luisesta napista

[taustalla]

Mitä mieltä luunapin antamisesta?

Meillä vuoden vanha poika on ihan mahdoton tapaus. Rikkoo ja hajottaa juttuja ihan ilkeyttään ja nauraa päälle kun joku menee rikki. Kaivaa kukista mullat, syö potasta kakat (jos ehtii), nuolee suihkun likakaivot, heittelee ruoka-astiat pöydästä lattialle, purskuttaa vedet suustaan äitin silmille, heittelee ruokaa, syö ulkona kiviä, sisällä kaikkea muuta mitä irti saa...... Kiellot ja mitkään ei auta. Jos kannan pois yrittää purra ja repii tukasta ja huuto on kamala. Puree ja repii tosin vaikken kielläkkään mistään vaan otan vaikka syliin tms. Ihan mahdoton poika! Minulla on hampaan jälkiä joka paikka täynnä ja tukkaa päässä varmaan enää yhtään.

Olen alkanut antamaan luunapin tuhmasta käytöksestä. Sitä "uskoo" ainakin vähän aikaa eikä tee kiellettyjä juttuja. Itkemään käy kyllä herkkään ja katsoo minua surullinen ilme kasvoillaan. Siitä tulee minullekkin paha mieli. Mutta kun muu ei auta niin olen lipsahtanut käyttämään tälläistä "voimakeinoa". Olenko ihan kamala äiti?

 

[Tiitiäisen äiti]

Itse valitsin linjan ei luunappeja, tukistusta, mutt se on peräisin siit kun ite olin nuori niin silloin remmit laulo ja sain tukkapöllyä.Päätin etten omalle lapselleni niin tee. Enkä oo tehnyt vaikka on monta kertaa tullut mieleen sen myönnän. mä otan pojan kevotusten ja sanon vakavalla naamalle ettei niin saa tehdä ja selitän tarkaan että esim. ajatteles jos toi kukka tekis sulle samanlailla. En tiiä ymmärtääkö 16kk poikani mutta yritys on hyvä 10.
ei se must sua tee huonoks äidiks onhan noita paljon pahempiakin tapauksia mitä vanhemmat lapsilleen tekevät niitä kurittaessaan

 

[minttu]

Mun täytyy kans myöntää, että joskus on pakko ottaa tukasta tai antaa luunappi.

Mulla on jo 2-vuotias tyttö, joka ei usko tasan yhtään puhetta. On aivan sama sanonko nätisti, sanonko vakavalla äänellä, komannanko, huuhdanko vai seisonko päälläni. Jatkaa toimiaan ihan niinkuin ei olisi pihaustakaan kuullutkaan.

Jos otan syliin ja yritän puhua "naamatusten", niin ei kuuntele senkään vertaa vaan alkaa rimpuileen ja kiljumaan kuin syötävä ja menee ihan hysteeriseksi ellei päästä irti.

Jos taas talutan pois pahanteosta, niin saattaa jopa hetken tehdä jotain muuta, mutta palaa sitten pahantekoon takaisin.

Yhdessä välissä tein niin, että otin aina hänen rakkaan unilelunsa pois ja vein kaapin päälle, jos tyttö teki tuhmuutta. Hetken tämä toimi, mutta parin päivän päästä tyttö alkoi tuoda nallea minulle itse, että "tuossa äiti, ota nalle, minä haluan nyt mennä repimään kirjoista sivuja"...

En yksinkertaisesti tiedä mitään muuta keinoa tilanteiden lopettamiseksi kuin tarrata tukkaan kiinni. Muuta ei usko kuin kipua vaikka itseäkin sisältä raastaa varmasti vielä kipeämpää kuin lapsen päänahkaa...

Miten te muut olette komentaneet sellaista lasta, joka ei kuuntele puhetta?

 

[saramilla]

\

Mitä mieltä luunapin antamisesta?

Meillä vuoden vanha poika on ihan mahdoton tapaus. Rikkoo ja hajottaa juttuja ihan ilkeyttään ja nauraa päälle kun joku menee rikki. Kaivaa kukista mullat, syö potasta kakat (jos ehtii), nuolee suihkun likakaivot, heittelee ruoka-astiat pöydästä lattialle, purskuttaa vedet suustaan äitin silmille, heittelee ruokaa, syö ulkona kiviä, sisällä kaikkea muuta mitä irti saa...... Kiellot ja mitkään ei auta. Jos kannan pois yrittää purra ja repii tukasta ja huuto on kamala. Puree ja repii tosin vaikken kielläkkään mistään vaan otan vaikka syliin tms. Ihan mahdoton poika! Minulla on hampaan jälkiä joka paikka täynnä ja tukkaa päässä varmaan enää yhtään.

Olen alkanut antamaan luunapin tuhmasta käytöksestä. Sitä "uskoo" ainakin vähän aikaa eikä tee kiellettyjä juttuja. Itkemään käy kyllä herkkään ja katsoo minua surullinen ilme kasvoillaan. Siitä tulee minullekkin paha mieli. Mutta kun muu ei auta niin olen lipsahtanut käyttämään tälläistä "voimakeinoa". Olenko ihan kamala äiti?

Luin jostain että jos tuon ikäistä näppäsee niin hän reagoi siihen samalla tavalla kuin aikuinen jonka rakas kiltti lemmikki yllättäen puree. Eli on ymmällään! Noin pieni ei muista eilistä päivää eikä kovin pitkälle eli turhaan annat luunappeja hän ei muista sitä kieltoa parin tunnin päästä..
Tuon ikäiselle alkaa kehittyä omaa tahtoa ja rajojen kokeilua. Tiedän tuon fiilarin sillä omani teki ihan samaa. Se kuuluu ikään ja menee ohi. Kannattaa kieltää jyrkästi ja antaa muuta puuhaa.

Kukat ja kaikki esineet itse siirsin pois suosiolla. Kivet kaivoin suusta ilman että huusin hänelle sillä pitäähän niitä maistaa että tietää mille maistuu. Lusikan heitosta huomasin sen loppuvan kun hän huomasi etten kiinnittänyt asiaan huomiota. Nostin sen vaan takaisin.

Koita jaksaa, kohta se helpottaa. Kuulostaa kyllä samalta kuin oma tyttöni eli kohta tulee sitten kivat uhmat päälle..heh

 

[Anna]

Mietin vaan, lasta kielletään vetämästä tukasta, läpsimästä yms...millä oikeudella aikunen tekee niin lapselle? lapsihan katsoo sitä mallia eikä ensimmäisenä kuuntele neuvoja.
Yhtälailla lapsikin on oikeutettu olemaan ilman tukkapöllyä jne...Muut konstit kehiin.

 

[tilti]

olen samaa mieltä edellisen kanssa.

 

[taustalla]

Jos ensin on sata kertaa kieltänyt lasta tekemästä jotain ja yhtä monta kertaa siirtänyt sen pois kissanruokakupilta/pistorasialta tms., saatan kyllä joskus antaa sormille pienen näpäytyksen.
Vaikka olen itsekin saanut pienenä tukistuksia ja läimäytyksiä pepulle, ihan normaali minusta on tullut.

 

[äityli]

Vierastan voimankäyttöä lapsenkasvatuksessa, jos itse olenkin saanut tukkapöllyjä ja luunappeja pienenä ja kasvanut siitä huolimatta "täyspäiseksi" aikuiseksi, niin ei se mielestäni oikeuta minua alistamaan lasta voimalla.

Lapsi tekee näitä "älyttömyyksiä" syystä, se kuuluu oppimiseen ja kehityksen kulkuun. Itse ainakin haluan, että lapseni oppivat ein tarkoittavan Ei, eikä tarvitse antaa turpaan ennen kuin uskovat. Lapset ovat paljon sinnikkäämpiä yrittämään ja kokeilemaan kuin me vanhemmat ja siksi sitä Ei:tä joutuu käyttämäänkin toooosi paljon ja joutuu siirtämään lasta pois "pahanteosta" mooonta kertaa päivässä. Jos Ei muuttuukin luunapiksi, niin lapsi oppii, että sitten kun sattuu, niin asia on kielletty. Et voi kuitenkaan koko ajan olla läpsimässä lastasi, sillä hän kokeilee silti ja mitä teet sitten kun olette ihmistenilmoilla?

Itämaisessa kulttuurissa äidit tukistavat ja nipistelevät ja läpsivät lapsiaan, se kuuluu kasvatukseen. Mutta oletteko huomanneet millaisia pikku "riiviöitä" nämä lapset ovat ihmistenilmoilla, kun vanhempi ei voikaan käyttää voimaa kielloissa niin lapset ovat kuin "lehmät kesälaitumella" riehuvat, huutavat ja juoksevat jokapaikkaan ja tutkivat joka esineen ja pussin kaupanhyllyiltä.

Eli on parempi käyttää sellaisia menetelmiä kotona, jotka toimivat kodin ulkopuolellakin =) .

 

[Sisuvius]

Taaperoikäiselle ne luunapit ovat aika turhia. Hän ei muista enää hetken päästä sellaista saaneensa ja aluksi tulee vaan molemmille paha mieli. Saako lapsesi läpsiä/potkia sinua? Jos ei, niin älä sinäkään satuta häntä.

 

[Dekora]

Mun mielestä luunapissa ei välttämättä ole mitään pahaa. Riippuu tilanteesta. Myönnän itsekin sitä joskus käyttäväni, mutta silloin täytyy olla jo niin, ettei meiän 2-vuotias tyttö muuten usko. Ja pahanteonkin täytyy olla jotain muuta kuin ruuan viskely lattialle. (Tuossa tilanteessa esimerkiksi itse nostan tytön pois pöydästä, oli sitten syönyt vielä ruokaansa tai ei.) Mutta esimerkiksi toissapäivänä tyttö huitoi kepillä minua ja vatsaani. (Olen siis raskaana) Ei uskonut vaikka kielsin moneen kertaan. Ei auttanut, vaikka siirsin tytön kauemmaksi. Ei auttanut, vaikka otin kepin pois ja vein sen tytön ulottumattomiin. Tyttö löysi uuden heiluteltavan, tuli sen kanssa luokseni ja löi oikeasti aika kovaa selkääni. Silloin lähti lelu tytön kädestä hyvinkin nopeaan ja annoin päälle luunapin sormille.

Yleensä tytölle riittää, että kannan hänet pahanteosta väkisin pois toiseen huoneeseen (en lukkojen taakse kuitenkaan) tai otan lelun kädestä pois tai vastaavaa. Huuto on tosin hirmuinen ja tyttö huitoo ja sätkii minkä kerkiää. Mutta aina tuo poiskantaminenkaan (selittelystä puhumattakaan) ei auta. En ole muutakaan keksinyt kuin luunapin sormille. Joskus kokeilin tytön viemistä yksin huoneeseensa ja oven laittamista kiinni, mutta tyttö tuli siitä niin hysteeriseksi, että koin sen olevan huomattavasti suurempi paha.

Tukistamista tai piiskaamista en sen sijaan itselleni salli, sillä siinä tulee raivon vallassa helposti käytettyä liikaa voimaa. (Pienenä olen tätä paljon kokenut itse ja tukoittain on tukkaa lähtenyt..) Luunappiin en ainakaan itse saa millään niin paljon voimaa, että siitä olisi mielestäni haittaa.

 

[merisinikorento]

miehen veli on pitkään jo luunappeja jaellut 2,5v pojallensa ja tottelee kyllä kun aina pelkää niitä luunappeja saavansa eli ei välttämättä ymmärrä MIKSI ei saa tehdä jotain kiellettyä vaan toimii pelon varjossa. anoppikin totesi että onpas tottelevainen se veljen poika verrattuna meidän samanikäiseen poikaan joka on ihan mahdoton välillä. en ole lähtenyt siihen läpsimis/napsauttelemislinjalle ollenkaan. nyt poika joutuu nurkkaan istumaan ilman tuttia, rättiä tai muutakaan lelua, jos ei siinä suosiolla pysy niin istun vierellä enkä päästä pois ennenkuin on yhdessä todettu että miksi jotain tiettyä ei saa tehdä (purra, potkia, heitellä leluilla, lyödä) ja pyydä anteeksi jos on esim.jotakuta lyönyt. välillä voi puolikin tuntia kestää se kiukuttelu, mutta kun se menee ohi halimme pusimme. =)

 

[Viblsp]

\

Taaperoikäiselle ne luunapit ovat aika turhia. Hän ei muista enää hetken päästä sellaista saaneensa ja aluksi tulee vaan molemmille paha mieli. Saako lapsesi läpsiä/potkia sinua? Jos ei, niin älä sinäkään satuta häntä.

Tätä mieltä minäkin, siis ristiriitaista yrittää opettaa satuttamalla, että ei saa satuttaa. Meillä kielletään, kielletään, kielletään. Päivästä toiseen tekee kyllä samat kielletyt asiat uudestaan ja uudestaan, mutta tuohon ikäänhän se kuuluukin. Tuo esim. kengät eteisestä n. miljoona kertaa päivässä, vaikka tietää ettei saa tehdä niin. Vie sitten takaisin kun sanotaan että kengät takaisin. Joskus alkaa kapinointi, juoksee pois kengät käsissä. Sitten pysäytetään poitsu ja sanotaan silmiin katsoen että kengät takaisin ja kehutaan kun niin tekee. Tietokonetta räplää aina kun vaan mahdollista. Olen tässä miettinyt, että tarvitaan isompi pöytä koneelle, että saadaan näppis ja keskusyksikkö mahdollisimman kauas pöydänreunalta. Ajan myötä tuo vaihe menee ohitse, kannattaa tehdä kodista "helppo", eli laittaa tavaroita pois muksun ulottuvilta jne. Ja jos lapsi saa esim. kaukosäätimen käteensä, voi opettaa että antaa sen äidille tai laittaa hyllyyn/pöydälle yms. Ehkä se on hyväkin, että lapsi saa tutkia turvallisesti tavaroita. Jos aina viedään heti tavara pois kieltojen kera, jää varmasti askarruttamaan että mikä se tavara nyt onkaan... Mutta juu, luunappeja yms. ei anneta, ei haluta että lapsi kasvaa pelossa. Kärsivällisyyttä vaatii tämä väkivallaton linja, mutta varmasti kannattavaa ajan myötä. Eikä hermot aina kestä, mutta eipä tule tehtyä mitään, mistä tulisi huono omatunto.

 

[hi-5]

Ajatelkaas hyvät ihmiset, mitä tapahtuu, jos menette antamaan aikuiselle luunapin? Eiköhän siitä napsahda pahoinpitelysyyte ja miksi ihmeessä lapsi olisi aikuista huonommassa asemassa?!?!? Jos lapsen tärkeimmät ihmiset napsivat lasta, niin lapsi oppii yhdistämään kiintymyksen ja kurituksen -ja näin sama homma jatkuu tulevaisuudessakin.

Rajojaan koettelvan lapsen kanssa ei ole helppoa. Meillä nuorimmainen on tempperamenttinen ja sama juttu; jos kielletään, niin kauhea huutohan siitä tulee ja laittaa lattialle linkkuun... Annan huutaa niin kauan kuin huutaa, koska ko. lapsen kanssa syliin ottaminen tuossa tilanteessa vaan pahentaa asiaa. Kun lapsi on rauhtoittunut, niin menen lapsen silmien tasolle ja puhutaan, MIKSI tuohu oli kiellettyä. Raapiminen ei ole vielä vähnetynyt, mutta toivossa eletään, koska vanhempikin lopetti raapimisen ajallaan. Joka kerta vaan pitää kieltää ja kertoa, miksi ei saa raapia. VAnhemman lapsen kannan varoituksen jälkeen omaan huoneeseen rauhoittumaan (ovi jätetään aina auki!) tai lasken kolmeen (yllättävää kyllä, tehosi meilläkin, vaikka ensin epäilin!).

Aina sanotaan, että aikuisen pitäisi pysyä rauhallisena, mutta en minä ainakaan aina pysy, jos koko päivä koetellaan. Ja miksi pitäisikään? Lapsikin oppii, että on olemassa myös kielteisiä tunteita, mutta niitä ei tarvi purkaa fyysisesti toiseen ihmiseen. Niin, ja anteeksi pyydetään puolin ja toisin, jos on hermot mennyt. Kotoa se anteeksipyytäminenkin opitaan.

(muokkasin omaa tekstiäni "isit"-palstalta)

 

[Champion]

Mun mielestä luunappi tai tukistus sillon tällön ei ole pahasta jos muu ei auta! (Tosin meillä ei ole toistaiseksi näitä juurikaan tarvinnut käyttää) Einpä ole itekään traumoja asiasta saanut, eikä sen koommin oma mies tai meidän sisaruksetkaan! Kyse on kuitenkin aika mitättömästä asiasta... Niin että eipä arvostella ja kauhistella jos muut näin tekevät! Hyvä jos omaa niin täydellisen lapsen etti tarvitse kuritaa!

Hyvänä esimerkkinä on kokemus mun serkusta joka puri AINA pienenä ja kun muu ei auttanut niin sen äiti puri kerran kunnolla takasin ja oppi serkkutyttö kerrasta et pureminen sattuu ja lopettti sen... Ei sekään traumaattiselta vaikuta

Niin että jätetään noi ei väkivaltaa hysteriat ja kauhistelut pois... Enkä nyt meinaa et lasta sais silti oikein lyödä tai potkia tai muuten satuttaa kunnolla! Mutta pieni kuritus on siis ihan ok!

 

[yksi vaan]

joo samalla linjalla siinä että alle parivuotiaalle aika turhia nuo luunapit ovat. mutta lapsi kun kasvaa niin kaksi kolmevuotias alkaa jo tehdä tahallaan asioita. tietää ettei saa vaikka koiran ruokaa syödä niin jos jostain kieltää niin menee ja tekee kiusallaan. eli siinä iässä kun lapsi alkaa tehdä asioita ihan kiusallaan ja tahallaan ja uhmapäissään niin voi , jos puhe ja selitys ei auta niin hiukan näppäistä! eli ei ekana tukasta revitä vaan puhutaan

ja tuosta arestista. pienelle lapselle se on aivan yhtä paha kuin luunappi. LAPSI EI YMMÄRRÄ MIKSI ÄITI HYLKÄÄ!!! miksi äiti jättää yksin..

 

[pahis]

Meillä kans 1v.täystuho kotona.Kun ei kiellot auta, niin ota pikkuisen niskavilloista kiinni, (siis ei mitään kunnon tukistusta)niin se kyllä tehoaa, ei enää tarvitse jatkuvasti kieltää ja kieltää vaan on alkanut tottelemaan paljon paremmin.Enkä oo yhtään huono äiti, meillä halitaan ja pidetään sylissä tosi paljon.Ainaki murkkuikäiset isoveljet on tasapainoisia fiksuja poitsuja,vaikka ovat taaperoikäisinä saaneet samanlaista satikutia, luunappeja ja tukkapöllyjä,joten elkää te muutkaan paapoko liikaa.Lapset on erilaisia, joillekin tehoaa hellemmät keinot paremmin, raisummat kaipaavat kovempia otteita,se on tosi.

 

[hapsu]

Paapominen on eriasia kun kurin pitäminen ilman tukistuksia yms.En minä lapsia paapo vaikken käsiksi käy muuten kun jos pitää rauhoittaa/lopettaa jokin touhu.Olen vain sitä mieltä että jos ei lapsi saa tukistaa tms. toista niin ei saa aikunenkaan.

 

[hapsu]

Paapominen on eriasia kun kurin pitäminen ilman tukistuksia yms.En minä lapsia paapo vaikken käsiksi käy muuten kun jos pitää rauhoittaa/lopettaa jokin touhu.Olen vain sitä mieltä että jos ei lapsi saa tukistaa tms. toista niin ei saa aikunenkaan.

 

[Mummy Sunshine]

Monet sanovat, että ihan normaali minustakin on tullut, vaikka olen ruumiillista kuritusta saanut... Normaali varmaan muuten, mutta monet on valmiita jatkamaan ruumiillista kuritusta omille lapsilleen, vaikka se on laillakin kielletty!
Mä en muista saaneeni tukkapöllyjä enkä aio käyttää niitä enkä muitakaan "nappeja ja nipistyksiä" omaan lapseeni. Millä hiton oikeudella mä saan kurittaa lastani ruumiillisesti kun en saa niitäkään, jotka sentään pystyy laittamaan vastaan kokonsa puolesta? Ja kun alkaa käyttään luunappeja ym. on varmaan vaikeampi saada enää puhetta menemään perille.
Asetan kyllä lapselleni selkeät rajat, mutta muilla keinoilla, joista puhe ei liene niitä huonoimpia. Ja kyllä se munkin pinna palaa välillä, en edes yritä väittää olevani muita pitkäpinnaisempi, mutta voimankäytössä menee kyllä raja.