Esikoisen kanssa (kielellisistä vaikeuksista ja motorisista ongelmista kärsinyt lapsi) tankattiin sitä lukemista aika kauan. Välillä itkettiin molemmat ihan väsymyksestä, kun toinen ei ymmärrä, vaikka ois käytetty 2-3 tuntia siihen joka ilta. Sit yks kaks jokin loksahti ja lukeminen vaan alkoi. Koulussa lapset oli jaettu lukemisen suhten tasoryhmiin äikän tunneilla, ja saivat sitten 4-6 oppilaan ryhmissä intensiivistä opetusta.
Se vaati aivan sikana työtä ihan vanhemmankin näkökulmasta, mutta lopulta tavoite saavutettiin ja tytöstä kehkeytyi jopa lukutoukka. Kuopuksen kohdalla olinkin äimänä, kun oppi jo esikoulussa ja suoraan vaan, ei tavutuksia tai mitään sitä ennen.
