luomuna/käynnistetty, kerrohan synnytyksistäsi

Hei, olisi kiva kuulla miten teillä synnytykset sujuneet, kun täällä varsin paljon useamman lapsen äitejä :heart: Kuumetta aikalailla ilmassa, mutta synnytys jännittää.....
- Meillä eka lapsi poika, 3 pvä ennen la:ta vedet meni illalla 10 aikaan, poika syntyi luomuna yöllä 5 aikaan, ihana synnytys, jonkun piikin sain, mutta ei kovia kipuja, ilokaasua
- Toinen poika 10 pvä yli, käynnistettiin geelillä puoliltapäivin ja 5 aikaan iltapäivällä poika syntyi, kovat kivut, mutta selvisin ok, kohdunkaulanpuudutus 2 kertaa ja molemmilla kerroilla väärään paikkaan, ei apua, ilokaasua
- Kolmannesta pojasta supistukset säännöllisiä kotona aamuyöstä, aamulla synnärille koko päivän tehottomia suppareita, iltapäivällä käynnistettiin kalvot puhki ja heti tippa, vaikka huusin jo kivusta sekaisin, että en halua tippaa, ei kuulemma olla järjestämässä kivutonta synnytystä, sanoi kätilö. No muutama tunti meni ihan "taju kankaalla" kivusta, kohdunkaulanpuudutus tuli sitten joskus, en edes tajunnut, että se laitettiin, mies sitä pyysi moneen kertaan,en muista oikein mitään, auttoi kyllä hetkeksi ja sitten jo pian pääsi tosi toimiin.

Siitä kivusta jäi tosi ikävät muistot....silti haluaisin kokea sen vielä kerran :heart: Miten teillä? Onko neuvoja ?

 

Ekan ja tällä hetkellä ainoa poikani syntyi 24 tuntia supistuksien alkamisen jälkeen 9 päivää ennen laskettua aikaa.
Soitin tädilleni ja kyselin häneltä, että joko tämä on menoa ja hän sanoi ettei ollut vielä mitään hätää, että käy vaan nukkumaan, koska ne voivat mennä ohi. Eipä tuosta nukkumisesta tullut yhtään mitään ja herätin avokin aamulla varhain, että jos vaikka lähdettäis kohti sairaalaa.
Oli pitkä perjantai ja sairaalassa vähän henkilökuntaa ja meitä oli 9 naista samaan aikaa synnyttämässä. Suurimman ajan olin avokkini kanssa. Kätilö tuli ja puhkaisi kalvon ja laittoi epiduraalin eikä siitä ollut mitään hyötyä. Sitten tuli aika ponnistaa. Eka ponnistus ja meikkikseltä taju kankaalle kipujen takia ja heräsin noin kymmenen minuuttia myöhemmin ja poika oli syntynyt, olivat pihdeillä vetäneet hänet ulos.
Tikkien takia olin lähes liikunta kyvytön noin kuukauden verran, ne ottivat ja tulehtuivat kaiken aikaa, eikä sekään ollut nautinto.
Joten kammo tuli niin synnytyksestä ja sen jälkeisestä ajasta ja nyt vasta voin sanoa, että olisin valmis yrittämään uudelleen 2 vuoden ja 3 kuukauden jälkeen

 

Ensimmäinen poikani päätti syntyä viikko ennen laskettua aikaa. Suppareita alkoi oleen illalla 23 aikoihin... sinnittelin siinä n. 3 saakka yöllä, kivut alkoi olla jo aikamoisia, herätin miehen ja mentiin... 5 cm auki ... epiduraalilaitettiin, aquarakkuloita ja tuskat oli kumminkin aika hirveät. Laitettiin tippaan kun supparit yllättäen loppui... poika syntyi aamupvllä 11 aikoihin! vedettiin imukupilla, jäi jumiin, repesin ihan kivasti!
Toista sitten kumminkin aloin jo odottaa ja tyttö syntyikin kun poika vasta 1v7kk, käynnistettynä. Olin altaassa, aqua-rakkuloita ja ihan vaan keinuttelua, ei kipua ollenkaan!! Ei sellaista mitä ei voisi hallita! Tyttö syntyi n. 6 tunnin päästä ekoista suppareista.
Tämä kolmas käynnistettiin myös ja yhtä tuskaa oli! Puhkastiin kalvot, laitettiin tippaa. Epiduraalia kaupattiin, en ottanut koska ekalla kerralla vei tunnon alapäästä en tiennyt miten ponnistaa ja mihin! Sain ilokaasua, aquarakkuloita, silti meinasi taju välillä lähteä!! oksensin kyllä, kipu oli niin kova! Sain spinaalin.. jonka vaikutus yllättäen lakkasi juuri kun piti alkaa ponnistamaan!! Ja tietty poika jäi jumiin olihan saman kokoinen kun ensimmäinen poikanikin. Vedettiin ja väännettiin väkisin ulos kun jäi pikkuisen jumiin!!
Siis aivan kamala kokemus!!!!

Mutta, silti nyt on jo kamala vauva kuume päällä ja poika on nyt 1v 4kk!!!!
\|O \|O <br><br>

 

poika syntyi nopeasti alle tunnin kesti synnytys enkä kerenny saamaan mitään kipulääkettä.kun sain pojan ulos niin sitten tuli ongelma vuodin norona verta syynä oli kohdunkaulan valtimo oli revenny no onneksi selvittiin vaikka uhkana olikin leikkaussali.poika syntyi kaks viikkoa etuajassa mutta painoa oli yki 4kg.tytön synnytys kesti noin kolme tuntia ja silloin kerkesin saamaan ilokaasua en muuta ja mulle se sopi.tyttö oli paljon helpompi synnyttää.tytön myötä mun synnytys kammo lähti että näin

 

Esikoisella kesti melkein 24h ja nuoremmalla 7h. Molemmat tulivat kaksi pv lasketun ajan jälkeen. Esikoista oikein houkuttelin tulemaan kävelemällä ounasvaaran rinteen ylös-alas kun LA tuli täyteen...

Ekalla krt sain ilokaasua (ei mitään virkaa) ja onneksi lopulta kohdunkaulanpuudutuksen (mahtava!). Olin niin kipeä, että oksensin. Avautuminen kesti ikuisuuden, mutta tuon puudutuksen saatuani rentouduin niin, että loppusentit aukes ihan itsestään. Ponnistusvaihe lyhyt ja ytimekäs. Pari tikkiä ommeltiin, kun vähän jouduttiin leikkaamaan. Ulkona aivan mieletön ukonilma, kun poikaa synnytin =)

Tyttö tuli helpommin, sain epiduraalin ja se auttoi. Ponnistuksen kanssa ei ongelmia. Ajattelin vain, että ei koskaan enää ja sillä vimmalla tyttö vihdoin tuli ulos =)

Tytöltä jälkisupistukset todella kovat, jouduin ottamaan särkylääkettä.

<br><br>

 

esikoistytön synnytys kesti 8 tuntia, supistuksia oli kylläkin ollut vuorokauden jo aikaisemmin mutt ei mitenkään kovia. loppuvaiheessa loppui supistukset joten jouduttiin laittamaan tippa ja niin esikko saapui maailmaan. kivunlievityksenä käytettiin epiduralia. raskaus viikot oli 43+3

Toka tyttö syntyi puolta nopeammin eli 4 tuntia, tosin yaasen supistuksia ollut aikaisemmin, noin kolmen päivän ajan, mutt olivat taas niin pieniä etten lähteny sairaalaan. lopulta kun sairaalaan menin oli kohdun suu 5cm auki. synnytys oli luomu, mitään ei keretty antaa. (ilokaasu sai vain oksentamaan, kuten esikoisen synnytyksessä myös) raskausviikot oli 41+3

Kolmas tyttö tuli maailmaan sitten viimesen päälle käynnistettynä. eli menin sairaalaan sisään kun oli kaksi viikkoa yli lasketun ajan. pari vuorokautta yritettiin saada käyntiin kohdunsuuta pehmittävällä tabletilla, sitten lopulta mentiin saliin silloin kohdun suu auki 3cm (oli jo pari päivää aikaisemminkin) siellä puhkastii kalvo ja siitä pari tuntia myöhemmin laitettiin tippa ja silloin alkoi kunnon supistukset. kivun lievityksenä annettiin epiduralia. synnytys kesti 6 tuntia.

kaikkien kohdalla kivut on loppuneet synnytykseen ja olo on ollut pirteä heti synnytyksen jälkeen, eikä jälkeen päin ole kipulääkettä tarvinut.

 

Kyllä me naiset olemme kummallisia, kun ehdoin tahdoin änkeemme sinne synnärille aikamoisista kokemuksista huolimatta. Vaikka onhan e palkinto aika huisi =)

 

\

Kyllä me naiset olemme kummallisia, kun ehdoin tahdoin änkeemme sinne synnärille aikamoisista kokemuksista huolimatta. Vaikka onhan e palkinto aika huisi =)

Kyllä! Peesaan!!
Palkinto on aivan omaa luokkaansa, kaiken se kestää kaiken se kärsii

 

Ensimmäinen poika syntyi sektiolla 16 pv lasketunajan jälkeen. Maha oli tosi kipeä monta viikkoa. Buranaa söin kuin karkkia.

Toista poikaa käynnistettiin pari päivää tabletilla ja sitten puhkaistiin kalvot. Sain epiduraalin ja puudutti toisen puolen selästä + jalan kokonaan. Ponnistusvaihe kesti tunnin, kun poika piti ensin ponnistaa alas ja sitten ulos. Lääkäri ompeli tikkejä ties miten paljon ja alapää oli tosi kauheassa kunnossa. Kotiin tulessa pelkäsin nukkumaankäymistä, kun sängyssä kääntyminen koski niin kovasti. Istumaankaan en pystynyt ilman uimarengsta kahteen viikkoon. Ja Buranaa meni taas pakettitolkulla.

Miehelle sanoin, että olisi pitänyt ottaa kamera synnytyssaliin ja ottaa kuva alapäästä synnytyksen jälkeen. Sitä olisi sitten voinut katsoa aina kun vauvakuume iskee

Mutta on ne vauvat kyllä tosi ihania!

 

esikoinen syntyi 4 pv yli lasketun ajan..alkoi suppareilla. iltapäivällä mentiin sairaalaan, mut ei oikein edistynyt joten meinasivat antaa kivun lievitystä että saan aamuun nukkua. No, siihen tokasin että tänään on tultu, tänään saa luvan syntyä , puhkasivat kalvot. Sain kohdunkaulapuudutuksen ja ilokaasua. Kaasua tuli niin reippaasti "vedettyä" että oksensin ja ääni meni, kuin aku ankalla..syntyi n. 23.30

keskimmäinen syntyi 2pv ennen LA, oli "kokemuksista" paras, supistuksia aamusta lähtien, mutta ne kesti hyvin. Sairaalan mentiin 15. 30, vedet meni vessassa käydessä, poika syntyi himpun ennen 18.00. Tässä synnytyksessä myös kohdunkaulan puudutus.

Kuopuksen kohdalla tuntui ettei meinaa ollenkaan syntyä...kunnes sit vedet menikin kotona laskettuna päivänä ja lähdettiin sairaalaan(14.00 maissa). Avautuminen oli hidasta ja sain kohdunkaulan puudutuksen. Puudutus kesti tunnin ja pyysin toista. Oltiin jo illassa, lääkärillä kesti...21.45 kätilö laittoi "tipan" että nopeutus, 22.05 syntyi.

tämmöset mun synnytykset

 

Esikoiselta lapsi vesi lorui tasan kello 12 yöllä ja niin lähdettiin sairaalaan.La päivänä syntyi tasan. Vaimeita supistuksia ja yö valvottiin sairaalassa kun ei tullut unta.Aamulla laittoivat oksitosiini tipan ja lounas aikaan pyysin jo epiduraalia.Kolmen aikaan iltapäivällä alkoi sitten jyllään kropassa tuntu ettei mikään auttanut paitsi ilokaasu. Sitä tulikin naukkailtua kunnes ottivat pois jotta alkais työnteleen lasta ulos Lopulta soittivat lääkärin paikalle imukuppeineen.Ponnistus vaihe kesti tosi pitkään ja lapsen sydän äänet lopulta romahtivat.Toisesta synnytyksestä ei kauhean pitkä aika olekkaan.Lapsivesi meni yhden aikaan yöllä ja synnytys supistukset alko seuraavana iltana.Synnytys kesti viisi ja puoli tuntia.No ne loppu kaksi ja puoli tunti oli yhtä tuskaa.Epiduraalin laittoivat tuntia ennen ponnistus vaihetta eikä se vaikuttanut yhtikäs mitään,ilokaasulla mentiin.Huusin ja kiljuin, olin tosi hysteerinen toisin kuin ekassa synnytyksessä.Kipu oli aivan hirveääää.Ponnistus vaihetta pelkäsin jo etukäteen, pitkä oli nytkin mutta kunnialla selvittiin ja sain ponnistettua itse tytön ulos.Kaikesta huolimatta synnyttämään voisin lähteä vielä kolmannen kerran, lopputulos kun on niin ihana!!

 

Kaikkien kolmen kohdalla synnytys on käynnistynyt supistuksilla ja vesi on mennyt vasta, kun kalvot puhkaistiin sairaalassa . Kaikki syntyivät ilokaasun avulla. Esikoista ponnistin reilut 2 tuntia ja se onkin rankin synnytyskokemus. Myös toipuminen kesti suht pitkään, vaikkei mitään pahoja repeämiä tullutkaan. Keskimmäinen syntyi nopeasti ja kuopuksen kohdalla koin syöksysynnytyksen (oli niin pikkuinenkin). Onneksi kaikki syntyivät kuitenkin turvallisesti synnärillä ja mulla on vain positiiviset muistot kolmesta ihanasta mustatukkaisesta kymmenen pisteen prinsessasta :heart: .

 

ekalla (tyttö) supisteli illalla n.22 alkaen, aamuyöstä n.05 sairaalaan kun vedet meni ja siellä epiduraali, spinaalix2 ja 06.30 syntyi tyttö. Tikkejä tuli sen verran, että pyysivät lääkärin laittamaan kun oli jo paikalla valmiiksi. Ponnistus aika oli muistaakseni 20 minuuttia mikä tuntui elämältä.

Tokalla kerralla (poika) supistukset alkoi säännöllisinä n.03 yöllä samalla meni vedet. 05 sairaalaan ja 05.30 syntyi poju. Ei kipulääkkeitä. Tässä ponnistusajaksi tuli sekunti kun siihen oli joku pakko laittaa ajaksi..
Tokalta jälkisupistukset oli järkyttävät!!!!Litalginia meni säännöllisesti. Tosin lähdin kotiin samana päivänä jolloin synnytin kun olin elämäni kunnossa. Toisin kuin ekalta. Makoilin silloin sairaalassa viikon verran.

Kolmatta jos suunnitellaan, lääkäri pyysi valmistautumaan "vähän"aikaisemmin sairaalaan kun on aika nopeaa toi avautuminen mulla. Itselläni on ollu se tyyli, et sairaalaan mennään sit kun olo on tosi kipeä. Kotona pystyn hillitsemään kipua paremmin kävellen ja saunoen (mitä ei saisi tehdä kun vedet menneet...) Meiltä matkaa sairaalaan 60km. Matka on todella kauhee kun pitäs olla paikallaan autossa. Yleensä makoilen selällään ja otan aikaa supistusten välillä. Pojan kanssa alkoi olla jo kiire kun oli 3min väliä... Ihan tosissaan olen miettinyt et seuraavan voisin synnyttää kotonakin.