on?Vai näkekö itte mitäänEikä mitään oljelkorsia näille.Pane se suku häntä vastaan ihan "hyvässä"