Loukkaantuukohan opettaja tästä?

["vieras"]

Meillä siis pojalla toiminnanohjausongelmia sekä juuttumista, tämä vaan ei opettajalle tunnu menevän perille ja kyseessä kuitenkin erityisopettaja. Opettaja puhuu kokoajan vaan että poika on levoton eikä jaksa keskittyä, eikä saa tehtäviä aloitettua ilman aikuisen apua.

Opettajan mielestä lääke on tähän ratkaisu, vaikka olen puhelimessakin sanonut että pojalla on autistisia piirteitä, eli juuttumista jne. lisäksi toiminnanohjausongelmia, olen sanonut että ei lääke paranna näitä, eikä sitä aivoverenvuodon aiheuttamaa aivovauriota.

Löysin netistä peda.net sivuilta toiminnanohjaukse tukemiseen ja juuttumiseen liittyvää materiaalia...luulisi opettajan opiskelleen nämä asiat, mutta sain vähän toisenlaisen kuvan puhelimessa...joten ajattelin tulostaa tuon tekstin ja laittaa pojan mukana opettajalle iltalukemiseksi ja muistinvirkistykseksi.

Ottaakohan opettaja tämän itseensä, minä ajattelen tässä vain poikani parasta ja sitä etä hän saa oikeanlaisen tuen koulussa...eikä niin kuten opettaja aikoi tämän ratkaista, laittamalla pojan nurkkaan ja sermin eteen, jotta ei näe muita.

 

[Morrigan]

Henk.koht. en korvaani lotkauttaisi opettajan loukkaantumiselle tuossa tilanteessa. Ammatti-ihminen ei antaisi sen vaikuttaa tyohonsa, eli lapsen opettamiseen. Ja jos antaisi, han ei olisi riittavan ammattitaitoinen.

 

[Lex]

Linkkaapa mullekin, jos sulla on siinä saatavilla...?

Minuakin huolestuttaa välillä, onko tuolla meidän ekaluokkalaisella kaikki ihan kohdallaan.

 

["vieras"]

Linkkaapa mullekin, jos sulla on siinä saatavilla...?

Minuakin huolestuttaa välillä, onko tuolla meidän ekaluokkalaisella kaikki ihan kohdallaan.

Mä yritän, toiv. onnistuu

ap

 

["vieras"]

Oikeastaan helpompi näin. Kirjoita googleen sana juuttuminen, kolmas otsikko ylhäältä, toiminnanohjauksen tukeminen, klikkaa sitä, siihen aukee vaan yks sivu tekstiä, en tiedä mistä saa lisää näkyviin, mutta kun sen tulostaa, tulee 4 sivua tekstiä.

ap

 

["vieras"]

Hyvin voit laittaa tuota postia. MUTTA: muista, että sinun lapsesi ei ole ainoa oppilas luokassa. Onko hänellä henkilökohtainen avustaja? Nimittäin jos yksi oppilas vie yksinään suuren osan opettajan huomiosta, on lähinnä kaksi vaihtoehtoa. Joko avustaja, joihin valitettavasti ei aina ole varaa tai opetuksen järjestäminen muulla tavoin.

Tästä ei nyt vielä selvinnyt onko poika tavallisella luokalla, tavallisen koulun erityisluokalla vai erityiskoulussa? Lääke ei paranna, mutta hillitsisikö se oireita vai ovatko sellaisia, joihin lääke todellakaan ei auta? Vaikka miten on erityislapsen diagnoosi, silti ei saa häiritä muita oppilaita.

 

[Neydan]

Ei tietenkään loukkaannu, tai jos loukkaantuu niin täytyy peiliin katsoa. Itse ainakin ottaisin
mielellään vastaan kaiken materiaalin ja aina tykkään kun vanhemmat ottavat asiantuntijan roolin

Mutta toiminnanohjauksen vaikeudet näkyvät helposti levottomuutena, häiritsemisenä jne. Ja liittyvät keskittymisvaikeuteen, niin että kaikilla ei ole aivovauriota, jota ei voisi hoitaa.

Onko lapsellenne lääkäri suositellut lääkitystä tai oletteko ottaneet asiasta selvää?
Mikäli ei, on opettaja kyllä ylittänyt rajansa lääkityksestä puhuessaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27400851]Hyvin voit laittaa tuota postia. MUTTA: muista, että sinun lapsesi ei ole ainoa oppilas luokassa. Onko hänellä henkilökohtainen avustaja? Nimittäin jos yksi oppilas vie yksinään suuren osan opettajan huomiosta, on lähinnä kaksi vaihtoehtoa. Joko avustaja, joihin valitettavasti ei aina ole varaa tai opetuksen järjestäminen muulla tavoin.

Tästä ei nyt vielä selvinnyt onko poika tavallisella luokalla, tavallisen koulun erityisluokalla vai erityiskoulussa? Lääke ei paranna, mutta hillitsisikö se oireita vai ovatko sellaisia, joihin lääke todellakaan ei auta? Vaikka miten on erityislapsen diagnoosi, silti ei saa häiritä muita oppilaita.[/QUOTE]

Käy erityiskoulua, ja luokassa kaikilla on samantyyppisiä ongelmia, mutta suurimmalla osalla selvästi ylivilkkautta ja osalla lääkityskin siihen.

Luokassa on 8 oppilasta, 2 avustajaa ja erityisopettaja. Opettajan mukaan meidän poika seuraa liikaa muiden häseltämistä, eikä pysty sen vuoksi keskittymään omiin tehtäviinsä, minua ihmetyttää miksi ne muut saa häseltää ja häiritä...miksei siihen puututa. Olen jo ehdottanut pojan vaihtoa toiseen rauhallisempaan luokkaan.

ap

 

[Lex]

[QUOTE="vieras";27400823]Oikeastaan helpompi näin. Kirjoita googleen sana juuttuminen, kolmas otsikko ylhäältä, toiminnanohjauksen tukeminen, klikkaa sitä, siihen aukee vaan yks sivu tekstiä, en tiedä mistä saa lisää näkyviin, mutta kun sen tulostaa, tulee 4 sivua tekstiä.

ap[/QUOTE]


Kiitos, tutkin asiaa.

Meillä pojalla ei ole varsinaisesti mitään oppimisvaikeuksia, koulutehtävät sujuvat helposti ja hän osasi lukea ja laskea sujuvasti jo ennen koulun alkamista.

Hän pystyy myös keskittymään hyvin siihen, mitä on kulloinkin tekemässä; Jopa niin hyvin, ettei mikään ulkopuolinen häntä tavoita enää lainkaan.
Hän jää monesti istumaan ajatuksissaan niin, ettei havainnoi lainkaan ympäristöä vaan häntä täytyy konkreettisesti käydä ihan "herättämässä", jotta hän huomaisi että hänelle puhutaan. Tässä mielessä sana "juuttuminen" kuvaa häntä hyvin.

Esimerkiksi koulussa oli ollut ensimmäinen matematiikan koe. Tunnin päätyttyä oli opettaja huomannut pojan istuneen koko tunnin ajan hiljaa täysin tyhjän koepaperin ääressä huomaamatta ollenkaan aloittaa.
No, aloitettuaan oli poika tehtaillut 5 minuutissa kokeen täysin virhettömästi.

Vaikeuksia on myös etenkin aamuisin hoitaa aamutoimet, syöminen ja pukeminen ajallaan: Toki hän osaa, mutta saattaa jäädä pitkäksikin aikaa istumaan paikoilleen sukka kädessään tekemättä mitään.

Toisaalta toisena ongelmana on äkkipikaisuus ja hermostuminen, jopa agressiivinen käytös suuttuessaan. Tavara lentää kädestä ennen kuin lainkaan ajattelee seurauksia. Pettymyksen sattuessa varsinkin minua kohtaan käytös on todella epäkunnioittavaa ja kiellettyä; On lyömistä, uhkailua, solvaamista jne, mistä tietää varmasti saavansa seuraukset mutta "ei voi" lopettaa.


Huh huh, tulipas pitkästi ja silti tuntuu että vain niin vähän sain kerrottua...=)
Herättääkö tämä jossakussa jotakin ajatuksia?

Poika on ihan "normaalisti" kasvatettu, on selkeät rajat ja paljon rakkautta.

 

["vieras"]

Ei tietenkään loukkaannu, tai jos loukkaantuu niin täytyy peiliin katsoa. Itse ainakin ottaisin
mielellään vastaan kaiken materiaalin ja aina tykkään kun vanhemmat ottavat asiantuntijan roolin

Mutta toiminnanohjauksen vaikeudet näkyvät helposti levottomuutena, häiritsemisenä jne. Ja liittyvät keskittymisvaikeuteen, niin että kaikilla ei ole aivovauriota, jota ei voisi hoitaa.

Onko lapsellenne lääkäri suositellut lääkitystä tai oletteko ottaneet asiasta selvää?
Mikäli ei, on opettaja kyllä ylittänyt rajansa lääkityksestä puhuessaan.

Meillä oli lääke reilu vuoden käytössä, mutta kun selvää parannusta tuli ilman lääkitystäkin, jätin sen pois. Olen kertonut lääkärille saman mitä opettaja on kertonut pojan ongelmista, eikä ne lääkärinkään mielestä ole sitä luokkaa että pitäisi välttämättä lääkettä syöttää. Ja kun siitä tuli kamalat sivuoireetkin.
Poika käy myös neuropsykologisessa kuntoutusryhmässä ja on kuulemma ryhmänsä rauhallisin poika, eikä siellä ole ollut mitään ongelmia.

Tämä opettajan suhtautuminen voi johtua pitkälti siitäkin että on vastavalmistunut ja on ottanut kaikki ohjeet edelliseltä opettajalta, joka taas ei ole nähnyt kesän aikana tapahtunutta huimaa muutosta ja myös ekat 2kk meni koulussa täydellisesti, kunnes uusi ope jutteli vanhan kanssa ja mielipiteensä muuttui saman tien.

Tässä luokassa joutuu käytävään se joka nauraa sille joka pelleilee ja hölöttää vitsejänsä, ei se joka pelleilee ja yrittää naurattaa muita.

ap

 

["vieras"]

Kiitos, tutkin asiaa.

Meillä pojalla ei ole varsinaisesti mitään oppimisvaikeuksia, koulutehtävät sujuvat helposti ja hän osasi lukea ja laskea sujuvasti jo ennen koulun alkamista.

Hän pystyy myös keskittymään hyvin siihen, mitä on kulloinkin tekemässä; Jopa niin hyvin, ettei mikään ulkopuolinen häntä tavoita enää lainkaan.
Hän jää monesti istumaan ajatuksissaan niin, ettei havainnoi lainkaan ympäristöä vaan häntä täytyy konkreettisesti käydä ihan "herättämässä", jotta hän huomaisi että hänelle puhutaan. Tässä mielessä sana "juuttuminen" kuvaa häntä hyvin.

Esimerkiksi koulussa oli ollut ensimmäinen matematiikan koe. Tunnin päätyttyä oli opettaja huomannut pojan istuneen koko tunnin ajan hiljaa täysin tyhjän koepaperin ääressä huomaamatta ollenkaan aloittaa.
No, aloitettuaan oli poika tehtaillut 5 minuutissa kokeen täysin virhettömästi.

Vaikeuksia on myös etenkin aamuisin hoitaa aamutoimet, syöminen ja pukeminen ajallaan: Toki hän osaa, mutta saattaa jäädä pitkäksikin aikaa istumaan paikoilleen sukka kädessään tekemättä mitään.

Toisaalta toisena ongelmana on äkkipikaisuus ja hermostuminen, jopa agressiivinen käytös suuttuessaan. Tavara lentää kädestä ennen kuin lainkaan ajattelee seurauksia. Pettymyksen sattuessa varsinkin minua kohtaan käytös on todella epäkunnioittavaa ja kiellettyä; On lyömistä, uhkailua, solvaamista jne, mistä tietää varmasti saavansa seuraukset mutta "ei voi" lopettaa.


Huh huh, tulipas pitkästi ja silti tuntuu että vain niin vähän sain kerrottua...=)
Herättääkö tämä jossakussa jotakin ajatuksia?

Poika on ihan "normaalisti" kasvatettu, on selkeät rajat ja paljon rakkautta.

Meillä juuttuminen ilmenee pakkomielteisyytenä, saattaa vanhatkin jutut jäädä päähän jungaamaan, tapahtumat kaikki ne pitää käydä moneen kertaan läpi, hokee asioita moneen kertaan. Yhdessä vaiheessa oli ovien rämppäys, siis auki kiinni auki kiinni, monta tuntia päivässä ja suuttui jos yritti keskeyttää. Toimintaterapiassa pääsi tästä tavastaan, mutta muut onkin edelleen tallella.

 

["vieras"]

Ok. Anna vastavalmistuneelle opelle ne ohjeet ja aikaa. On se melkomoinen hyppy koulun penkiltä erityiskoulun luokkaan.