Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Musta tässä on nyt tehty kärpäsestä härkänen. Tietenkään kukaan vanhempi - tai parisuhteessa elävä ihminen - ei voi tulla ja mennä TÄYSIN oman mielensä mukaan, vaan muut perheenjäsenet on otettava huomioon. Se alkuperäinen kommentti tarkoitti mielestäni sitä, että ei äidin tarvitse sovittaa KAIKKIA menojaan esim. lapsen ruokarytmin mukaan (paitsi sellaisen äidin, joka täysimettää lastaan), jos lapsella on isä tai muu turvallinen hoitaja seuranaan. Hän kyllä voivat ruokkia tai nukuttaa lapsen ilman, että tämä saa siitä traumoja.
Mielestäni äidit tekevät itsestään tärkeämpiä kuin ovatkaan kuvittelemalla, että edes isä (kenestäkään muusta puhumattakaan) ei pärjää lapsen kanssa, vaan äidin on oltava AINA paikalla ja saatavilla. Ihan varmasti äitikin voi lähteä kauppaan tai ystävää tapaamaan ex-tempore siinä missä isäkin. Äitiys ei saisi määrittää meistä ketään kokonaan, vaikka se varmasti hallitseva osa identiteettiämme on (ja niin sen pitääkin olla). Äitiys on kuitenkin vain yksi rooli tai osa identiteettiämme.
Itse olen äitiydessäni pyrkinyt tietoisesti antamaan tilaa isän ja lapsen suhteen kehittymiselle olemalla välillä ihan tarkoituksella pois perheeni luota. Meillä äideillä tahtoo olla paha tapa "tietää" kaikki lapseen liittyvät asiat muita paremmin, joten on vain hyväksi olla välillä poissa neuvomasta. Isä pärjää kyllä lapsen kanssa illan tai vaikka pitempäänkin lapsen tai lasten kanssa, kun hänelle siihen annetaan mahdollisuus.
Olen aivan samaa mieltä! Minulla on 8kk tyttö ja vastasyntyneestä lähtien on ollut paljon kahdestaan isänsä kanssa sekä minun äitini. Yhdestäkään menosta minun ei ole tarvinnut lapsen takia luopua, aina on järjestynyt hoitaja lapselle(siis lapsen isä tai mummo ovat olleet hoitajina, ei kuka tahansa). Ja vähintään kerran viikossa teen jotain yksin. Monta kertaa olen ollut viikonlopunkin poissa ja isä ollut lapsen kanssa kotona! Minun mielestä äidinkin elämä pitää jatkua vaikka lapsen saisikin!
Ei minun mielestä äitiyttä mitenkään korosteta (tai tietty jotkut), minun mielestä nyt vaan on fakta, että se äiti on lapselle ainakin sen ekan vuoden tärkeempi kuin isä. Mun mielestä se on outoa, kun nyt yht'äkkiä isän ja äidinkin roolit sekottuu. Äiti sen lapsen on kuitenkin 9kk kantanut ja synnyttänyt, niin outoa olisi, jos tämä ei läheisempää / tunnistettavampaa suhdetta vauvaankin loisi.
Ja jos täysimettää (ilman pulloa) niin on vaan mahdotonta jättää vauva vkonlopuksi isälle tai mummolle tms.
Enkä ikinä ole käsittänyt, minkä takia se äidin elämä ei mukamas jatku ilman että ollaan lapsen luota pois?