K
kokkikoulu
Vieras
Eli tilanne on tämä. Olen äitiyslomalla, vielä ei ole pienokainen syntynyt. Olen siis kotosalla, olen nyt ottanut päävastuun kodin hoitamisesta (pyykkäilen, siivoan, teen ruokaa, järjestelen paikkoja jne.). Ennen nuo asiat kaikki on tehty yhdessä miehen kanssa sillä olemme molemmat olleet töissä. Mies on siis edelleen töissä.
Eilen tein ruokaa itselle ja miehelle kun mies pääsi töistä. Olisin varmaankin tehnyt ruuan aikaisemmin jo itselleni (oli nälkä), mutta odottelin että mieskin pääsee töistä ja ajattelin että hänellä myös on nälkä. Niin kuin olikin. Mutta heti nähdessään tekemäni ruuan, nenä meni ruttuun sillä ruoka ei miellyttänyt (keitettyjä perunoita, kasvispihviä ja kastiketta, jälkkäriksi mustikkamuffinsseja ja vanilijakastiketta). Kommenteista tuli myös selväksi mitä mieltä ruuasta oltiin. Kiitosta ei myöskään kuulunut ruuan jälkeen.
En itsekkään pidä kaikista ruuista eikä kaikesta tarvitsekkaan pitää. Loukkaannuin, koska olin häntä ajatellen tehnyt ruuan. Hän kuitenkin tuomitsi ruuan vaikka ei ollut edes maistanut. Hän itse tekee iltaruuaksi einespitsoja tai pakastepiirakoita, eipä juuri muuta. Hän on myös valittanut, kuinka kokee itsensä lihavaksi ja että pitäisi syödä terveellisemmin. Syön toki itsekkin eineksiä välillä, mutta olen ajatellut tekeväni tässä lomalla ollessani hyvin tavallista kotiruokaa. olen tehnyt esim. makaroonilaatikkoa, jauhelihakastiketta, broilerikastiketta jne. Joskus vaikka viikonloppuisin tehdään sitten pihvejä ja kermaperunoita tms. herkkuja.
Ajattelinkin, että tästä lähtien teen itselleni ruuan, tuota perusruokaa, ja teen sen silloin kun itselläni on nälkä. Tehköön mieheni sitten sen ravitsevan pitsan pakkasesta kun tulee töistä. Mitäpä tuota passaamaan..
Loukkaannuinko turhasta?
Eilen tein ruokaa itselle ja miehelle kun mies pääsi töistä. Olisin varmaankin tehnyt ruuan aikaisemmin jo itselleni (oli nälkä), mutta odottelin että mieskin pääsee töistä ja ajattelin että hänellä myös on nälkä. Niin kuin olikin. Mutta heti nähdessään tekemäni ruuan, nenä meni ruttuun sillä ruoka ei miellyttänyt (keitettyjä perunoita, kasvispihviä ja kastiketta, jälkkäriksi mustikkamuffinsseja ja vanilijakastiketta). Kommenteista tuli myös selväksi mitä mieltä ruuasta oltiin. Kiitosta ei myöskään kuulunut ruuan jälkeen.
En itsekkään pidä kaikista ruuista eikä kaikesta tarvitsekkaan pitää. Loukkaannuin, koska olin häntä ajatellen tehnyt ruuan. Hän kuitenkin tuomitsi ruuan vaikka ei ollut edes maistanut. Hän itse tekee iltaruuaksi einespitsoja tai pakastepiirakoita, eipä juuri muuta. Hän on myös valittanut, kuinka kokee itsensä lihavaksi ja että pitäisi syödä terveellisemmin. Syön toki itsekkin eineksiä välillä, mutta olen ajatellut tekeväni tässä lomalla ollessani hyvin tavallista kotiruokaa. olen tehnyt esim. makaroonilaatikkoa, jauhelihakastiketta, broilerikastiketta jne. Joskus vaikka viikonloppuisin tehdään sitten pihvejä ja kermaperunoita tms. herkkuja.
Ajattelinkin, että tästä lähtien teen itselleni ruuan, tuota perusruokaa, ja teen sen silloin kun itselläni on nälkä. Tehköön mieheni sitten sen ravitsevan pitsan pakkasesta kun tulee töistä. Mitäpä tuota passaamaan..
Loukkaannuinko turhasta?