Tervehdys kaikille!
Kahteen viikkoon on mahtunut kaikenmoista, rakas tyttäremme syntyi kaksi viikkoa sitten ja viikko sitten muutettiin uuteen kotiin. Ja vielä perjantaina kirjoitettiin kauppakirjat vanhasta talosta. Niin, ja nettipimentokin on päättynyt ja mamma pääsi siis verkkoon pitkästä aikaa...
Tosiaan, kerronpa vauvasta ja hänen maailmaan tulostaan ensin. Sunnuntai yönä 21.10. heräsin vatsan polttoon, käväisin vessassa ja huomasin että alkoi uudestaan poltteleen. ja uudestaan, ja tiheämmin... Sitä se sitten oli, lähdön alkua. Kävin tekemässä miehelle eväitä matkaan, ja soitin synnärille. sanoivat että sinne vaan, mut syö kunnon aamupala. Mies jäi tekemään aamupalaa, ja mitä tekee ippuli? no menee meikkaamaan tietenkin!!! Meinasin vielä laittaa lämpörullatkin mut sit mukavuuden halu ja kivut estivät aikeeni... :kieh:
Aamupalan syönnistä ei tullut mitään, kun oksensin sit kaiken pois...
Sairaalaan päästyämme olin käyrällä ensimmäisen puolen tuntia ja sit kätilö ohjasi saliin päin. Olin aivan hämmästynyt kun olin luullut että tämä oli vasta alkusoittoa ja että nyt mentäisiin osastolle pariksi päiväksi kärvistelemään ja odottamaan niitä "oikeita" supistuksia. Kätilö tuumasi vain, että kyllä sinä nyt synnytät.
Ilokaasupullot olivat yöllä räjähtäneet (?) joten se oli pois laskuista kivunlievityksessä. Sain sitten petidin-piikin jonka kanssa selvittiin pari tuntia. Sit aukesi taivas, kun sain epiduraalin, voi veljet ku oli hyvä olla. Laittelin viestejä vaan salista ystäville, kun ei supparit tuntuneet missään. Puolentoista tunnin kuluttua epiä lisättiin, olin 6 cm auki. Siitä reilu tunti ja kymppi oli saavutettu.
Ponnistusvaihe kesti 29 min, eli aika pitkään (?), koska mun ponnistustarve ei ilm. ollut tarpeeksi kova, ja en aluksi osannut kohdistaa sitä oikeaan paikkaan. Pikkuisen sydänäänet heikkenivät (myöhemmin selvisi, että johtui lyhyestä napanuorasta), mutta lisähapella homma saatiin hanskaan.
Kahden kätilön, lääkärin ja rakkaan mieheni kannustuksella tyttö syntyi klo 14.09. Mitat ovat siis 51 cm ja painoa komeat 389g, pipo 37cm.
Sairaalassa kaikki meni hienosti, ainoastaan omassa toipumisessani tapahtui pieni takapakki, kun yksi ommel repesi. Mutta nyt tässä sitä jo istutaan ilman mopon sisäkumia, eli onneksi haava tuntuu paranevan koko ajan.
Sitten kaksi päivää kotiutumisen jälkeen seurasi muutto 250 km:n päähän, tosin me tytöt oltiin mamilassa evakossa. Tuore isäparka vaan on ollut kovilla kun on hoidellut kaiken koskien muuttoa...
Itse yritin pakata niin paljon kuin mahdollista jo raskausaikana ja onneksi oli ihania ystäviä auttamassa.
Voiton puolella nyt, muutto tehty ja koko perhe koossa.
Tyttö on ihana, kuinkas muuten, aika kiltti, ja hereillä ollessaan todella tarkkaavainen. Nukkuu 4-5 h putkia. Maitoa tulee multa aika niukasti, joten lisämaitoa annetaan. En kuitenkaan suostu luovuttamaan vielä imetyksen suhteen saati sitten tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että maito ei riitä. Tärkeintä on se, että lapsi saa ruokaa. Minusta äitiyden mitta ei ole se, että maito riittää omasta takaa. Ja saattaa olla, että muuttostressin lauettua sitä maitoakin alkaa tulla enemmän.
Vielä lopuksi, pakko myöntää, kaiken kokemani jälkeen, en muista, koska olisin ollut näin onnellinen
Hyviä vointeja kaikille!
Ippuli + Nuppu 14 vrk
ps. hassu yhteensattuma osa 1: luin edellisenä iltana, muistaakseni täältä, että tilastollisesti lapset syntyvät keskimäärin viikolla 40+2. Näin myös meillä.
Hassu yhteensattuma osa 2: sävelsin keväällä laulun lapsettomuudesta kertovaan tekstiin,ja laulun levyttäjä levytti sen tismalleen samaan aikaan kun meidän nuppu syntyi (meillä siis lapsettomuutta takana 3v)...
