Luomusti ja suht "vaivatta" raskaaksi 40+...?

Heippa,

Olen lueskellut näitä 40+ jutusteluja ja en vaan ole löytänyt viitteitä siitä, että joku olisi yli 40-vuotiaana tullut suht helposti ja vieläpä luomusti raskaaksi. Eli onko ketään, joka vauvakuumeen saatuaan olisi "raskautunut" suht pian sen jälkeen vai ovatko kaikki ainakin jonkinmoisten hoitojen tulosta? Mietin vaan, että jos itselläni ikää kohta 43 ja kuukautiskierto todella säännöllinen (ja ovulaatiotestitkin näyttävät aina kuuliaisesti plussaa kun laskettu ovulaation ajankohta on käsillä) niin onko silti vain "silmänlumetta" ja suht epätodennäköistä, että tärppäisi enää.....

Olisi tosi kiva kuulla jos suht helppoja luomuraskauksiakin vielä näillä kymmenillä löytyy

 

Hei cherrybomb! Ite kesällä 41 ja odotan kaksosia. Ja ihan ovat "luomusti" aikaan saatettu. Eipä siihen tarvittu kuin näyttää niin jo oli raskaus alullaan. Viikkoja nyt 36+1 ja aika alkaa olla jo lähellä tuntemuksien perusteella. Ennestään neljä lasta josta nuorin 10 ja vanhin 17 v. :attn:

 

:wave:
Ex-miehen kanssa ei tärpännyt 14 vuoteen, vaikka meillä on kaksi yhteistä lasta entuudestaan. Tapasin nykyisen mieheni kevätkesästä 2006 ja yllätyksekseni huomasin jo ennen joulua olevani raskaana. Olin tuolloin 43v. ja kaikki meni todella hienosti. Tyttö tuli! :heart:

 

Minä kans täytän kesällä 41. Ykkösen sain 36-vuotiaana, tärppäs heti, toisen 2 vuotta myöhemmin kolmen kuukauden yrityksen jälkeen. Nyt oli kolmas jo alulla n. 4 kk yrityksen jälkeen, mut meni kesken vk 10. Uutta yritystä nyt takana pari kuukautta ja muutamana aamuna ollut vähän huono olo. Saattaa olla jotain muutakin, esim. huonosti nukuttuja öitä, mut näin ne oireetkin on yleensä mulla alkaneet. saapa nähdä. En ainakaan vielä aio heittää pyyhettä kehään, nelosestakin varovaisesti haaveilen...

 

Ihanaa kuulla, sillä en ole vielä päässyt edes yrittämään - paitsi kerran 39 vuotiaana. Silloin ainokaisella kerralla (siis kun ei ehkäisyä ja laskennallisesti piti olla hedelmällinen ajankohta) tärppäsi - tosin tuli keskenmeno.

Nyt oon tehnyt varmaan 10 ovulaatiotestikierrosta ja aina on näyttänyt plussaa 28 vrk:n kierron päivien 13 paikkeilla... eli tuntuu, että keho toimii kuin oppikirjoissa ja muuten olo nuori. Pelottaa vaan mitä enemmän luen "vaikeuksista". Seuraavalla ovisajankohdalla kokeillaan kuinka käy... meinasin jo mennä hedelmöityshoitoihin kun tuli ero, mutta nyt ollaan taas yhdessä ja ans kattoo kuin käy

Oletteko onnekkaat, helposti "raskautuneet" ja lapsen yli nelikymppisenä saaneet käyttäneet ovulaatiotestejä tai muuten laskeskelleet tuon hedelmällisen hetken vai ihan täysin sattumanvaraisesti onnistuneet?

Paljon kyselen, mutta kiinnostaa kuulla tosiaan kolikon helpompaa puoltakin!!

 

hei, ihan luomusti ja ilman mitään testejä ym. tulin raskaaksi 45 vuotiaana. nyt ihana pikku 3v täti tuolla leikkii siskonsa lapsien kanssa =)

 

en käyttänyt mitään "vippaskonsteja".
oltiin sellaisella ajatuksella, että jos vauva on tullakseen, niin se sitten tulee ja on tervetullut. meillä kun oli tähän asenteeseen "varaa", kun molemmilla oli lapsia entuudestaan - minulla kaksi ja miehellä neljä.
ja edelleen ollaan samalla ajatuksella liikenteessä eli katsellaan, jos sattuisi "pikkukakkonen" putkahtamaan "pikkuykkösen" kaveriksi. tosin toistaiseksi katsellaan pikkukakkosta vain tv:stä...

 

Itse 45 v raskaaksi luomusti, ei aiempia lapsia, oltiin yritetty joitain vuosia aiemmin hoitoja, ei muuta vikaa kuin ikä lääkärin mukaan, lopetettiin ne,aloitettiin adoptioprosessi ja lopetettiin kaikki yrittäminen ja ovulaation laskeminen ja silloin tärppäsi vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Itse koen että kun lopetettiin yrittäminen, vauva päätti tulla. Nyt terve 6kk vanha tirpukka.

 

Minäkin sain vielä iltatähden vaikka muuta sanottiin =) Minulla siis poistettu toinen munasarja + torvi jo aikoja sitten ja toinenkin arpeutunut pahasti ja ikää 40 .... hormonikierukka pois niin yhet kuukautiset ehti tulla ja sitten olikin jo tulossa neitimme :heart: ... Nyt tuolla tuhisee ihana 7 kk tyttönen =)

 

Just tällaisiakin esimerkkejä on terveellistä kuulla - ja itse luulen, että ne todella helposti raskaaksi tulleet eivät välttämättä kirjoittele niin aktiivisesti eli useammin jaetaan haasteita ja vaikeuksia toisten kanssasisarten kesken

Olen itse tosi positiivisella mielellä ja en tosiaan ihan vielä arvaa turvautua hedelmöityshoitoihin ym. kun keho tuntuu toimivan ok ja tosiaan yritys alkaa vasta nyt 42 vuotiaana!

 

Heips,


Olen 43 ja viikkoja 23 takana, "luomusti". Edellisstä liitosta pojat 23v, 18 v ja 13v. Tapasin mieheni keväällä 2007 ja syksyllä huomasin olevani raskaana. Keskenmeno viikolla 9 marraskuussa 2007. En ollut aiemmin keskenmenoa kokenut. Koko kevät ja kesä menivät odottaen tärppääkö ja kesällä jo tuntui etten enään taidakaan tulla raskaaksi.Miehelläni ei ole lapsia joten halusin vielä yrittää tällä iällä neljättä lasta mikäli mahdollista. Häät ja häämatka elokuussa 2008.Syyskuussa alkoi pahoinvointi ja siirsin lääkärille menoa peläten taas keskenmenoa. Viikolla 9 ultra ja sydänäänet kuuluivat. Ravasin neljä kertaa yksityisellä ultrassa ja kaksi viikkoa sitten rakenneultra ja kaikki pitäisi olla hyvin ja tyttö tulossa keväällä Aivan ihanaa!!Alkuraskaus meni oksennellessa ja kaikki mahdolliset raskausoireet mutta hetkeäkään en vaihtaiisi pois!Normaalisti treenaan n 20 h /vko judoa ja punttia mutta edellisen keskenmenon jälkeen rauhoitin tilanteen ja enpä tosin edes pysty harrastamaan kun polven eturistiside poikkesi keväällä 2008 ja ensiksi siirsin leikkauksen häiden takia ja sitten siirtyikin kun ortopedini ei suositellut leikkausta raskauden keskenmeno riskin takia. Nyt jännittää miten polvi kestää koko raskaus ajan ja miten pärjäämme kun polvi pitäisi operoida kesällä synnytyksen jälkeen. Vauva potkii kovasti ja tuntuu ihanalta kaikki potkut ja liikkeet!


Hei kaikille!!

Menossa vko 38 ja 2 =) Kävin tänään akupunktiossa polveni ja raskausaikaisten vaivojeni takia sekä josko saisin muutaman yön nukuttua ennen synnytystä..joulukuussa viimeksi olen nukkunut viisi tuntia. Aika kummallista etten ole väsynyt tai pahalla tuulella , vaan pärjään parin tunnin yöunilla. Hiukan alkaa jännittämään synnytys jos tämä akupunktio auttoi..
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

Olen 44vee, synnytin ihan tämän vuoden alussa kuudennen lapseni. Sai alkunsa aivan luomuna. Edellinen synnytys loppuvuodesta -07 eli ikäeroksi tuli vuosi ja parisen kuukautta. Vuoden 07 raskautta yritetty 3kk. Joten älä menetä toivoasi, mahdollista on vielä raskautua. suvustani löytyy jopa 5kymppisenä terveitä lapsia synnyttäneitä äitejä. Emme ole lestadiolaisia..

 

olen itsekkin täällä ollut kuumeiljana ja luovuttanut...mutta pistäydyn sillon tällön kattelemassa. Haikeena tosin mutta ihan onnellisewna kohta 5 vuoitaan kuopuksen äitinä itse oon 46 vuotias .ettää silleen tsemppiä kaikille

 

Olipa täällä mielenkiintoinen ketju, olen tuolta toisesta 40 ? so what pinosta ja onhan täällä ihan tuttujakin nimiä joukossa. Keijukan kanssa ollaan vähän samoilla luopumisfiilareilla mutta ei kait ihan kokonaan olla "lottamista" sentään lopetettu

Varmaan onkin niin että vaivattomasti raskautuneet eivät sitten ehdi paljon palstaillakaan kun eivät ole ehtineet kuumeillakaan ja jakaa odotuksen piinaavia päiviä toisten piinailijoiden kanssa. Mutta kiva oli lukea onnistumistarinoita. Ja jos innostutte oikein kuumeilemaan hyvässä seurassa ja vieläpä hankkimaan asiallista tietoa ja jakamaan kokemuksia niin tervetuloa meidän pinoon vaihtamaan kuulumisia.

 

Olen lukenut mielenkiinnolla ketjuanne.. Onnittelut kaikille vauvan saaneille! :heart: :flower:

Meillä haaveilu alkoi heinäkuussa 2007, ollessani 42v, plussa tuli joulukuussa 2007..päättyen pienen poisnukkumiseen rv 13..seuraava plussa heinäkuussa 2008, tuulimunaraskaus...kolmas ja viimeinen plussa lokakuussa 2008, pienen sydän ei lyönyt rv 9..eli raskaudun "helpolla" mutta vauvaksi asti raskaudet eivät ole kestäneet. Ihmettelen asiaa kyllä kovasti, koska 3 aiempaa raskautta aina menneet todella hyvin ja kolme tervettä lasta siis olemassa, 25, 22 ja 17vuotiaat lapset.

Nuorena oli näköjään hyvä, kun vitsa väännettiin, muutoin olisin kenties ollut kokonaan ilman lapsia. :ashamed:

Onnellinen tuleva mamma , kyllä olen kun 22 v tyttäreni saa vauvan toukokuussa miehensä kanssa. :heart:

Onnittelut vielä kaikille "vähän vanhemmalla iällä äideiksi tulleille" :heart: :flower:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:

 

Meillä on ennestään kuusi vuotias nassikka ja nyt tulee pikkusisko toukokuussa. Olemme molemmat vm -67 vanhempia. Plussaa tuli melko heti yrittämisen alettua, mutta vasta kahden hyvin varhaisen keskenmenon jälkeen tärppäsi kunnolla. Minä olen saanut vain positiivista palautetta ja kannustustusta raskauden kuluessa. Täytyy tosin myöntää että joko aika kultaa muistot tai sitten olin paremmassa kunnossa 35-vuotiaana kuin nyt. Nyt päättää kroppa useammin kuin mieli tekemiset.. Silti en osaa oikein ajatella itseäni vanhaksi äidiksi, mutta ehkä se johtuu siitä että monellä ystävälläni on myös pieniä lapsia.

 

....ja näitä tarvitaan kovasti meille vauvakuumeisille! Onnea todellakin kaikille vauvautuneille ja odottajille! Minulla tuntui raskautuminen luomuna kyllä sujuvan vielä ihmeenkin helposti, mutta Pikkumyyn tavoin mieltä jäi kovasti kaihertamaan (iän?) tuomat keskenmenot. Meillä oli seitsemän keskenmenoa ennen helmipoikamme syntymää, 43-vuotias synnyttäjä olin. Ihan luomusti en kai sitten onnistunutkaan, koska keskenmenojen kierre ja ensimmäinen onnistuminen tuli ensimmäisen luge-kokeilun jälkeen. Se jää sitten arvoituksesti oliko tämä se pieni apu meille - näin uskon.
Mies kuumeilee edelleen ja minä lievemmin, sen verran rankkoja nämä keskenmenokokemukset olivat!

 

Hei kaikille =) Minulla 25v poika,5täyttävä tyttö ja 1v kaksoset.
5v tyttö ihana "vahinko", hänen jälkeen ajateltiin että vielä voisi yksi tulla..
3 vuotta odoteltiin ja sitten kävin lääkärissä. Olin silloin 41vuotias.
Hänen mielestään kaikki oli ihan ok, muutaman kuukauden vielä asiaa mietiskelin ja sitten henkisesti luovutin .
Ajattelin tilata ajan kierukkaa varten runsaiden vuotojen takia..
onneksi töissä oli sen verta kiirus aika etten päässyt aikaa tilaamaan.

Oli tunne että raskaana ollaan, testin tein..hyvin vaalea viiva siihen tuli..
Joenkin en hirveästi uskaltanut iloita ennen ensimmäistä ultraa.
Ystäväpiirissäni aika monella ollut tuulimunia.
Ja kyllähän se ultrapäivä jää ikuisesti mieleen elämäni onnenlisimmsta päivistä.
Kaksi pientä elämän alkua siellä oli :heart: :heart:
Kaksi tuntia istuimme miehen kanssa sairaalan kanttiinissa, oli se sellainen lottovoitto meille.
(vieläkin tulee onnenkyyneleet kun ajattelenkin)
Meidän pikkuiset poika ja tyttö nyt jo 1v taaperoita =)

Voimia kaikille teille keskenmenon läpikäyneille :hug:
Toivoa aina on :flower:

 

Morjens!! :wave:
Tammikuussa -07 kierukka pois ja varsinainen yritys alkoi helmikuussa -07.
Elämäni ekat ovistikut ostin pariksi kuukaudeksi.Tsekkasin jotta vieläkö "koneisto" pelittää
Periaate oli jotta nelonen saa tulla luomusti jos on tullakseen.Pakko myöntää jotta kesällä alkoi homma oleen jo täyttä työtä kun plussaa ei kuulunut.
Marraskuussa päätettiin jotta seuraavat menkat odotan ja käyn gynellä kierukan laitolla.
Jatketaan elämäämme kolmen lapsen kera.En suostunut mihinkään "apuihin".
Vaan kun yritys loppui niin välittömästi pärähti plussa!!
Tuossa tuo eilen 5 kuukautta täyttänyt poika lattialla potkii!! :heart:
Itsellä todettiin varhaisultras kaksi sikiöpussia joista siis vaan toinen jaksoi kasvaa loppuun asti.
Vauvakuume vaivaa taas mutta nyt on pelko hiukan mukana. :ashamed:
Viime joulukuussa täytin 42 vee.

Äiti-66

 

Toivoa on ...

itse tulin raskaaksi liiankin helposti - eli tuo mun ihana rinsessa on yllätyslapsi.
Lyhyestä seurustelusuhteesta - jo 2 viikon jälkeen...
Raskautuessani olin 40, lapsen syntyessä 41.
Jälkikäteen katsastelin , että joopajoo, eipä ollutkaan mitkään varmat päivät - vaan enemmänkin varmat tyttövauvapäivät ...

Lapsi on ensimmäiseni ja luultavammin myös ainokaiseni.

Raskaus meni fyysisesti hyvin ja lapsi on ollut toistaiseksi umpiterve - ei edes kuumetta oo vielä ollut. Tyttö nyt 1v 3 kk.

Muutenhan tämä on ollut haastellinen projeti, näin kaksin - ja isättömyyden/huonon isän vuoksi kun äityden muutoinkin mukanaan tuoma syyllisyydentunto ainakin triplaantuu...

Ja yhdellä ystävällä on lapsukaiset tehty 43 ja 47 vuotiaana ...

 

Itse sain ensimmäisen ja ainokaisen lapseni yli 42-vuotiaana. Pillerit jätin puolta vuotta aiemmin pois. Tätä on meillä suvussa, äitinikin oli saman ikäinen minut saatuaan, minä en kylläkään ole ainut lapsi. Nyt lapseni on puolitoistavuotias ja minulla kohta 44 vuotta ikää. Uutta en sitten viitsinyt enää yrittää, tuntui että tämä yksi on niin ihana ettei raaski jakaa huomiota muiden kanssa. Nyt on jo terhakkaana päivähoidossa ja sielläkin kaikkien lellikki.

 

Ekan "iltatähteni" synnytin 10 päivää ennen 40-vuotis synttäreitäni ja toisen "iltatähteni sinä vuonna kun täytin 43v. Molemmat raskauden olivat suht koht helppoja ja samoin synnytykset.

 

47- vuotiaana, pojan syntyessä olin 48 v. Raskausaika helppo ja synnytys nopea ja vaivaton - 2 tuntia ja ilman tikin tikkiä ( esikoinen 19 v aikaisemmin keisarinleikkauksella ja jännitin hulluna synnyttämistä).

suosittelen lämpimästi kaikille iltatähdestä haaveileville

:heart:

 

Täytän parin kuukauden päästä 41v, tyttö täytti juuri eilen 1kk :heart: Ihan luomusti tuli ja itseasiassa täysi vahinko, tosin elän onnellisessa parisuhteessa, mutta emme olleet päättäneet yrittää vauvaa ja sama ehkäisy oli siihen asti toiminut kaksi vuotta. En ole koskaan käyttänyt ovistestejä, en itseasiassa ole juuri koskaan ovulaatiotani mietiskellyt, koska kuukautiseni ovat olleet hyvin säännölliset.

Mielestäni ikä ei ratkaise näitä asioita, kehon toimintahan on tietenkin toinen päätekijä, toinen on sitten oma mieli, miten asioihin suhtautuu. Itse en usko toista lasta tekeväni, nyt tuntuu siltä, koska ehdin jo liiaksi tottua vapaaseen aikuiselämään eli kunhan tämä yksi suloisuus hoidetaan isommaksi, uskon että se riittää minulle ja miehelleni. Mutta jos tuntee palavaa halua omaa nyyttiä ja sen hoitamista kohtaan ja uskoo jaksavansa kaiken sen, mikä vauva-arkeen kuuluu, ikä on mielestäni toisarvoinen asia.

Itseasiassa olen hyvin surullinen, etten suurella todennäköisyydellä ole enää valmis hankkimaan enempää lapsia, olen aikalaisen pettynyt itseeni, mutta väkisinkään ei voi luonnettaan muuttaa. Siksipä jos joku tuntee palavaa halua saada lapsi esim. vähän vanhempana, olen sitä mieltä, että ilmanmuuta antaa palaa, ikä ei ole olennainen asia vaan se, että on valmis sitoutumaan siihen elämään, mitä lapsi mukanansa tuo, sehän se "jutun juoni" tässä asiassa on.

Onnenpotkuja lähetän kaikille asiasta haaveileville ja lasta yrittäville!

 

Ei se aina iästä ole kiinni. Olin 36 v kun ensimmäisen lapsen raskaus alkoi 2 kk yrittämisen jälkeen, takana yli 15 vuotta ehkäisypillereiden syöntiä. Vuosi siitä tuntui, ettei lapsen pidä antaa kasvaa ainoana lapsena. Kuukauden päästä raskaana mutta sitten perään keskenmeno. Vauva oli kuollut kohtuun. Itkua riitti epätoivosta, nyt kun eka kertaa tiesin mitä on vauvakuume, en enää saakaan lasta. Uusi yritys ja taas heti raskaana. Kun toinen poika syntyi oli 38- vuotissyntymäpäivääni pari kuukautta. Kahdelle pojalle tuli ikäeroa n.2,5 vuotta.
Jostain jäi kaipuu vielä kolmanteen lapseen mutta arjessa oli liikaa lasten sairasteluja, vanhemman lapsen mustasukkaisuuutta, miehen matkustelua, omien voimien riittämättömyyttä. Kun nuorin oli täyttänyt kolme vuotta tuntui, että nyt sen yhden lapsen vielä haluaisin. Mies ei halunnut, olin kuitenkin jättänyt ehkäisypillerit pois kun mies valitti kiukkuiluni johtuvan niistä. Kondomiehkäisyllä siis mentiin ja siitä huolimatta tulin raskaaksi.
Miehen kommentti oli: jos tähän perheeseen nyt yksi lapsi vielä haluaa tulla, niin tulkoon.
Tarkistukset mahdollisista kehityshäiriöistä eivät onnistuneet, lapsivettä ei saatu tarpeeksi ja lopulta päätin, että tulee mitä tulee, otan vastaan mitä minulle annetaan. Edes lapsen sukupuolta en halunnut tietää. Tyttö syntyi kun oli paria kuukautta vaille 43v, pojat silloin 4- ja 6-vuotiaat.

Nyt olen täyttänyt 50, lapset 14, melkein12 ja kohta 8 v. Lapsiluku on mielestäni täynnä, mutta olen miettinyt myös mitä tekisin, jos tulisinkin vahingossa raskaaksi. Minustakin kun 50- vuotias tuntuu liian vanhalta äidiksi, lähinnä lapsia ajatellen. Enkä silti tiedä kykenisinkö tekemään aborttiakaan.

Kaikesta huolimatta kannustan kaikkia yli 40-vuotiaitakin yrittämään. Nyt tiedän mitä olisin menettänyt, jos en olisi sitä ensimmäistä lasta edes saanut. Kotiäitinä on aikaa kulunut 14 vuotta. Tämä siitä huolimatta että ensimmäistä yritettäessä en edes kokenut mitään vauvakuumetta, järkeilimme vain miehen kanssa että nyt on kai iän puolesta viimeisiä mahdollisuuksia yrittää ja ehkä se ei edes onnistu. Olin siis mielestäni täysin valmis elämään loppuelämäni lapsettomana, työkin kun oli minulle hyvin tärkeä.

Äitiys yllätti minut huimilla tunteenvaihteluillaan, rankkaakin on ollut, mutta tätä elämääni, minkä olen lasten kautta saanut, en kaikesta huolimatta vaihtaisi. En vaikka niitä perusteluja, miksi lapsia ylipäätään pitäisi yrittää saada, itsekin aikoinaan muilta tivasin. Enkä tarkoita sitä, että lapset täytyy itse synnyttää, adoptiokin on olemassa.

Rohkeutta ja jaksamista teille kaikille lasta yrittäville!