luomusynnytys

[Trillian]

Tälläistä olen mietiskellyt, että onkohan ihan älytöntä ees kuvitella etukäteen kuinka selviää synnytyksestä? Kun itselläni suurimmat ja ainoat synnyttämiseen liittyvät kauhut ovat pelkoa erilaisia kivunlievitysmenetelmiä kohtaan (olen ammatiltani hoitaja, mutta pyörryn kun mulle itselle laitetaan tippa jne, liikaa tietoa kai ) :ashamed: Olen siis haaveillut siitä, että selviäisin esim pelkällä ilokaasulla, koska mulla on tosi korkea kipukynnys ja kestän kipua hyvin... Onkohan turha haaveilla, viekö tilanne aina mukanaan?? Nyt rv 30+3 joten alkaa loppusuora häämöttää...

 

[tiitu]

Voit haavellla. Niin mäkin haaveilin. Mun pää menee ihan sekaisin kaiken maailman lääkkeistä, joten henkisesti valmistauduin enen synnytystä synnyttämään ilman lääkitystä. Mä opettelin hengittämään oikein ja rentoutumaan supistusten välissä. Sairaalassa nautin kuumasta suihkusta. Tottakai synnytys sattuu ja tuntuntuu jossain, mutta omalla kohdallani kipu oli aiankin siedettävää. Todellkin supistusten välissä oli kivuton hetki, lyhyt mutta kuitenkin. Silloin hengähdin ja rentoutin itseäni mahdollisimman paljon. Sillä laililla loppuun asti päästiin.

Meilestäni oma asenteeni oli se paras kipu lääkitys. Olin toivonut ja asennoitunut synnyttämään ilman lääkkeitä ja se sitten onnistui.
Mä itse aattelin, että niin kauan kuin jaksan niin ilman lääkettä. Jos pitkittyy tai kipu on liikaaa, niin sitten helpotusta. No synnytys eteni nopeasti ja ilman mitään selvittiin.

 

[piiukka]

Ilokaasulla pärjää aivan hyvin, itse olen kaksi synnyttänyt niin ja suosittelen. Itse nukahdinkin ilokaasuhuuruihin kesken synnytyksen ja jälkivaikutuksia ei minulle tullut. Kaasuseos pitää vaan olla tarpeeksi vahvaa ja sitä pitää hönkästä hetki ennen supistusta.

 

[Malla80]

Sammaa suunnittelen täällä minäkin. En niinkään pelkää noita kivunlievityksiä, mutta haluaisin kuitenkin selvitä ilman niitä niin pitkälle kuin mahdollista.

Onhan ennenkin synnytetty ilman kipulääkkeitä niin miks ei tänään?? Ja onhan tarjolla vesisuihku, akvarakkulat, hierontaa, vyöhyketerapiaa jne. jne. Minä haluan ainkain alottaa noilla ja jos sitten tuntuu ettei enää selviä niin sen jälkeen ilokaasua jne. Miedoimmasta aloitetaan periaatteella.

 

[tipsu]

eka synnytykseni oli käynnistetty, ja avautumisvaihe melko kaamea, joten ilman muuta kuvittelin tarvitsevani toisellakin kerralla kaikki lievitykset - vaan toisin kävi: itsestään alkanut synnytys oli aivan erilainen, kivunlievitykseni aluksi lämmin hernepussi, 7 sentistä eteenpäin köllöttelin vesialtaassa ja olo oli oikein siedettävä. Allas oli mun mielestä paljon parempi kivunlievittäjä kuin ilokaasu, josta eka kerralla menin ainakin vain tosi tokkuraiseksi

eli etukäteen vaikea tietää miltä tuntuu...

 

[Jonna]

\

Mä opettelin hengittämään oikein ja rentoutumaan supistusten välissä.

Moi,

Olitko tutustunut johonkin kirjallisuuteen vai missä opettelit oikean hengittämisen? Lainasin nimittäin kirjastosta pari synnytyskirjaa, jossa myös puhutaan tuosta hengittämisestä ja rentoutumis cd:n...

Muistelin että mainittiin, että ensin renoutus syvään hengittämällä (nenästä sisään ja suusta ulos), sitten jossain vaiheessa "koiran huohotusta" (?) yhdistettynä "kynttilän sammutuspuhalteluun" - eli pitkää ulospuhaltamista ja ideana ettei pallea liiku turhan paljon?

Tuleeko nuo itsestään sitten tosi toimessa?

Kiitos jo etukäteen jos viitsit tarkentaa!

:flower:

 

[tiitu]

Moikka

No en mä sillee mtisään opiskellut aisaa. Se tuli sillee luonnostaan. Mä yritin vaan keskittyy automatkan, 50 km, vaan hegittämiseen jotten ulos olis autosta syöksynyt. Luonnostaan se tuli. Hengitti syvään ja rauhallisesti. Sit ku tunti että supistus taas tulee niin keuhkot töyteen ja keskitty siihen hengittämiseen. Joka supistuksella aattelin vaan että kohta taas ei satu yhtään ja niinsitä mentiin. Supistus kerrallaan, pinkkiin pyykkipussiin sairaalasn suihkussa nojaten.....

 

[Malla80]

\

\

Mä opettelin hengittämään oikein ja rentoutumaan supistusten välissä.

Moi,

Olitko tutustunut johonkin kirjallisuuteen vai missä opettelit oikean hengittämisen? Lainasin nimittäin kirjastosta pari synnytyskirjaa, jossa myös puhutaan tuosta hengittämisestä ja rentoutumis cd:n...

Muistelin että mainittiin, että ensin renoutus syvään hengittämällä (nenästä sisään ja suusta ulos), sitten jossain vaiheessa "koiran huohotusta" (?) yhdistettynä "kynttilän sammutuspuhalteluun" - eli pitkää ulospuhaltamista ja ideana ettei pallea liiku turhan paljon?

Tuleeko nuo itsestään sitten tosi toimessa?

Kiitos jo etukäteen jos viitsit tarkentaa!

:flower:

Ootkohan lukenut Anna Wahlgrenin kirjaa? Siinä puhutaan just noista kynttilän sammutuspuhalteluista jne. Tuolla tekniikalla oli joku ihan oma nimikin mutten nyt muista. Oon ite yrittänyt hyödyntää noista hengitys juttuja jo nyt ku välillä tulee supistuksia (vko 36). Oon lisäks kuunnellut sitä "synnytä rentoutuneena" cd:tä jossa on myös noita samoja rentoutus ja hengitys harjoituksia. Erona vain ettei supistusten aikana kehoteta tekeen sitä "koiran huohotusta".

Luin jostain synnytyskirjasta että tuollainen liian tiheä läähätys vähentäis istukan hapensaantia. Mutta oon huomannut että noissa ohjeissa on muutenkin jonkin verran eroja. Pitää vain ottaa joku oma tyyli mihin "uskoo".

Uskon kuitenkin tuohon rentoutumisen ja hengitystekniikan opettelun hyötyyn näin synnytystä ajatellen koska tiedän niin monta synnyttänyttä joilla noista on ollut suurta apua.

 

[touko]

\

Tälläistä olen mietiskellyt, että onkohan ihan älytöntä ees kuvitella etukäteen kuinka selviää synnytyksestä?

Minä olen ajatellut, että se nimenomaan on hyvää henkistä valmentautumista, että käy sitä mielessään läpi, lukee aiheesta ja opettelee rentoutumaan. Että luo mielessään jonkinlaisen positiivisen mielikuvan siitä, miten synnytys sujuu.

Siinä tilanteessa pitää sitten vain kuunnella omia tuntemuksiaan, ja olla tarvittaessa valmis joustamaan ihanteistaan. Asiat kun harvoin menevät täsmälleen niin kuin niitä suunnittelee, eikä synnytyksen kulkuakaan voi kauheasti etukäteen ennustaa. Kuitenkin pelkojen lievittäminen etukäteen asiaan paneutumalla antaa paremmat mahdollisuudet osata rentoutua myös tosipaikan tullen, ja siten voi myös vähentää tarvetta kipulääkityksen käyttöön.

Itse pelkään jonkin verran kipua, mutta vielä enemmän kammoan piikkejä ja kaikkea mikä lääketieteellisiin toimenpiteisiin liittyy. Jotenkin myös ajattelen synnytyskivun olevan luonnollista ja tavallaan hyvää kipua. Suvussa on ollut suht helppoja synnytyksiä, joten uskoisin itsellänikin olevan hyvät mahdollisuudet selvitä niistä ihan vain ajattelemalla, että pianhan se on ohi.