Luitteko tän?

Nyt täytyy sanoo, että Vanhempainliitto on hukassa ja pihalla eli todella kaukana arjesta.

Toiveunissako eletään liitossa. Itse en ole opettaja, mutta ihan yleisesti kuulee juttuja opettajilta koulusta, että vanhemmat käyttäytyy mitä kummallisimmin...
 
sori, mutta se ei ole yhteistyötä koulun kanssa, jos vanhemmat asettavat ihan ihmeellisiä ehtoja miten lapsen kanssa toimitaan ja jos niihin ei suostuta, haukkuvat ja mollaavat koko koulun ja tällaista on ihan joka paikassa. Vanhemmat, siis jotkut, esittävät toiveitaan tyyliin, me vaadimme tai meillä on oikeus, ei se nyt ihan niin mene. :o
 
Olen opettajana huolestunut siitä, että liitot ovat nyt luomassa eripuraa vanhempien ja opettajien välille. Meidän molempien ensisijainen tavoitehan on lapsen paras. On totta, että joiltakin vanhemmilta tulee mitä ihmeellisimpiä vaatimuksia esim. lapseni tulee olemaan poissa joka perjantai, hänelle pitää opettaa perjantain kouluasiat torstaina kuvaamataidon tunnilla. Nämä ovat onneksi kuitenkin poikkeuksia. Molemmin puolisella kunnioituksella ja yhteistyöllä saadaan vaikeatkin asiat ratkeamaan, sillä vanhemmat ovat lapsensa asiantuntijoita ja me opettajan olemme opettamisen asiantuntijoita. Meitä ohjaavat lait, asetukset ja opetussuunnitelmat, emme me päästämme repäise uimahyppy- ym. harjoittelua.
 
mun mielestä tossa on menny ns. puurot ja vellit sekaisin, tuskinpa OAJ tarkoitti omille lapsille etuoikeuksia vaativilla vanhemmilla vanhempainyhdistyksiä ja johtokuntia vaan sellaisia vanhempia, jotka lähtevät riitelemään kaikkien kanssa eivätkä ole mukana yhteisessä toiminnassa. olen ollut mukana vanhempainyhdistyksessä ja välit henkilökuntaan on ihan ok, mutta tuossakin alle sadan perheen joukossa on ainakin yksi perhe, jotka valittavat joka suuntaan, jos vaan jotenkin keksivät jonkun verukkeen. ja hyvin koulutetuista ihmisistä kyse.
 
Ensimmäinen ajatukseni oli se, että hyvä etten ole opettaja. :ashamed:
Olen kentältä kuullut, että vanhempien kaikkinainen vaativuus on kasvanut. Aikaisemmin on ollut pääaasiassa hankalia oppilaita- mutta nykyään tuntuu olevan aika paljon myös hankalia vanhempia.
Tai sanoisinko vaativia, vanhempia, joilla tuntuu olevan oma vanhemmuus hukassa ja he suuntavat koululle ihan kohtuuttomia odotuksia.
Se, vanhemuuden hukassa oleminen on surullista ja valitettavaa. Mietin, mistä se mahtaa johtua.
Enkä osaa vastata. :| Onko se epävarmuutta, kyvyttömyyttä luottaa omaan maalaisjärkeensä.
Onko se yhteiskunnan asettamien paineiden aikaansaamaa, kun kaiken pitäisi olla niin tehokasta tai persoonallista- vanhemmuuden suuntautumislinjoineen ( kiintymyysvanhemmuus jne, ).. hukkaako vanhempi itsensä siihen? Mistä tulee pelko asettua auktoriteetiksi lapselleen..
( en tarkoita mitään hirmuvaltiasta)
Mistä tulee se -kaikki kuuluu mulle ja mun lapselle- asenne, johon aina toisinaan törmää.
Koulumaailmassa ei ehkä niinkään ainakaan ilmaisen perusopetuksen piirissä voi vedota siihen... että hei mä maksan tästä. Mutta päivähoidon puolella tähän ilmiöön törmää.. kaikilta osin en olekaan jutun kanssa samaa mieltä... sillä ei kaikille vanhemmille se päivähoidon arkikikaan ihan selvää ole. Se vaatimustaso ja hukassaolo näkyy sielläkin.


En saa itsekään ajatuksistani kiinni. Helletä on hyvä syyttää. B)
 
koska lasten täytyy saada olla vapaasti -
ex ope, yksi lukuisista

mutta huom. on todella hyviä kouluja ja käytäntöjä silti, ihan joka päivä jossain.
tuo on kuitenkin lehtikirjoittelua, eli...
 
Minusta tuon kirjoituksen lopussa on hyvin tiivistetty, mistä monet väärinymmärykset ja vaatimukset johtuvat: Vanhemmat eivät tutustu samalla tavalla koulun arkeen kuin päiväkodin arkeen. Vanhemmat kuvittelevat tietävänsä, mitä koulunkäynti on omien muistojensa perusteella. Koulunkäynti ja kouluympäristö on muuttunut rajusti viimeisen 10 vuoden aikana sekä parempaan että huonompaan suuntaan.
 

Yhteistyössä