Morjens,
Tosta kertomisesta...Me ollaan kerrottu nyt molempien vanhemmille, justiin viime viikonloppuna kerrottiin miehen vanhemmille, kun oltiin käymässä (he asuvat meistä kaukana) ja haluttiin kertoa kasvotusten. Minun vanhemmat on tiennyt alusta asti, koska ovat tienneet joka askeleen myös hoidoissa. Äiti on mulle niin läheinen ja tärkeä tuki, että oon jakanut kaiken hänelle hoidoista ja raskaudesta.
Kavereille ollaan kerrottu niille, jotka on tiennyt hoidoista. Pikkuhiljaa mietitään kertomista myös niille, jotka eivät ole projektista tienneet. Mulla on myös niitä kavereita, jotka on saaneet lapsensa sormia napsauttamalla ja heidän kanssaan olen hoitojen aikana ollut melko vähän tekemisissä. Maailmat vain ei ole kohdanneet. Jotenkin heille en halua vieläkään kertoa, en oikein tiedä mistä se johtuu.
Ihanaa, että me saadaan tuttu porukka kokoon ja mennään kaikki niin samassa vaiheessakin :heart:
Olin eilen neuvolassa ja sydänäänet saatiin kuuluviin. Silti mua edellee kovasti huolestuttaa, erityisesti se, että meidän toinen pikkuinen oli toista niin plajon pienempi np-ultrassa. Kaikki oli kyllä hänelläkin hyvin ja kätilö sanoi, ettei tarvitse huolestua, mutta jotenkin se viavaa takaraivossa. Rakenneultraan on vielä ikuisuus ja tekisi niin mieli käydä katsomassa pikkuisia omakustanteisesti ultrassa. Mutta onko se vähän hölmöä?
Miten te olette ajatelleet, käyttekö vielä niskapoimu-ultran ja rakenneultran välissä ultrassa?