Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Lokakuussa 2010 syntyneet
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Lavelyn, post: 23660310, member: 55795"]</p><p>Huomentapäivää!</p><p></p><p>Toivottavasti kaikilla oli mukava pääsiäinen ja olette pysyneet terveinä. Täällä nimittäin pääsiäinen meni aikas plörinäksi kevätflunssan takia. En muista millon olisin viimeks ollut näin kipeä pelkästä flunssasta! Ollaan kaikki kolme kipeitä - pojalla on onneksi vain lievä nuha, mutta molemmat vanhemmat on enemmän tai vähemmän vuoteenomia. Mietin tossa just, että ihmetteleeköhän lapsi, kun äiti ei puhu. Musta ei nimittäin lähde semmosta pihahdusta kovempaa ääntä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite3" alt=":(" title="Surullinen :(" data-shortname=":(" /> Musta tuntuu muutenkin, että vauvan syntymän jälkeen oon ollut paljon enemmän kipeenä kuin aikaisemmin. Plää.</p><p></p><p>Huh, miten aika voikaan mennä näin nopeasti kun meidänkin poika tulee ensi viikolla sen 6kk. Hurjaa. Viime viikolla laitoin muuten hoitopaikkahakemuksenkin vetämään. Säälittää kyllä laittaa tommosta pientä 10kk vauvaa hoitoon, mutta en voi enää lykätä mun auskultointi vuotta, kun lykkäsin sitä jo kerran raskauden ja äitiysloman takia. Onneksi sit ensi lukukauden jälkeen alan olla vihdoinkin valmis näiden opiskeluiden kanssa. Kauan sitä onkin tahkottu. </p><p>Mitenkäs teillä muilla? Mitä meinasitte tehdä kun <strong>äitiysloma loppuu</strong>?</p><p></p><p>Nyt melkein puolen vuoden kunniaksi <strong>muistellaanpa hieman synnytystä</strong> ja sitä edeltäneitä päiviä: Lokakuun loppu oli vihdoin käsillä ja olin siihen mennessä ehtinyt jo kyllästyä odottamiseen ja jokojoko-kyselyihin, kun mitään, siis ei sitten mitään merkkejä ollut ilmassa. Pientä ärsytystä alkoi olla ilmassa, kun lokakuu vaihtuikin sitten marraskuuksi eikä meillä vieläkään ollut vauvaa. Olin nimittäin plussauksesta asti ollut sitä mieltä, että lapsi tulee ajoissa pois, koska meidän geneeillä se on niin iso, ettei se mahdu sinne pidemmäksi aikaa. Olin väärässä. Marraskuun 1. päivänä rv 41 marssin sitten masentuneena viimeiseen neuvolaan ja sain lähetteen Tyksiin yliaikaiskontrolliin. Olin jo melkein luovuttanut sen suhteen, että vauva osaisi omin avuin ulos ja samaisena iltana lähdettiin sitten ystävättären kanssa oikein reippaalle ja pitkälle lenkille. Laskettiin huviksemme mun harkkarisuppareiden väliä, joka oli noin 8min. Ajattelin, että eivät nämäkään tästä mihinkään johda, kun loppuneet ovat aina. Menin nukkumaan sitten nukkumaan ihan rauhassa harkkareista huolimatta. Sitten alkoi tapahtua: klo 5 aamulla heräsin kipeisiin supistuksiin, ensimmäisiin sellaisiin ikinä! Nousin ylös ja mietin, että olenkohan pissanut vahingossa housuun, kun alkkarit tuntuivat kosteilta. Tarkistin tilanteen ja huomasin, että sitä kuuluisaa limatulppaa oli alkanut irtoamaan. Yritin tökkiä vauvaa hereille, kun toinen tuntui niin vaisulta, enkä oikein saanut mitään vastakaikua. Herätin miehen kuuntelemaan sydänääniä mahanpäältä. Supistuksia tuli edelleen reilun 5min välein. Ei kovin kipeitä, mutta tarpeeksi tuntuvia. Arvottiin siinä sitten miehen kanssa, että onkohan synnytys nyt käynnissä vai ei. Pelkäsin koko ajan, että supparit lopahtaa. Mies lähti töihin ja mä jäin sitten kärvistelemään kotiin. Limatulppaa irtosi lisää. Jossain kolmen aikaan iltapäivällä suppareiden väli oli n. 4-3min ja pistivät jo vähän puhalluttamaan. Työkaverit lähettivät miehen töistä kotiin tässä vaiheessa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Kotona mies sitten alkoi vaatia, että mennään jo sairaalaan ja itse vastustelin vielä, että jos ei nyt vielä kuitenkaan, kun en missään nimessä halunnut mennä sinne liian aikaisin ja ajattelin, että lähettävät meidät kotiin. Vauva oli kuitenkin koko päivän liikkunut tosi vähän niin huoli siitä sitten ajoi Tyksiin. Käyrillä istuskellessa mulle sitten kävi niin, että supparit lopahti, ns. latenssivaihe ilm., mutta olin jo 3cm auki. Oltaisiin saatu jäädä sairaalaan, mutta koska sillä hetkellä synntysosasto oli täynnä (!!Meille sanottiin perhevalmennuksessa, että Tyksiin mahtuu aina!! <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" />), niin oltaisiin jouduttu odottamaan jossain telkkarinurkkauksessa. Päätettiin sitten vielä kävellä takaisin kotiin, kun asutaan niin lähellä. Yritin sitten vielä syödä vähän jotain ja kävin suihkussa, mikä mulla ainakin ihanasti auttoi kipuun. Yhdentoista aikaa illalla sitten kivut oli sitä luokkaa, että lähdettiin takaisin. Taas käyrillä ja nyt piirtyi onneksi hyvin suppareita ja olin 5-6c auki. Saliin mars ja menin taas suihkuttelemaan. Mies lähti viemään autoa kotiin (kiekkopaikka ja aamulla olis rapsahtanut sakot) ja mä jäin kiikkumaan keinutuoliin viljapussin kanssa, josta ei kyllä ollut kamalasti hyötyä. Kätilö yritti saada mua istumaan pallon päällä mutta se jos joku oli todella kivuliasta. Parhaiten pärjäsin seisten ja kävellen ja ihan vaan hengitellen. Väsymys alkoi sitten siinä puolen yön jälkeen painaa ja olisin halunnut maata sängyllä, mutta en pystynyt oikein menemään makuulteen, kun supparit jännästi siirtyivät selän puolelta mahaan ja olivat todella kipeitä. Seisten siis tuntuivat selässä ja tulivat useammin kuin makuultaan, mutta olivat helpomia sietää. Väsymys kuitenin ajoi mut pyytämään jotain puudutusta, kun olisin halunnut nukkua hetken. Olin 8cm auki ja sain kohdunkaulanpuudutuksen. Se auttoi hetkeksi ja sain levättyä ehkä puolisen tuntia. Kivut kuitenkin palasivat aika nopeasti ja aloin kysellä muiden apujen perään. Sain sitten spinaalin, joka ei ilmeisesti kovin hyvin onnistunut; kivut jäi osittain ja vain toinen jalka puutui ja takapuoli oli tunnoton. Spinaali hidasti ilmeisesti synnytyksen kulkua ja viimeiset sentit avauduin aika hitaasti. Kalvot puhkaistiin jossain vaiheessa. Kokeilin aqua-rakkuloita ja ilokaasua. Sen ainoan kerran, kun soitin kelloa, sanoin kätilölle, että joko saan alkaa ponnistamaan. Olin niin kyllästynyt vaan odottamaan. Hieman kuulema oli jotain lippaa jäljellä, mutta sain luvan tehdä ponnistusharjoituksia. Vauva lähti laskeutumaan jokaisella ponnistuksella, mutta vetäytyi aina takaisin. Pian lääkäri tuli katsomaan semmosella miniultralla vauvan tarjontaa. Hyvin oli kuulema tulossa. Aloin olla jo aika epätoivoinen, kun yövuoron kätilö sanoi, että taidetaan odottaa aamuvuoron pirteitä kätilöitä. Vuoro sitten vaihtui ja samalla vaihtui ponnitusasentokin, kun pääsin jakkaralle. Siellä sitten sainkin pusattua vauvaa alas. Ainoa vaan, että omista suppareista meinas tässä vaiheessa loppua puhti. Oksitosiinia sain sitten vauhdittamaan. Vihdoin sitten vajaan tunnin aktiivisen ponnistamisen ja tuhansien "mä en jaksa oikeesti"- lauseiden jälkeen kätilö passitti takaisin sängylle ja muutaman työnnön jälkeen syntyi vihdon rv 41+2 meidän pikkumies. Kätilö sanoo: nyt tuli iso lapsi. Jäädään odottamaan tulosta kuinka iso ja jäädään epäuskoisina nauramaan ja ihmettelemään/kauhistelemaan, kun kuullaan tulos: 4900g ja 56cm. Mittanauhakin olisi riittänyt vain sentin pidemmälle <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Saan vauva rinnalle ja ihmettelen kun se rohisee. Ensi-imetys hoidetaan hienosti ja mua kursitaan kasaan (toisen asteen repeämä ja muutama tikki sulkijalihaksen säikeisiin). Lapsesta ei saada kunnolla mitattua saturaatiota ja hetken päästä vauva viedään lastenlääkärin luo, joka katsoo ultralla, että keuhkoissa on ns. suttua (lapsivettä) ja vauva tarvitsee hoitoa vastasyntyneiden teholla. Itse olin niin väsynyt, että en oikein jaksanut reagoida mitenkään. Ihmettelin, että onpas empaattinen lääkäri. Järkytys lapsen poisviemisestä tuli sitten parin päivän viiveellä. Mut kärrätään synnyttäneiden osastolle ja pääsen vihdoin ilmottamaan tuoreille isovanhemmille jne pikkumiehen syntymästä. </p><p></p><p>Synnyksestä mulle jäi tosi hyvä mieli. Vähän tosin jäin ihmettelemään, että miksi en saanut sitä epiduraalia kun senkin perään kyselin muutaman kerran. En varmaan ollut ns. tarpeeksi kipeän oloinen. Mahdolliselta seuraavalta kerralta toivoisin, että pääsisin synnyttämään päivällä. Kaikki muistikuvat on aika kummallisen oloisia; ihan kuin se olisi tapahtunut jollekin muulle kuin mulle. Lisäksi puolet kestosta pois olis luksusta: 21h oli aika urakka.</p><p></p><p>Anyways, toivottavasti joku edes jaksaa mun romaanin lukea. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> En nimittäin päässyt ikinä synnytyskertomusta siihen odotuspinoon kirjoittamaan, kun olin niiden pahnan pohjimmaisten joukossa. Toivottavasti joku muukin innostuu muistelemaan; näitä on kiva lukea <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Lavelyn ja poika vajaa 6kk</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Lavelyn, post: 23660310, member: 55795"] Huomentapäivää! Toivottavasti kaikilla oli mukava pääsiäinen ja olette pysyneet terveinä. Täällä nimittäin pääsiäinen meni aikas plörinäksi kevätflunssan takia. En muista millon olisin viimeks ollut näin kipeä pelkästä flunssasta! Ollaan kaikki kolme kipeitä - pojalla on onneksi vain lievä nuha, mutta molemmat vanhemmat on enemmän tai vähemmän vuoteenomia. Mietin tossa just, että ihmetteleeköhän lapsi, kun äiti ei puhu. Musta ei nimittäin lähde semmosta pihahdusta kovempaa ääntä :( Musta tuntuu muutenkin, että vauvan syntymän jälkeen oon ollut paljon enemmän kipeenä kuin aikaisemmin. Plää. Huh, miten aika voikaan mennä näin nopeasti kun meidänkin poika tulee ensi viikolla sen 6kk. Hurjaa. Viime viikolla laitoin muuten hoitopaikkahakemuksenkin vetämään. Säälittää kyllä laittaa tommosta pientä 10kk vauvaa hoitoon, mutta en voi enää lykätä mun auskultointi vuotta, kun lykkäsin sitä jo kerran raskauden ja äitiysloman takia. Onneksi sit ensi lukukauden jälkeen alan olla vihdoinkin valmis näiden opiskeluiden kanssa. Kauan sitä onkin tahkottu. Mitenkäs teillä muilla? Mitä meinasitte tehdä kun [B]äitiysloma loppuu[/B]? Nyt melkein puolen vuoden kunniaksi [B]muistellaanpa hieman synnytystä[/B] ja sitä edeltäneitä päiviä: Lokakuun loppu oli vihdoin käsillä ja olin siihen mennessä ehtinyt jo kyllästyä odottamiseen ja jokojoko-kyselyihin, kun mitään, siis ei sitten mitään merkkejä ollut ilmassa. Pientä ärsytystä alkoi olla ilmassa, kun lokakuu vaihtuikin sitten marraskuuksi eikä meillä vieläkään ollut vauvaa. Olin nimittäin plussauksesta asti ollut sitä mieltä, että lapsi tulee ajoissa pois, koska meidän geneeillä se on niin iso, ettei se mahdu sinne pidemmäksi aikaa. Olin väärässä. Marraskuun 1. päivänä rv 41 marssin sitten masentuneena viimeiseen neuvolaan ja sain lähetteen Tyksiin yliaikaiskontrolliin. Olin jo melkein luovuttanut sen suhteen, että vauva osaisi omin avuin ulos ja samaisena iltana lähdettiin sitten ystävättären kanssa oikein reippaalle ja pitkälle lenkille. Laskettiin huviksemme mun harkkarisuppareiden väliä, joka oli noin 8min. Ajattelin, että eivät nämäkään tästä mihinkään johda, kun loppuneet ovat aina. Menin nukkumaan sitten nukkumaan ihan rauhassa harkkareista huolimatta. Sitten alkoi tapahtua: klo 5 aamulla heräsin kipeisiin supistuksiin, ensimmäisiin sellaisiin ikinä! Nousin ylös ja mietin, että olenkohan pissanut vahingossa housuun, kun alkkarit tuntuivat kosteilta. Tarkistin tilanteen ja huomasin, että sitä kuuluisaa limatulppaa oli alkanut irtoamaan. Yritin tökkiä vauvaa hereille, kun toinen tuntui niin vaisulta, enkä oikein saanut mitään vastakaikua. Herätin miehen kuuntelemaan sydänääniä mahanpäältä. Supistuksia tuli edelleen reilun 5min välein. Ei kovin kipeitä, mutta tarpeeksi tuntuvia. Arvottiin siinä sitten miehen kanssa, että onkohan synnytys nyt käynnissä vai ei. Pelkäsin koko ajan, että supparit lopahtaa. Mies lähti töihin ja mä jäin sitten kärvistelemään kotiin. Limatulppaa irtosi lisää. Jossain kolmen aikaan iltapäivällä suppareiden väli oli n. 4-3min ja pistivät jo vähän puhalluttamaan. Työkaverit lähettivät miehen töistä kotiin tässä vaiheessa :D Kotona mies sitten alkoi vaatia, että mennään jo sairaalaan ja itse vastustelin vielä, että jos ei nyt vielä kuitenkaan, kun en missään nimessä halunnut mennä sinne liian aikaisin ja ajattelin, että lähettävät meidät kotiin. Vauva oli kuitenkin koko päivän liikkunut tosi vähän niin huoli siitä sitten ajoi Tyksiin. Käyrillä istuskellessa mulle sitten kävi niin, että supparit lopahti, ns. latenssivaihe ilm., mutta olin jo 3cm auki. Oltaisiin saatu jäädä sairaalaan, mutta koska sillä hetkellä synntysosasto oli täynnä (!!Meille sanottiin perhevalmennuksessa, että Tyksiin mahtuu aina!! :D), niin oltaisiin jouduttu odottamaan jossain telkkarinurkkauksessa. Päätettiin sitten vielä kävellä takaisin kotiin, kun asutaan niin lähellä. Yritin sitten vielä syödä vähän jotain ja kävin suihkussa, mikä mulla ainakin ihanasti auttoi kipuun. Yhdentoista aikaa illalla sitten kivut oli sitä luokkaa, että lähdettiin takaisin. Taas käyrillä ja nyt piirtyi onneksi hyvin suppareita ja olin 5-6c auki. Saliin mars ja menin taas suihkuttelemaan. Mies lähti viemään autoa kotiin (kiekkopaikka ja aamulla olis rapsahtanut sakot) ja mä jäin kiikkumaan keinutuoliin viljapussin kanssa, josta ei kyllä ollut kamalasti hyötyä. Kätilö yritti saada mua istumaan pallon päällä mutta se jos joku oli todella kivuliasta. Parhaiten pärjäsin seisten ja kävellen ja ihan vaan hengitellen. Väsymys alkoi sitten siinä puolen yön jälkeen painaa ja olisin halunnut maata sängyllä, mutta en pystynyt oikein menemään makuulteen, kun supparit jännästi siirtyivät selän puolelta mahaan ja olivat todella kipeitä. Seisten siis tuntuivat selässä ja tulivat useammin kuin makuultaan, mutta olivat helpomia sietää. Väsymys kuitenin ajoi mut pyytämään jotain puudutusta, kun olisin halunnut nukkua hetken. Olin 8cm auki ja sain kohdunkaulanpuudutuksen. Se auttoi hetkeksi ja sain levättyä ehkä puolisen tuntia. Kivut kuitenkin palasivat aika nopeasti ja aloin kysellä muiden apujen perään. Sain sitten spinaalin, joka ei ilmeisesti kovin hyvin onnistunut; kivut jäi osittain ja vain toinen jalka puutui ja takapuoli oli tunnoton. Spinaali hidasti ilmeisesti synnytyksen kulkua ja viimeiset sentit avauduin aika hitaasti. Kalvot puhkaistiin jossain vaiheessa. Kokeilin aqua-rakkuloita ja ilokaasua. Sen ainoan kerran, kun soitin kelloa, sanoin kätilölle, että joko saan alkaa ponnistamaan. Olin niin kyllästynyt vaan odottamaan. Hieman kuulema oli jotain lippaa jäljellä, mutta sain luvan tehdä ponnistusharjoituksia. Vauva lähti laskeutumaan jokaisella ponnistuksella, mutta vetäytyi aina takaisin. Pian lääkäri tuli katsomaan semmosella miniultralla vauvan tarjontaa. Hyvin oli kuulema tulossa. Aloin olla jo aika epätoivoinen, kun yövuoron kätilö sanoi, että taidetaan odottaa aamuvuoron pirteitä kätilöitä. Vuoro sitten vaihtui ja samalla vaihtui ponnitusasentokin, kun pääsin jakkaralle. Siellä sitten sainkin pusattua vauvaa alas. Ainoa vaan, että omista suppareista meinas tässä vaiheessa loppua puhti. Oksitosiinia sain sitten vauhdittamaan. Vihdoin sitten vajaan tunnin aktiivisen ponnistamisen ja tuhansien "mä en jaksa oikeesti"- lauseiden jälkeen kätilö passitti takaisin sängylle ja muutaman työnnön jälkeen syntyi vihdon rv 41+2 meidän pikkumies. Kätilö sanoo: nyt tuli iso lapsi. Jäädään odottamaan tulosta kuinka iso ja jäädään epäuskoisina nauramaan ja ihmettelemään/kauhistelemaan, kun kuullaan tulos: 4900g ja 56cm. Mittanauhakin olisi riittänyt vain sentin pidemmälle :D Saan vauva rinnalle ja ihmettelen kun se rohisee. Ensi-imetys hoidetaan hienosti ja mua kursitaan kasaan (toisen asteen repeämä ja muutama tikki sulkijalihaksen säikeisiin). Lapsesta ei saada kunnolla mitattua saturaatiota ja hetken päästä vauva viedään lastenlääkärin luo, joka katsoo ultralla, että keuhkoissa on ns. suttua (lapsivettä) ja vauva tarvitsee hoitoa vastasyntyneiden teholla. Itse olin niin väsynyt, että en oikein jaksanut reagoida mitenkään. Ihmettelin, että onpas empaattinen lääkäri. Järkytys lapsen poisviemisestä tuli sitten parin päivän viiveellä. Mut kärrätään synnyttäneiden osastolle ja pääsen vihdoin ilmottamaan tuoreille isovanhemmille jne pikkumiehen syntymästä. Synnyksestä mulle jäi tosi hyvä mieli. Vähän tosin jäin ihmettelemään, että miksi en saanut sitä epiduraalia kun senkin perään kyselin muutaman kerran. En varmaan ollut ns. tarpeeksi kipeän oloinen. Mahdolliselta seuraavalta kerralta toivoisin, että pääsisin synnyttämään päivällä. Kaikki muistikuvat on aika kummallisen oloisia; ihan kuin se olisi tapahtunut jollekin muulle kuin mulle. Lisäksi puolet kestosta pois olis luksusta: 21h oli aika urakka. Anyways, toivottavasti joku edes jaksaa mun romaanin lukea. :) En nimittäin päässyt ikinä synnytyskertomusta siihen odotuspinoon kirjoittamaan, kun olin niiden pahnan pohjimmaisten joukossa. Toivottavasti joku muukin innostuu muistelemaan; näitä on kiva lukea :) Lavelyn ja poika vajaa 6kk [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Vesihiisi sihisi hississä"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Putlerin hyökkäys ballistisilla hypersoonisilla ohjuksilla länttä vastaan
55 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Vain k/b jutut
Tänään 15:16
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Amerikkalaisyhtiö ehdottaa, että Suomesta tehtäisiin ydinjätteen loppusijoituspaikka. Posivasta maailman säteilevin paikka
Tänään 15:03
vierailija
36 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Venäjän tuen väheneminen Syyriaan johtanut al-Assadin hallinnon kuseen
Tänään 14:54
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Kapitaali-imperiumin eliitti on hylännyt kansallisen kulttuurisen dna:mme
Tänään 14:38
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Petteri Orpon hallitusta kohtasi heti romahdus – Tutkija nostaa esiin toistuvan ongelman: "Sanna Marinin hallitukseen luotettiin OrpoPurraan EI"
Tänään 14:02
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Romahduttaako Kiljunen SDP:n kannatuksen?
Tänään 13:41
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Mamuille maksetaan suomen kielen opiskelusta 1600 kuussa
Tänään 12:28
vierailija
14 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Tiistai klo 12:45
Luettu: 989
Aihe vapaa
3.
Banaania kurkkuun ja porkkanaa peppuun – Miksi koulu tyrkyttää tällaista saastaa 12-vuotiaille?
Started by vierailija
Torstai klo 09:53
Luettu: 967
Aihe vapaa
4.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 801
Aihe vapaa
5.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 672
Aihe vapaa
6.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 586
Aihe vapaa
7.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 524
Aihe vapaa
8.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 506
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Amerikkalaisyhtiö ehdottaa, että Suomesta tehtäisiin ydinjätteen loppusijoituspaikka. Posivasta maailman säteilevin paikka
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1071
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
4.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
52 min sitten
Aihe vapaa
5.
Putlerin hyökkäys ballistisilla hypersoonisilla ohjuksilla länttä vastaan
Latest: vierailija
55 min sitten
Aihe vapaa
6.
mulla oli tänään tilipäivä vaikka olen työtön
Latest: vierailija
Tänään 16:53
Aihe vapaa
7.
Osallistu perheiden ruokailutilanteisiin liittyvään tutkimukseen!
Latest: vierailija
Tänään 16:48
Perhe-elämä
8.
Lähes kaikki huippukokit ovat miehiä ja lähes kaikki koulun keittäjät naisia
Latest: vierailija
Tänään 16:48
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Lokakuussa 2010 syntyneet
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
