Nyt 22v esikoiseni on ollut jo useamman vuoden riippuvainen opioideista :| Kaikki alkoi kun hänen polviaan piti leikata yhteensä kuusi kertaa parin vuoden sisällä ja jalat eivät kunnolla parantuneet ja jäljelle jäi sietämätön kipu.
Itselläni on vakava selkävämma ja aluksi lääkityksenä oli tramalia ja panacodia. Minä hölmö en pitänyt niitä lukitussa paikassa ja niinpä poika pääsi käymään varkaissa. Aluksi kivunlievityksenä, mutta sitten poika huomasi että lääke "vie huolet pois". Varastelu oli senverran pientä etten huomannut ennenkuin määrät alkoivat kasvaa. Samoihin aikoihin lääkkeeni jouduttiin vaihtamaan vielä astetta kovempiin: Oxycontin ja oxynorm tabletteihin.
Siitä lähti meidän helvettimme liikkeelle. Poika 0sasi murtautua lukkojen takana oleviin lääkkeisiin yhä etevämmin ja etevämmin. Määrät kasvoivat ja epätoivo alkoi tulla kuvioihin. Alle 20v poika kävi psykiatrian osastolla viikon vieroituksessa muutaman kerran ja onnistui aina lirkutella niin lääkärit kuin meidätkin uskomaan että nyt asiat olisivat kunnossa.
N.1,5 vuotta sitten hankimme lopulta kassakaapin ja kaikkiin oviin jotka johtivat huoneeseen lukittiin. Vaan poika oppi varastamaan pienestäkin virheistä avaimet. Ei kun lukot uusiksi ja enää hän ei päässyt lääkkeille. Siitä seurasi jatkuvat pyynnöt ja rankutukset. Kun teimme selväksi ettei hän voi asua kotona, hän otti lääkkeitä yliannoksen ja joutui sairaalaan. Siellä hän myönsi vihdoin ongelmansa ja lähti 6 viikon vieroitukseen päihdeosastolle. Tuli retkahdus ja uusi hoitojakso. Sitten kuntouttavaan hoitoon, mutta paikka ei ollut hänelle sopiva.
Onneksi sosku antoi vielä uuden mahdollisuuden ja nyt hän on sellaisessa paikassa, että vihdoin alkaa mennä oikeaan suuntaan=)
Haluaisin kuulla muiltakin mitä ovat joutuneet kokemaan. Ihan kaikenlaisten päihteiden käytöstä.
Itselläni on vakava selkävämma ja aluksi lääkityksenä oli tramalia ja panacodia. Minä hölmö en pitänyt niitä lukitussa paikassa ja niinpä poika pääsi käymään varkaissa. Aluksi kivunlievityksenä, mutta sitten poika huomasi että lääke "vie huolet pois". Varastelu oli senverran pientä etten huomannut ennenkuin määrät alkoivat kasvaa. Samoihin aikoihin lääkkeeni jouduttiin vaihtamaan vielä astetta kovempiin: Oxycontin ja oxynorm tabletteihin.
Siitä lähti meidän helvettimme liikkeelle. Poika 0sasi murtautua lukkojen takana oleviin lääkkeisiin yhä etevämmin ja etevämmin. Määrät kasvoivat ja epätoivo alkoi tulla kuvioihin. Alle 20v poika kävi psykiatrian osastolla viikon vieroituksessa muutaman kerran ja onnistui aina lirkutella niin lääkärit kuin meidätkin uskomaan että nyt asiat olisivat kunnossa.
N.1,5 vuotta sitten hankimme lopulta kassakaapin ja kaikkiin oviin jotka johtivat huoneeseen lukittiin. Vaan poika oppi varastamaan pienestäkin virheistä avaimet. Ei kun lukot uusiksi ja enää hän ei päässyt lääkkeille. Siitä seurasi jatkuvat pyynnöt ja rankutukset. Kun teimme selväksi ettei hän voi asua kotona, hän otti lääkkeitä yliannoksen ja joutui sairaalaan. Siellä hän myönsi vihdoin ongelmansa ja lähti 6 viikon vieroitukseen päihdeosastolle. Tuli retkahdus ja uusi hoitojakso. Sitten kuntouttavaan hoitoon, mutta paikka ei ollut hänelle sopiva.
Onneksi sosku antoi vielä uuden mahdollisuuden ja nyt hän on sellaisessa paikassa, että vihdoin alkaa mennä oikeaan suuntaan=)
Haluaisin kuulla muiltakin mitä ovat joutuneet kokemaan. Ihan kaikenlaisten päihteiden käytöstä.
