Lukeminen kannattaa aina? (Tää voisi olla samantien kesäpulinat- ketju. Kaikki mukaan!)

Kuinka syvälle se voikaan sukeltaa?
Maailman syvimmälle sukeltava valas on vaasankuonovalas (Ziphius cavirostris), joka voi sukeltaa tutkitusti peräti 2 992 metrin syvyyteen.
Valaiden sukellussyvyydet vaihtelevat kuitenkin erittäin paljon lajin mukaan. Osa valaista etsii ravintoa lähes kolmen kilometrin pimeydestä, kun taas toiset lajit pysyttelevät huomattavasti lähempänä pintaa.
Keinoäly
 
Podcastia kuunnellessa voi tehdä jotain muuta.
 
Noni ongelma ratkesi itsestään. Kerrankin mainoksesta oli hyötyä kun kuuntelin musaa siinä oli maria veitolan äänellä tykkään kyllä veitolan äänestä. Lukeeko se mitään kirjoja ääneen? No eniveis storytel ja 90päivää kuuntelua ilmatteeks et testiin vois ottaa. Eihän se sama asia ole kuin lukeminen. Mut joo joskus osaan olla houdini kun en vaan löydä korttia mistään. Ootteko te lukeneet koskaan kirjaa sähköisessä muodossa millaista se on? Ja jos olet lukenut niin oletko lukenut millä laitteella itteä kiinnostaisi eniten lukukokemukset puhelimella et millasta se on? Ja tänään vois vetää puntti treenin himas ja venyttelyt. Lenkille jos sää jossain vaiheessa sallii tai sit satees. Eilen tuli ihan hyvä leffa 300 siinä oli ihan hyvä kuvaelma miten parin dynamiikka toimi mun mielestä hyvin kun katsoi siinä alussa ja sai varmuuden kun vilkas vaimoaan ja kertoi raskaista jutuistaankin. Sitkun tulee se varmuus toisesta ni se luo sitä rauhaa ja voimaa eikä sillain putoo epävarmuuten ku on avoimet välit salailu luo sitä huonoo henkeä ja itekin piehtaroinut niissä nyt viimeaikoina hirveesti nega paskaa tullu joskus kiire tuntuu painostavalle ei panikoi mut alkaa tuntua väärälle ja todellisuus on toinen uskoo "valheeseen" joka ei edes yritä. Mut uutisloma oli pitemmän aikaa hyvin harvoin edes luin urheilua tai viihdettä. Mut joo yks live elämän juttu on vähän sekavuutta aiheuttava ja sen tuomia haasteita on joutunut setvimään. Huomasin itsessänikin puutteellista käytöstä ja huonoja tapoja saako niitä karsittua pois vai jääkö rooli päälle ja ei toimi mikä oikein se kasvattais sitä rohkeutta lisää tai ainakin ehkä voimistaisi energia kenttää. Mut pitää luottaa välil intuitioonkin vaik vähän kirpasis. Vatvonut asiaa kun puhumalla siitä pääsis eikä mielessä vaan ratkoa. Tai hyvähän se on käydä ne mielessä läpi mut jos nyt muuta ei sit pyöri ni ei se oo hyvä. Muuttuu pakkomieleiseksi ja mieli sairastuu. Välillä itellä näköjään on pakkomielteisyyttä mut se jotenkin estää sit eteenpäinmenemistä. Ootteko te milloin viimeksi kokeneet luopumisen tuskaa?
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä