Loukkaannuinko turhasta? Neuvolasta kyse

[QUOTE="aapee";28014160]Eli te ette näe näkökulmaani? Jotenkin tuntuu, että lapseni leimataan vialliseksi. Onhan hän jo nyt varmasti huomannut, että kaverit menevät lujempaa ja luistelevat, hiihtävät, polkevat pyörää paremmin, kiipeilevät, mutta ollaan kotona puhuttu että kaikki on erilaisia. Yritetään nyt kompensoida opettelemalla lukemaan ennen koulun alkua syksyllä, että olisi siinä parempi.[/QUOTE]

Ja sinä et halua auttaa lastasi???

Fysioterapiasta olisi varmasti apua lapsellesi ja olisi varmasti lapsesi etu jos osaisi hypätä kouluun mennessä. Tärkeämpää kuin lukemaan oppiminen ennen kouluikää. Koulussa opetetaan kyllä lukemaan, mutta hyppäämään siellä ei kukaan lastasi opeta. Voi tulla hankalaa liikuntatunneilla.

Keskittyisitte nyt sen kömpelyyden parantamiseen ja menisitte fysioterapiaan, josta voisitte saada vinkkejä kotiinkin. Lapsen parasta siinä ajatellaan. Mieti kuinka paljon häntä kiusataan koulussa, jos ei osaa hypätä yms. Lukemaan opitaan kyllä ekan kouluvuoden aikana.

Minulla oli joskus lapsena ystävä, joka ei osannut ajaa polkupyörällä ekaluokalla ja olihan se outoa, kummallista, noloa, yms jopa toisen saman ikäisen mielestä. Jäi aikalailla porukoiden ulkopuolelle.

Ja omat lapseni ovat osanneet hypätä tasajalkaa jo alle kaksivuotiaina, eli todellakin pitäisi asiaan puuttua, jos kuusivuotias ei sitä osaa.

Onko lapsella mitään liikunnallista harrastusta?
Onko lapsi normaalipainoinen?

Joo, ja ymmärrä, että lapset kehittyvät eri tahtiin. Mutta nyt on kyseessä niin pitkä myöhästyminen taidon oppimisessa, että siihen kuuluu puuttua ja myös vanhempien avata silmänsä ja tukea lasta asiassa eteenpäin. Miltä tuntuisi jos lapsesi olisi 10v eikä osaisi lukea? Siihenkään ei varmaan saisi puuttua, tai jos lapsesi ei kuusivuotiaana puhuisi mitään? Nyt ne silmät auki vanhemmilla!!

 

mä veikkaan tätä provoksi, koska eiköhän lapsi olisi passitettu tutkimuksiin tai terapiaan jo paljon aikaisemmin jos on kovin kömpelö eikä edes tasajalkahyppy suju. Meillä sitä on testattu neuvolassa jo 2-3 -vuotiaana. Meillä jo tuo kuopus 1,5v osaa hypätä tasajalkaa, joten olisin kyllä kovin huolissani jos eskarilaiseni ei sitä osaisi.

Pysyykö lapsi ollenkaan toisten lasten perässä leikeissä? Onko kotona yritetty kannustaa liikkumiseen? Paljonko muu perhe liikkuu ja miten?

 

[QUOTE="aapee";28014160]Eli te ette näe näkökulmaani? Jotenkin tuntuu, että lapseni leimataan vialliseksi. Onhan hän jo nyt varmasti huomannut, että kaverit menevät lujempaa ja luistelevat, hiihtävät, polkevat pyörää paremmin, kiipeilevät, mutta ollaan kotona puhuttu että kaikki on erilaisia. Yritetään nyt kompensoida opettelemalla lukemaan ennen koulun alkua syksyllä, että olisi siinä parempi.[/QUOTE]

Kyllä mä ainakin näen näkökulmasi, mutta minusta se ei ole lapsen terveyttä eikä tasapainoista itsetuntoa vahvistava. Fysioterapiassa ei ole mitään pahaa, on tosiaan etuoikeus päästä sinne. Ei se tarkoita, että leimataan vialliseksi.

Jos et vie lastasi fysioterapiaan ja alat "kompensoimaan" hänen heikkouksiaan, mutkistat minusta tilannetta. Hyvän itsetunnon perusta on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Minusta jotenkin kuulostaa, ettet pysty hyväksymään kömpelyyttä lapsessasi. Miten voit sitten tukea häntä siinä?

 

[QUOTE="vieras";28014327]mä veikkaan tätä provoksi, koska eiköhän lapsi olisi passitettu tutkimuksiin tai terapiaan jo paljon aikaisemmin jos on kovin kömpelö eikä edes tasajalkahyppy suju. Meillä sitä on testattu neuvolassa jo 2-3 -vuotiaana. Meillä jo tuo kuopus 1,5v osaa hypätä tasajalkaa, joten olisin kyllä kovin huolissani jos eskarilaiseni ei sitä osaisi.

Pysyykö lapsi ollenkaan toisten lasten perässä leikeissä? Onko kotona yritetty kannustaa liikkumiseen? Paljonko muu perhe liikkuu ja miten?[/QUOTE]

Olet oikeassa siinä, että 5-vuotisneuvolassa tarjottiin lähetettä fysioterapiaan mutta en halunnut lähetettä. Koska lapseni kehittyy omaa tahtiaan. Meillä tyttö jotenkin hypätessä tai vaikka juostessa taipuu pylly pitkälle ja jaloista ei oikein saa voimaa. Polvet taipuvat sisäänpäin ja se varmasti vaikeuttaa myös,. Lapsi liikkuu toisten kanssa kyllä omalla tavallaan eli yleensä on se määrääjä leikissä ja muut tottelee Välttää sillä tavalla sen että tarttis juosta kilpaa tai muuta vastaavaa. Eli pärjää hyvin. Meillä kotona kävellään esimerkiksi parin sadan metrin päässä olevaan leikki puistoon. Mies ei kyllä liiku ollenkaan, ei ulkoile eikä mitään, mutta minä tosiaan kävelen lasten kanssa vapaapäivinä päivittäin leikkipuistoon.

 

Ap, sun mielestähän lapsessa on vikaa, jos kerran sitä vikaa pitää kompensoida opettamalla aikaisin lukemaan. Eikö olisi parempi keskittyä siihen asiaan mikä oikeasti on ongelma, eli liikkuminen.

 

Minä olen käynyt syntymästäni 16 ikävuoteen asti fysioterapiassa, lastenklinikalla seurannoissa yms. ties missä saamassa apua siihen, että pystyn nykypäivänä kävelemään enkä istu pyörätuolissa. Luistelu ja hiihto ovat aina olleet kokonaan pois suljettuja lajeja näillä jaloilla, ja koululiikunta muutenkin enemmän tai vähemmän haastavaa. Minua ei kiinnostanut pätkän vertaa se ,että koulukaverini luistelivat kovempaa ja osasivat hiihtää, minua kiinnosti se, että sain osallistua, vaikka olin mukana ilman suksia ja luistimia.

Luojan kiitos vanhempani vaativat apua, ja ottivat tarjottua apua vastaan. Sen sijaan, että otat vastaan lapsellesi tarjottua apua fyysisen toiminnan tukemisessa, opetat lastasi lukemaan, siksi että hän olisi PAREMPI kuin kaverinsa? Mikä ihmeen käsitys se sellainen edes on, että jokaisen tulisi olla jossain asiassa toista parempi?

Meinaatko oikeasti, että varhainen lukutaito kompensoi sen, ettei lapsesi osaa hyppiä, ollenkaan? Nyt järki käteen ja miettimään millä tavoin autat lastasi parhaiten sillä osa-alueella, jolla se ongelmakin on.

 

herranjestas, ei kyse ole siitä osaako sun lapsi jotain vaan kyse on siitä että tuo ei ole normaalia, syy pitää löytyä ja se että voiko lasta jotenkin auttaa!

Mun lapsellani on adhd+aistiyliherkkyys+kromosomipoikkeavuus+lättäjalka+ leuan kehityshäiriö.

ja mä en meinannut saada mitään reittiä lasta kunnolla tutkimuksiin! nelivuotis neuvolassakin otin ongelmia esille, eikä sitä otettu tosissaan!

samoin aikanaan jäi luultavasti refluksi hoitamatta! kun neuvolatätiä tyhmänä uskoin.

mulla on myös 4vuotias ja hän hyppii sekä kahdella että yhdellä jalalla.on todella huolestuttavaa jos eskari ikäinen ei siihen pysty

 

[QUOTE="aapee";28014353]Olet oikeassa siinä, että 5-vuotisneuvolassa tarjottiin lähetettä fysioterapiaan mutta en halunnut lähetettä. Koska lapseni kehittyy omaa tahtiaan. Meillä tyttö jotenkin hypätessä tai vaikka juostessa taipuu pylly pitkälle ja jaloista ei oikein saa voimaa. Polvet taipuvat sisäänpäin ja se varmasti vaikeuttaa myös,. Lapsi liikkuu toisten kanssa kyllä omalla tavallaan eli yleensä on se määrääjä leikissä ja muut tottelee Välttää sillä tavalla sen että tarttis juosta kilpaa tai muuta vastaavaa. Eli pärjää hyvin. Meillä kotona kävellään esimerkiksi parin sadan metrin päässä olevaan leikki puistoon. Mies ei kyllä liiku ollenkaan, ei ulkoile eikä mitään, mutta minä tosiaan kävelen lasten kanssa vapaapäivinä päivittäin leikkipuistoon.[/QUOTE]


Saanko arvata, että olette koko perhe vielä kaikenkukkuraksi ylipainoisia...? sori nyt, mutta tuollainen 200m kävely ei ole matka eikä mikään, ja todella sääli jos lapsesi päivittäine liikunta-annos on tuota luokkaa. Eikö lasta viedä mihinkään liikuntaharrastukseen? Syytä kyllä olisi ja kiireesti.

 

[QUOTE="aapee";28014353]Olet oikeassa siinä, että 5-vuotisneuvolassa tarjottiin lähetettä fysioterapiaan mutta en halunnut lähetettä. Koska lapseni kehittyy omaa tahtiaan. Meillä tyttö jotenkin hypätessä tai vaikka juostessa taipuu pylly pitkälle ja jaloista ei oikein saa voimaa. Polvet taipuvat sisäänpäin ja se varmasti vaikeuttaa myös,. Lapsi liikkuu toisten kanssa kyllä omalla tavallaan eli yleensä on se määrääjä leikissä ja muut tottelee Välttää sillä tavalla sen että tarttis juosta kilpaa tai muuta vastaavaa. Eli pärjää hyvin. Meillä kotona kävellään esimerkiksi parin sadan metrin päässä olevaan leikki puistoon. Mies ei kyllä liiku ollenkaan, ei ulkoile eikä mitään, mutta minä tosiaan kävelen lasten kanssa vapaapäivinä päivittäin leikkipuistoon.[/QUOTE]

Tajuatko että tuo sinun asenteesi on vahingollista lapsellesi? Anna lapsesi saada apua ja tukea, hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Todellakin kuulostaa siltä että SINÄ ja vain SINÄ leimaat lapsesi vialliseksi etkä halua hyväksyä hänen kömpelyyttään. Mitä mieltä olet jos tuosta koituu lapsellesi jotain liikkumisvaikeuksia aikusuuteen asti, ja lapsesi saa tietää että ne vaikeudet olisi voitu estää mutta SINÄ HÄNEN ÄITINSÄ kielsit avun? Järkyttävää.

 

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä selvemmin motorinen kömpelyys tulee niin hänelle kuin muille lapsille. Ja lapset ovat todella ilkeitä, jos sille päälle sattuvat. Hyvä koulumenestys ei ole lasten maailmassa mikään arvo, päinvastoin hyvin menestyvillä on suurempi riski tulla kiusatuksi. Motorisesti ikätasoisensa menestyvät opinnoissaan useimmin ikätasoisesti ja heitä kiusataan keskivertaisesti. Motorisesti lahjakas lapsi voi olla hyvä koulussa tai sitten ei, mutta todella harvoin hän on kiusattu.

Eli paitsi että lapsesi motorinen kehitys on jäljessä, hänen mahdollisuutensa koulumaailmassa ovat sosiaalisesti heikommat. Ja tämä vain siksi, että hän on kömpelö. Äärettömän harvoin vaikeasti kömpelö oppilas selviää kiusaamatta, tekivät aikuiset yhteisössä mitä vaan. Olen yhden onnistuneen tapauksen nähnyt ja tämän lapsen (poika) kiusaamattomuus johtui siitä, että luokan alfapoika oli huomattavan kömpelön pojan serkku ja omalla käytöksellään ohjasi koko ryhmän käytöstä. Kömpelö lapsi oli kulkenut fysioterapiassa 2-vuotiaasta, kouluun tullessa oli juuri oppinut hyppäämään yhdellä jalalla ja päässyt eroon apupyöristä.

Eli menkää sinne fysioterapiaan! Lapsesi säästyy monelta pahalta sen avulla.

 

[QUOTE="aapee";28014353]Olet oikeassa siinä, että 5-vuotisneuvolassa tarjottiin lähetettä fysioterapiaan mutta en halunnut lähetettä. Koska lapseni kehittyy omaa tahtiaan. Meillä tyttö jotenkin hypätessä tai vaikka juostessa taipuu pylly pitkälle ja jaloista ei oikein saa voimaa. Polvet taipuvat sisäänpäin ja se varmasti vaikeuttaa myös,. Lapsi liikkuu toisten kanssa kyllä omalla tavallaan eli yleensä on se määrääjä leikissä ja muut tottelee Välttää sillä tavalla sen että tarttis juosta kilpaa tai muuta vastaavaa. Eli pärjää hyvin. Meillä kotona kävellään esimerkiksi parin sadan metrin päässä olevaan leikki puistoon. Mies ei kyllä liiku ollenkaan, ei ulkoile eikä mitään, mutta minä tosiaan kävelen lasten kanssa vapaapäivinä päivittäin leikkipuistoon.[/QUOTE]

Ja yhä enemmän kuulostaa provolta...

Vaikea kuvitella että löytyisi vanhempaa joka ei haluaisi antaa lapselleen mahdollisuutta liikkua niin kuin muut ikäisensä. Juu, lapset -ja aikuisetkin- on erilaisia. Onneksi nykyään on keinoja ratkaista tai helpottaa ongelmia jotka rajoittavat lapsen toimintaa ja oppimista. Ikävää jos on vanhempia jotka eivät viitsi vaivautua niitä hyödyntämään.

 

[QUOTE="elvis";28014120]No olet loukkaantunut turhasta. Nuo jutut ei ole mitään taitavampien mukaan vaan ihan normaalien lasten mukaan meneviä. Saat tyttärellesi apua kehitykseen ja sä loukkaannut siitä. Äitinä luulis sun haluavan lapses parasta ja jos hän voi saada kehitykseensä apua niin mikset sitä haluaisi vastaan ottaa?[/QUOTE]

Peesi. Mitäköhän haittaa sun tytölle voisi olla siitä fysioterapiasta? se että käy ÄIDIN tunnon päälle?

Hei, nyt nainen sitä kunnon vanhemmuutta peliin.

 

[QUOTE="aapee";28014160]Eli te ette näe näkökulmaani? Jotenkin tuntuu, että lapseni leimataan vialliseksi. Onhan hän jo nyt varmasti huomannut, että kaverit menevät lujempaa ja luistelevat, hiihtävät, polkevat pyörää paremmin, kiipeilevät, mutta ollaan kotona puhuttu että kaikki on erilaisia. Yritetään nyt kompensoida opettelemalla lukemaan ennen koulun alkua syksyllä, että olisi siinä parempi.[/QUOTE]

No juu, mutta ei hän nyt kovin erilainen ole, vähän realismia peliin. Fysioterapiaan todellakin kannattaa mennä, sieltä saa hyviä harjotteita joita voitte noudattaa arjessa ihan huomaamatta. Jotkut lapsista vaan joutuu tekemään enemmän töitä samojen asioiden eteen kuin toiset. Olet varmasti samaa mieltä ettälapsen on muakvampi lhteä kouluun, kun on taitavampi ja mikä muukaan siinä paremmin auttaisi kuin fysioterapia.

Meidän molemmat lapset ovta kayneet pienenä fysioterapiassa, kun on pehmeä lihaksisto.Joutuvat tekemään enemmän töitä iahn tavallisten asioiden eteen kuin monet muut, mutta kun aktiivisesti kotona harjoitellaan, niin pärjäävät oikein hyvin.

 

no todellakin lapsesis tarvitsee fyssaria. Sinä et vain halua myöntää itsellesi , että lapsesi ei ole kuin muut ja kehittynyt ikäistään vastaavalla tavalla.

Sääli , teidänlaisia vanhempia on paljon - jotka eivät halua auttaa lastaan silloin kun siihen olisi parhaimmat mahdollisuudet.

Pitäisi melkein tehdä ls- ilmoitus tuollaisista vanhemmista.

 

Ymmärrän tunteesi hyvin. Kieltäminen on ensimmäinen asia, miten vanhemmat reagoi, kun esitetään lapsella jotain "vikaa" olevan. Sitä tosiaan suuttuu lapsen puolesta, että hänessäkö muka jotain vikaa, hän on täysin normaali! Mutta kun pääset alkujärkytyksestä, niin huomaat, että onkin ihana asia, jos lapsesi pääsee käymään fysioterapeutilla Ne on kaikki ammattilaisia, ja osaavat käsitellä lapsia. Se mitä itse voisit nyt tehdä, on opettaa lastasi hyppimään. Hypitte yhdessä vaikka.

 

Provo tai ei, tuo on aika yleinen pelko, että apua vastaanottamalla lapsi "leimattaisiin erilaiseksi". Tosiasiassa jo reilusti alle kouluikäiset lapset ovat hyvin tarkkasilmäisiä ja oivaltavia, ja huomaavat kyllä oman erilaisuutensa itse. Se voi olla lapselle hyvin kipeä havainto, ja hänen voi olla vaikea siitä puhua. Silloin, jos aikuiset eivät auta, hän jää erilaisuutensa kanssa yksin. Hän voi paisuttaa sen päässään valtavaksi möykyksi - pieni motorinen kömpelyys voi lapsen mielessä muuttua kokonaisvaltaiseksi tyhmyydeksi tai miksi tahansa. Toinen lapsen selviytymiskeino on juuri tuo, mistä ap kirjoitti - muiden pomottaminen ja määrääminen, ettei oma heikkous näkyisi. Tämänhetkisissä ihmissuhteissa se voi toimiakin, mutta koulussa muita määräilevä lapsi joutuu helposti kiusatuksi ja syrjäytetyksi porukasta.

Suosittelen lämpimästi sitä fyssarin arviota. Itse olen suorastaan aktiivisesti kysellyt ja varmistellut, että ovatko asiat OK, ja esim. päiväkodin suuntaan viestittänyt, että pienikin huoli heti puheeksi, niin me vanhemmat teemme mitä voimme. Lapsen kanssa asiasta voisi jutella esim. siinä hengessä, että hyvin monilla lapsilla on joku juttu mitä pitää harjoitella enemmän, toisilla lukeminen, toisilla puhuminen, joillain sitten nuo hyppimiset ja muut. Ja että siksi on tuollaisia paikkoja, missä siinä voidaan auttaa.

Jäin miettimään tuota loukkaantumista tunteena. Miksi tuo loukkaa sinua? Eihän lapsesi motoriikka ole mitenkään kannanotto sinun kykyysi äitinä, tuollaisia asioita ei voi "huonolla vanhemmuudella" aiheuttaa muuta kuin ääriolosuhteissa, tyyliin pitämällä lastaan häkissä ja estämällä liikkumisen, mitä et varmasti ole tehnyt. Ne ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, joita voidaan kuntouttaa, mutta jotka eivät liity hyvään vanhemmuuteen mitenkään.

Sillä vaan mietin, että vaikka esim. lapsen psyyken tai käyttäytymisenkään ongelmat eivät monesti ole mitenkään vanhempien syytä tai huonosta vanhemmuudesta johtuvia, ymmärrän jotenkin paremmin, että sellaiseen puuttuminen menee vanhemman "ihon alle". Mutta tuo ei edes liity vanhemmuuteen - tuskin olisit loukkaantunut siitäkään, jos lääkäri olisi todennut lapsellasi korvatulehduksen ja määrännyt antibioottikuurin, tai pitänyt sitä "vialliseksi leimaamisena"?

 

En tiedä, onko aloittaja ihan tosissaan liikkeellä, mutta sen perusteella, mitä nykyään aivojen kehityksestä tiedetään, fysio- ja toimintaterapialla pystytään myös ehkäisemään myöhempiä oppimishäiriöitä. Eli fysioterapia voi ihan oikeasti edistää sitä lukemaankin oppimista.

 

Hohhoijaa...
Kävelet leikkipuistoon ihan??? Mies ei liiku ollenkaan...
Näen kyllä sieluni silmin tämän perheen, jolloin minun ei ole ollenkaan vaikeaa käsittää ap:n kommentteja.
Jos isä ei edes pysty/viitsi liikkumaan, on perheelle varmaan ihan sama miten lapsi lenkuttaa eteenpäin.
Ja sinne fysioterapiaankin meneminen voi olla vaikeaa, jos joutuu vaikka kävelemään, siinähän rasittuu!

 

No justiinsa juu. Anteeksi nyt vaan, mutta joko tämä koko aloitus on ihan silkka provo tai sitten SINÄ olet erittäin vastuuntunnoton äiti. Herranen aika, minä olisin jo aikaa sitten itse halunnut viedä lapseni jonnekkin fysioterapiaan tms. jos mun lapseni ei hyppisi ollenkaan.

Avaa nyt silmäs ja tule sieltä täydellisyyteen pyrkivästä maailmastas pihalle ja tarjoa sille tytölles apua!
Nyt ei ole kyse sinusta vaan lapsestasi. Anna lapsellesi mahdollisuus liikkumiseen ja liikunnan iloon. Ei voi olla noin itsekeskeinen, että näkee tuon asian pelkästään vikana tai pahana asiana. Pitäis varmaan joo sua kannustaa ja tukea ja vielä v*ttu ymmärtääkkin, mutta mä en näe tässä mitään muuta ku (anteeksi nyt vaan) erittäin itsekeskeisen äidin, jonka toiminnasta melkeen sais tehdä ls-ilmoituksen.

Mun käy sääliksi sun lasta.
Aikuistu ja laita lapsi etusijalle.

 

[QUOTE="aapee";28014353]Olet oikeassa siinä, että 5-vuotisneuvolassa tarjottiin lähetettä fysioterapiaan mutta en halunnut lähetettä. Koska lapseni kehittyy omaa tahtiaan. Meillä tyttö jotenkin hypätessä tai vaikka juostessa taipuu pylly pitkälle ja jaloista ei oikein saa voimaa. Polvet taipuvat sisäänpäin ja se varmasti vaikeuttaa myös,. Lapsi liikkuu toisten kanssa kyllä omalla tavallaan eli yleensä on se määrääjä leikissä ja muut tottelee Välttää sillä tavalla sen että tarttis juosta kilpaa tai muuta vastaavaa. Eli pärjää hyvin. Meillä kotona kävellään esimerkiksi parin sadan metrin päässä olevaan leikki puistoon. Mies ei kyllä liiku ollenkaan, ei ulkoile eikä mitään, mutta minä tosiaan kävelen lasten kanssa vapaapäivinä päivittäin leikkipuistoon.[/QUOTE]

koulussa juostaan kilpaa, liikunnassa sählyä,pallopelit, hyppyjä yms. mitäs sitte ku lapsi seisoo määräilijännä kentän reunalla? tuskimpa onnistuu. teet karhunpalveluksen lapselles, se ettei osaa ja on kömpölö voi harjotella, nyt ole vaan siirtäny ongelmaa, kyllä se oppii.. oppiiha nsitä jos kiusataan ja jätetään porukan ulkopuolelle...

ja mitä haittaa fysioterapiasta on? enemmän siitä on hyötyä. ja jos joku teke kilpailu asetelmaa se olet sie itte. ei neuvola.

 

No eihän tuo nyt vaikuta miltään osaamisasialta, vaan siltä että lapsella on ihan tosiasiallisia fyysisiä ongelmia jotka estävät normaalin liikkumisen.

Eihän murtunutta kättäkään jätetä kipsaamatta siksi, että yhdelläkin pärjää ja puutetta voi kompensoida käyttämällä varpaitaan taitavammin??

 

Viimeinen viesti vahvisti ap:n provoksi. Ei tuo ole enää uskottavaa ollenkaan, turha tuolle on kommentoida. Huono vitsi.

 

Käytin tyttöä 6-vuotis neuvolatarkastuksessa terkkarilla. Terkka teki erilaisia testejä, piirrätytti juttuja, katsoi näön jne. Tyttö on ollut aina aika kömpelö, mutta on tosi pitkä ikäisekseen (125cm, 23kg). Nyt terkkari sanoi että koska ei osaa hyppiä, niin pitää laittaa ehkä fysioterapiaan. Antoi ajan neuvolalääkärille joka arvioi tilannetta.
Joo, on totta ettei hypyt onnistu. Tytöllä on "pehmeät" nivelet ja tasajalkahypytkin on vaikeita yhdellä jalalla hypyistä puhumattakaan. Samoin kiipeäminen ja sen sellaiset on vaikeita koska ei jotenkin osaa jännittää kehoaan ja hallita sitä. Luistelu on vaikeaa. Mutta tyttö on koko ajan kehittynyt omaa tahtiaan vähitellen. Minusta on väärin että verrataan taitavimpiin ja vaaditaan osaamaan samoja mitä taitavat liikkujat osaavat. Jokainen meistä on erilainen ja kehittyy omaan tahtiinsa. Minulle tuli tosi loukkaantunut olo neuvolakäynnistä. Jotenkin en itse näe ongelmaa lapsessani, enkä koe fysioterapiaa tarpeellisena. Mutta mennään nyt sitten vielä lääkärin vastaanotolle ja katsotaan, tuleeko lähetettä.

En jaksa lukea muiden vastauksia...

Loukkaannuit kyllä aivan turhasta! Ihan sama tilanne olisi, jos tyttäresi näkökyky olisi heikko ja loukkaantuisit silmälääkärille laitosta.

Mun lapsi ollut fys.terapiassa 2-v. lähtien samantapaisesta. Yliliikkuvien ja löysien nivelten vuoksi liikkuminen kömpelöä ja sitten vähän muutakin vaivaa löytynyt vuosien varrella. Jumpattu säännöllisesti kotona ja väh. puolivuosittain käydään jumpparilla tarkastuksella ja uusilla ohjeilla jatketaan. Mulle itsestään selvää, että haluan lapselle apua ja olen iloinen, että "vaiva" huomattiin noin varhain, lapselle parempi ja ihan välttämätöntä elämän sujumisen kannalta.

 

En lukenut koko ketjua mutta vastaan omasta kokemuksesta.

Meidän keskimmäinen lapsi on ollut vähän kömpelö, tai ei liikunnallisesti niin lahjakas. Ja hienomotoriikassa pientä ongelmaa. 5v neuvolassa saatiin lähete toimintaterapiaan, jossa käytiin n. 10kertaa ja siitä oli hurjasti apua. Aikaisemmin lapsi ei tykänyt keinua, laskea liukumäkiä, kiivetä puolapuille, pallon heitto/kiinniottaminen vaikeaa, saksilla leikkaaminen ei oikein onnistunut, kynäote väärä. Olin tosi iloinen että päästiin toimintaterapiaan koska siitä oli paljon hyötyä ja oli mielestäni etuoikeus päästä sinne, ilmaiseen "kuntoutukseen". Lapsi oppi siellä paljon asioita, kynäote ok, saksilla leikkaaminen sujuu, motorisesti kehittyi ja reipastui. Meidän esikoinen on tosi liikunnallinen ja sitten tämä kakkonen vähän kömpelömpi, jotenkin ssäälittää oman lapsen puolesta. Ei osaa esim. vielä ajaa pyörällä, (nyt eskarilainen), hiihto ei kiinnosta.

Lapset on erilaisia ja kehittyy eri tahtiin, kaikki ei ole liikunnallisesti niin lahjakkaita, toiset tulee aina olemaan toisia huonompia. Mutta jos jotenkin voi auttaa lasta kehittymään niin ilomielin pitäis ottaa apu vastaan. Meidän lapset on ainakin tykännyt tosi paljon käydä toimintaterapiassa ja puheterapiassa. Ei siitä ainakaan haittaa ole jos käy fysioterapeutin luona, jo pari kertaa voi tuoda "apua". Eikäö se terapiassa käynti lapsesta mitenkään huonompaa tee, meidän tuttavapiirisssä on paljon lapsia jotka käy jonkinlaisessa terapiassa, puhe-toiminta-fysio. Liekö tälläisellä suht pienellä paikkakunnalla sitten avarakatseisempi ja suvaitsevampi asenne kuin kaupungissa. Tääll'ä jokainen tuntee jonkun joka on käynyt jossain terapiassa, eikä sitä pidetä mitenkään ihmeellisenä.

 

[QUOTE="aapee";28014353]Olet oikeassa siinä, että 5-vuotisneuvolassa tarjottiin lähetettä fysioterapiaan mutta en halunnut lähetettä. Koska lapseni kehittyy omaa tahtiaan. Meillä tyttö jotenkin hypätessä tai vaikka juostessa taipuu pylly pitkälle ja jaloista ei oikein saa voimaa. Polvet taipuvat sisäänpäin ja se varmasti vaikeuttaa myös,. Lapsi liikkuu toisten kanssa kyllä omalla tavallaan eli yleensä on se määrääjä leikissä ja muut tottelee Välttää sillä tavalla sen että tarttis juosta kilpaa tai muuta vastaavaa. Eli pärjää hyvin. Meillä kotona kävellään esimerkiksi parin sadan metrin päässä olevaan leikki puistoon. Mies ei kyllä liiku ollenkaan, ei ulkoile eikä mitään, mutta minä tosiaan kävelen lasten kanssa vapaapäivinä päivittäin leikkipuistoon.[/QUOTE]

Toi muiden lasten pompottelu voi toimia vielä,muttei sekään kauaan,vaan kyllä sitä aika äkkiä muuta lapset rupevat hylkimään lasta joka aina määräilee muita,koulussakaan tuo ei enää toimi.Koulussa on kuitenkin enemmän lapsia,ja määräilevä lapsi jää kyllä hyvin äkkiä yksin.
Miten olet ajatellut,että lapsesi selviää koulussa liikuntatunneilla entä välitunneilla?Sielläkö ajattelit hänen seisovan kentän reunalla ja määräilevän muita?