Lokakuun Onnenmurut 2012 **Syyskuussa**

Asennosta : täällä käännyttiin perätilaan joskus rv 32 :O ja siinä pysyttiin melkein kolme viikkoa kunnes otin homeopaattisen lääkkeen ja sillä vauva kääntyi rv 34+5 ( tai jotain sellaista ) takaisin raivotarjontaan ja nyt on siinä pysynytkin pari viikkoa, terkan mukaan 99% todennäköisyydellä ei enää käänny pois raivotarjonnasta. Eli kyllä se noilla rv 34 + voi vielä kääntyä raivotarjontaan... niin mullakin kävi ja uskomatonta mutta totta yksi pieni homeopatiarae sen teki. Nyt meinaan mennä käymään homeopaattisessa liikkeessä vielä ennen synnytystä ja ostaa arnicaa. Auttaa kaikkiin kudosvauroihin ja repeämiin totesi kätilö jolta myös tämän homeopaattisen lääkkeen sain...

Nuo masennusjutut kuulostaa inhottavilta... tässä tilassa ei jaksaisi mitään ylimääräistä : / Tsemppiä santsuma, Öhkis ja Sabrinafair ja toivottavasti miehenne saavat masennukseen apua. Luuletteko että se on tämä muuttuva elämäntilanne joka oireet on laukaissut? jotenkin olen tyhmästi kuvitellut että baby blues/masennus valtaa odottavat ja synnyttäneet äidit, mutta kai tämä elämänmuutos voi toimia laukaisijana tietysti myös miesten masennuksennukselle, varsinkin jos taipumusta siihen on ollut Jaksuhalit teille kaikille :hug:

( . ) Täällä oli aamulla tosi huono olo... vatsa sekaisin, oksetti ja heikotti. Yön nukuin kuin tukki ( kävin kerran vessassa vissiin ) ja muutenkin eilen oli tosi reipas ja aikaansaava olo.. mietin jo, että lähteekö tässä synnytys käyntiin. Onneksi olo siitä koheni ja nyt on taas ihan ok fiilis, ruokakin on maistunut.

 

Täällä vauva majailee edelleenkin poikki/perätilassa. Ja viikkoja on tosiaan 36+0! POKS! :heart:
Oon jo menettänyt toivoni luonnollisen kääntymisen suhteen, to mennään synnytystapa-arvioon, siellä sitten kuullaan että yritetäänkö kääntää vai mitä. Olisin kyllä niiin onnellinen, jos vielä itekseen kääntyis!! Ja toivoisin paljon alatiesynnytystä, sektio pelottaa....

Maria ja Mukelo 36+0

 

asennosta Meidän neiti oli raivotarjonnassa viikolla 28 ku kävin liikkeiden vähyyden takia päivystyksessä ja ultrassa. Just sen kääntyminen takia liikkeet tuntui erilailla, niin huolestuin. Sen jälkeen pysynyt pää alaspäin, vaikka välillä hikka on tuntunut toisessa kyljessä, että on varmaan käväissyt vähän aikaa poikittain. Ei tosin enää pariin viikkoon.

Maria Toivotaan, että saavat käännettyä, jos ei itsestään käänny!

Killi Mä luulen kyllä, että tämä muuttuva elämäntilanne on vaikuttanut tuohon miehen mielialaan. Tai sillähän se masennus ollut jo pari vuotta, mutta viime vuodenvaihteesta alkoi selvästi mennä parempaan suuntaan niin, että uskallettiin lasta alkaa yrittää. Nyt ollaan taas alamäessä ja uskon, että muutoksella on vaikutuksensa. Sillä onneksi on hoitosuhde mielenterveystoimistoon, vaikka se välillä ihan turhalta tuntuukin. Ei ole oikein luotto vahvoilla tuohon mielenterveyden hoitoon mulla. Mutta jos tuo tilanne tuosta pahenee vielä, mennään yksityiselle. Sitä kautta saatiin viimeksikin asioita vähän paremmalle mallille.

 

Homeopatia alkoi kiinnostaa huomenna taidankin käydä hyvän olon kaupassa kyselemässä vähän juttuja en välttämättä halua mihinkään kivun poistoon vaan rentoutumiseen (ja ehkä se sit kuitenkin vähentää kipuakin). Ja en muutenkaan usko mihinkään ennen kun kokeilen

 

Mullakin hikka tuntuu oikean kyljen puolella vaikka vauva onkin raivotarjonnassa Varsinkin silloin kun itse makaa oikealla kyljellä kun silloinhan vauvakin painuu väkisin oikealle päin mikäli selkäkin sillä puolella on. Se hikkahan kuitenkin "tulee" vauvan keuhkoista, joten mun käsittääkseni melko luonnollinen paikka tuntea se

Masennuksesta Itse olen jo viiden vuoden ajan kärsinyt syysmasennuksesta ja alan stressata sitä aina jo loppukesästä, koska tiedostan sen tulevan kumminkin. Tätä on siis jatkunut siitä asti kun isoveljeni kuoli marraskuussa 2007 ja syksy ja päivien lyheneminen ilmeisesti jotenkin alitajuntaisesti tuovat tuon tapahtuman mieleen. Esikoisen sain syyskuussa 2009 ja tuona syksynä masennus oli pahin tähän mennessä kun se yhdistyi vielä jonkintasoiseen synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Sinä vuonna oli muutenkin kaikenlaista; raskaus, kymppiluokan suorittaminen, kotoa pois muuttaminen, toisen veljeni ongelmat jne.
Myös koulun alkaminen on syksyisin ollut tosi vaikeaa ja stressaavaa ja siksi varmaan syksyn kurssit ovatkin menneet ihan penkin alle.
Pelottaa miten nyt käy kun tämä lapsi syntyy kun hoidettavana on toinenkin. Mutta vanhemmat asuu lähellä ja ukkokulta pitää kaksi viikkoa isyyslomasta heti meidän kotiuduttua Onneksi myös tiedän olon helpottuvan heti kun lunta sataa ja on vähän kirkkaampaa, alkaa jouluhäslinki ja saa muuta ajateltavaa

On muuten heti paljon pirteämpi olo kun päästiin turvallisille viikoille ja saa taas touhuta miten haluaa! Tuossa äsken miehekkeen kanssa laitettiin piha kuntoon syksyksi ja nyt tekisi mieli hyökätä kylppärinpesuun. En kuitenkaan taida siihen uskaltautua, pelkään että liukastun

IMN & Tuutikki 36+1

 

Sabrinafair Meilläkin aluksi tuntui että mies oli todella pirteä ja iloinen tulevasta mutta nyt alkanut tosiaan viimeisen kuukauden aikana masennus hiipimään takaisin(muutaman vuoden jo pysynyt poissa) ja elämänhalu kadonnut johonkin, varmasti pelottaa ja jännittää tämä tuleva muutos.. tuntuu kauhealta kun toinen välillä sanoo miten meidän olisi parempi ilman häntä tai miten hän ikinä osaa kasvattaa lasta yms.
Toivottavasti tämä nyt tästä, uskon ja toivon kyllä että kunhan vauvan saa syliinsä niin asiat ehkä "loksahtavat paikoilleen"? Alkaa vaan itsellä tässä välillä loppua voimat ja toivo kun joutuu huolehtimaan lähes kaikesta itse (ruuanlaitto,siivous,kaupassakäynti yms.).
Onneksi on ihana äiti ja sisko itsellä mitkä auttavat ja tukevat

Onneks on tämmöiset keskustelupalstat yms keksitty, tuntuu huojentavalta ja paremmalta tietää ettei yksin mieti näitä asioita ja että muillakin on samoja murheita ja tuntemuksia. Itse kun olen hieman yksinäinen susi, en todellakaan mikään kovin sosiaalinen ihminen, muutama ystävä löytyy,siihen ne jääkin mutta en osaa oikein heidänkään kanssa kaikesta puhua.

Onko teillä muilla ollut semmoista ilmeisesti iskias tyyppistä hermosärkyä? että tuntuu inhottavalta kun vetää välillä alaselästä pakaraan ja siitä jalkaan, hyvä että jaloillaan kestää :|

Viikon päästä neuvolalääkäri/synnytystapa-arvio, hieman jännittää onko nuo kipeät supistukset ja menkkajomotukset saaneet aikaan mitään!

Santsuma & pikkuinen 36+1 (nyt alkaa hieman jännittää kumpi sieltä tulee ):heart:

 

Oho, onpa viikonlopun aikana tullut paljon viestejä!

Kestovaipoista, no voi päivää jos toi äitiyspakkauksessa tullut liina tosiaan pitää tunkea sinne vaippaan, siitähän tulee ihan jättipallo siitä vaippahärdellistä, ainakin jos semmosta ihan pientä vastasyntynyttä aattelee. Riittääkö alkuun jos taittelee semmosen harson vaan sinne vaipan sisään?

Huono omatunto mullekin tuli yhtenä päivänä viime viikolla kun en oikeen saanut mitään järkevää koko päivänä aikaan. Hitsi, pitäs oikeesti vaan osata nauttia tästä väliaikaisesta joutiluudesta! Oon aina ihmetelly eläkeläisiä kun niille riittää joku yks pieni ohjelmanumero päivässä niin että sitten ei muuta ehikkään tehdä koko päivän aikana. No nyt ymmärrän paremmin. Nää päivät menee joutilaana aika nopsaan!

Flunssa on täälläkin ollut ja mennyt, pieni yskä jäänyt tosin vaivaamaan. Mua kanssa jännittää ajatus tuosta maratoonivertauksesta jos joutuu vähän flunssasena synnyttämään.. Voikohan johtua jostain limakalvojen ärtymisestä toi loppuraskauden flunssailu jota oon monella kuullut olleen.

Supistuksista, Öhkis, mullakin rupes supistukset tuntumaan vasta tovi sitten vaikka niitä ilmeisesti on ollut kuitenkin jo jonkin verran. Neuvolassa viime kuussa mittauksen yhteydessä sanoivat että jaaha nyt rupes supistaan enkä mä tuntenut mitään. Mut joo, tosiaan parin viikon ajan on jotain vähän tuntunut samalla kun maha kovettuu. Semmosta viipyvää lihaskramppia, aavistuksen verran samantyyppistä tuntemusta kun kuukautiskivuissa. Vielä ei ole varsinaisesti kipeää tehnyt.

Tsemppiä ja haleja oman / läheisen masennuksen kanssa kamppaileville! Ei ole herkkua se..

Mä lähden ny kauppan hakeen viikon ruokaostoksia ja katsoon samalla jos löytyisi joku kiva himmeä yövalo vauvan hoitopisteen äärelle öisiä vaipanvaihto / imetystouhuja varten niin ettei tarttis täyttä valaistusta laittaa aina yöllä herätessä päälle.

 

Flunssasta täällä kolmatta päivää kuumeessa :/ ei sitä ole kuin sen 38 astetta ja lääkkeellä sen saan pudotettua 37.5 mutta on koko ajan kuitenkin :/ oon viimeks ollu tällaisessa kuumeessa joskus kun asuin 8 vuotta sitten kotona. Muuten ollu vaan pientä lämpöilyä ja sitäkin harvoin. Milloinkahan pitäs mennä lääkäriin? Eilen aattelin että soitan aamulla mutta sit luin netistä etteivät ne tälle mitään voi tehdä. Huomenna onneks neuvola. Toisaalta hyvä kun voi hyvällä omalla tunnolla vaan levätä eikä tehä mitään. Tää tulee varmasti tarpeeseen. Ihme kun en oo stressannu ees lattioiden imuroinnista mitä yleensä teen joka päivä. Ja onneks painokaan ei oo laskenu.

Kusma ja hattivatti 38+1

 

Masennuksesta vielä, että kyllä teki miehelle tuo 2 viikon kesäloma tässä vaiheessa näköjään hyvää. Se valvo eilen johonkin kahteen ja kello oli soimassa 8.45, niin ilman minun marmatuksia se nousi ite kellonsoittoon ilman valituksia, söi ja lähti töihin. Täällä ainakin miehen masennus parempaan päin kun LA lähenee. Saas vaan nähä kuinka pitkään se töissä tänään viihtyy. 6 tuntia olis jo hyvä saavutus tsemppiä teille muille! Kyllä ne asiat vielä kääntyy parhainpäin

 

Skonssi, kyllä meillä on ainakin tarkoitus mennä alkuun ihan vaan harsolla
Ja sitten kun alkaa vauva ja määrät kasvamaan, miettiä muita imuja / lisäimuja.
Pitäis vaan käydä tulostamassa jossain niitä harsontaitteluohjeita tuohon hoitopöydän läheisyyteen

 

Syksyistä päivää kanssaodottajille!


Onneksi olkoon Fanttelille! Ihanaa odotella kun alkaa noita vauvauutisia jo jonkin verran kuulumaan!

Tosi inhottavan kuulonen vaiva tuo masennus.. En oikeen osaa toivottaa kun jaksamista sen kanssa eläville. Parhaalla kaverilla joskus teini-iässä oli ja se päätykin aika ikävästi kun hän yritti kaks kertaa itsemurhaa. Sit kun pääs hoitoon ja sai lääkitykset ni ei ollukkaa enää oikeen oma ittensä ja laitto välit poikki.. No tästä huolimatta toivon hänelle pelkkää hyvää.

On tosiaan syksy tullut. Kelilt on ihan sen mukaset ja kaikki on flunssassa. Paranemisia kaikille täälläkin. Kyll täs loppuraskaudessa on mun mielest muutakin murehdittavaa ettei tarttis mitään ylimääräsiä tauteja saada. Meillä aikuset on pysyneet terveenä mut esikoinen sairastaa. On se inhottavaa kun pienellä on paha olla eikä voi ite tehä mitään. Onneks ei mitään kovin vakavaa, pientä lämpöä ja jatkuvaa niiskutusta. Mut muutama yö meni tosi huonosti ennen kun tajusin ottaa höyryttimen käyttöön.

Huono omatunto mulle tulee lähinnä sillon kun ei jaksas esikoisen kanssa leikkiä. Tai nostella häntä tai istuskella lattialla leikkimässä. Se on ehkä tän odotuksen huonoimpia puolia.

Neuvolantäti oli viimeks vakuuttunu et vauveli on oikeinpäin ja luulen et sillon tosiaan olikin. Mut sen jälkeen on ollut myös perätilassa, koska hikka tuntu ihan ylävatsalla. Tosin eilen tuntu taas oikeella alhaalla eli ilmeisesti taas pyörähtänyt ympäri.. Ei kait sen enää pitäs niin hyvin mahtua pyörimään? Nyttenkin tässä kirjotellessa vauva alko hikkaamaan ja tuntuu ihan keskelle mahaa. En osaa oikeen päätellä onko nyt sitten taas väärinpäin..

Mites (erityisesti teillä, jotka tiedätte kumpi on tulossa) on suhtauduttu tulokkaan sukupuoleen? Me juteltiin just miehen isovanhempien kanssa pojalle syntyneestä serkkutytöstä ja siihen miehen pappa komentoi tyyliin: Jaa ne sai tytön? Kun te saatte vaan noita poikia. Katoin ihan hölmistyneenä ja sanoin sitten että eihän sillä ole väliä. Miehen mummu huusi tähän kovaan ääneen ettei olekkaan väliä kunhan on terve. Olen silti ennenkin pannut merkille, että heidän kaksi lastenlastaan, jotka sattuvat olemaan tyttöjä ovat jotenkin jalustalla...
Nojoo meillehän siis annettiin epävarma tyttölupaus eli katotaan nyt mitäs tuumaavat jos tulokas onkin tyttö. Mut täytyy sanoa et jos esikoinen on sitten jotenkin huonommassa asemassa niin vähenee kyllä heillä vieraileminen.

Eilen illalla oli niin epämiellyttävä olo et rupesin miettimään mitä jos se synnytys käynnistyskin. Menisin varmaan paniikkiin. Mulle edellisessä synnytyksessä kätilöt kehu kuinka hyvä kipukynnys mulla on, mut en tiedä onko se sitten hyvä asia jossei osaa lähteä ajoissa.


Jipsu & Pömppis 35+0 POKS!

 

Harso riittää hyvinkin alussa mm villahousujen kans. Kolmiotaitos on aika hyvä noille ihan pikkuisille, mutta ne tarttee kyllä taitella jo etukäteen ku pitää aika monta taitosta siinä tehdä, mutta siitä saa aika napakan istuvuudeltaan.
Kannattaa muuten ostaa noita värillisiä tai kuviollisia harsoja puklukäyttöön ettei mee kakkasellaisten kanssa sekasin...
Kyllä sen aika pian näkee millon tarttee paksumpaa imua jos tarttee vaihtaa vaippaa koko ajan..
Onhan se niin, että kyllä siitä kestovaipasta tulee paksumpi kuin noista kertiksistä.

Jipsu: juu sukupuolesta...arvaa vaan ollaanko kuultu noista..varsinkin anopin suusta! Sillä on kohta 7 lapsenlasta ja niistä yks on tyttö, tuo meidän vajaa 2v neiti. Jo toisen pojan synnyttyä alko naljaileen "ai te sitte aloitte vaan noita poikia TEKEMÄÄN" ja voi mikä riemu se sitten oli ku tuo neiti synty...mutta arvatkaapa onko se yhtään sen enempää ollu kiinnostunu noista meidän lapsista vaikka se tyttö nyt syntyki?! Mutta joka kerta ku joku sukulainen saa TYTÖN niin kyllä se vaan onki mahtava juttu hänen mielestään...ja siitäki se jaksaa sanoa ku he aina TEKI ne lapset jotka halus eli poika-tyttö-tyttö...että miten te ette niitä tyttöjä OSAA TEHDÄ, on tuo anoppu vaan aika yksinkertainen...
Niin ja ne ei tiedä että meille tulee TAAS poika!

Ai juu 5v pitää viedä kerhoon..

Crocus ja pikkumies 35poks

 

Kun puhuitte noista peräruiskeista, niin kuinka ne käytännössä toimii? Siis miten se tehdään? Oon kyllä sen aatellu ottaa, mut oon miettinyt koko aika että miten ja missä se tehdään?

 

kusma Ei ne tosiaan tk:ssa voi tuolle flunssalle mitään. Itse kävin joku aika sitten päivystävällä sairaanhoitajalla, lähinnä siksi että sairastin viime syksynä keuhkokuumeen ja silloin kehotettiin seuraavan vuoden ajan tulemaan heti näytille jos keuhkoissa on kipuilua. Tulehdusarvot oli kuitenkin vaan niin vähän koholla että todettiin pelkäksi syysflunssaksi ja sillehän ei mitään muuta parannuskeinoa ole kuin lepo.

Sukupuolesta Miehen perheessä on viisi poikaa ja yksi tyttö, meillä taas kaksi poikaa ja minä. Kummastakin suunnasta on tyttölupauksemme jälkeen kuulunut sitä kuinka jotkut saa heti tilaamansa Varsinkin äitini heittäytyy välillä oikein katkeraksi siitä kun hänen piti neljä vuotta kinuta isältäni kolmatta lasta, eikä uskaltanut edes sukupuolta kysyä ettei pettyisi jos mahdollinen tyttölupaus osoittautuisikin vääräksi. Kyllähän sen kuitenkin ymmärtää, että naiselle (ainakin usealle) on tärkeää saada tytärkin
Äitini on myös kertonut, että minun odotusaikani on aina ollut jotenkin erilaista kuin se kun veljeni ovat saaneet lapsia, koska kyseessä on oma tytär jonka kanssa vertailla raskauksia, jutella asioista avoimemmin jne. Kaikkia lapsenlapsiaan hän kuitenkin kohtelee samoin, lukuunottamatta että yhtä heistä emme saa edes tavata.

Silloin kun kuultiin että esikoinen tulee olemaan poika, meille diagnosoitiin heti joka suunnasta sama "poikakirous" kuin miehen puolella. Eipä tuo mua haitannut, kun kuitenkaan kukaan ei puhunut/käyttäytynyt kuin pojat olisivat jotenkin huonompi vaihtoehto. Enemmän tässä nyt ehkä ärsyttää se, että miehen isä on sitä mieltä että kun on tyttö ja poika niin enempää ei tarvi tehdäkään. Onko sillä sukupuolella oikeasti niin paljon väliä? Kyllä mulle on yks ja sama onko lapset tyttöjä vai poikia, mutta haluan silti ne 3-4 lasta. Ja kylläpä mieheni vanhemmat itsekin tekivät vielä "yhden" siinä vaiheessa kun poikia oli kolme ja tytär syntynyt, mutta saivatkin kaksospojat. Eli jos tulevat minulle jotakin naputtamaan siitä kun tulevaisuudessa lapsia tulee lisää, niin aion kyllä kysyä miksi he tekivät vielä lisää vaikka molempia sukupuolia löytyi jo

Onpa kyllä taas laiska päivä, vasta puolenpäivän aikaan saatiin pojan kanssa vaatteet päälle. Nukuinkin 9-10h ja silti väsyttää.

IMN & Tuutikki 36+2

 

Janzku Peräruiske annetaan osaston/synnärin valmisteluhuoneessa. Siinä makoilet sellaisessa vessantapaisessa kyljelläsi kun hoitaja laittaa ruumiinlämpöistä vettä valumaan suoleen. En nyt muista tarkkaa määrää kuinka paljon sitä laitetaan, mutta toivottavaa olisi sanoa jos tuntuu että on pakko päästä jo pöntölle Itse en tainnut "kestää" kuin puolet tuosta vesimäärästä. Sen jälkeen hoitaja poistuu huoneesta ja itse saa hoitaa homman loppuun.

Näin yksinkertaisesti selitettynä

 

Alkaa tulemaan jo aika pitkäksi, kun ei kykene tekemään ja touhuamaan siinä määrin kun haluais. Eilen oli niin kaunis auringonpaiste, et menin puolukkaan anopin ja tytön kanssa. Kivaa se oli, mutta kostautuihan se sitten, olo oli tosi hankala koko illan ja maha kivikovana ja selkäänkin juili. Yön aikana onneksi helpotti, mut levon kannalta täytyy ottaa nyt kuitenkin. Tänään oon sit leiponut pakkaseen, onpahan sit jotain tarjottavaa vieraille synnytyksen jälkeen.

Onko kellään tietoa kääntämisestä, siis tartteeko siihen valmistautua jotenkin? Mulla ens maanantaina tasan 35 viikkoa ja käynti äitipolilla, niin terkkari epäili, et siellä sitten yrittävät varmasti samalla kääntää vauvaa oikeinpäin. Saas nähdä sit, onnistuuko ja pysyykö sitten oikein päin, jos saavat käännettyä. Vielä ainakin muljuaa maha puolelta toiselle, kun tyyppi venkoilee mahassa, tekee oikein häijyä. Ihmeen paljon tuntuu olevan sillä tilaa liikkua, mut kyljissä tuntuu pahalta.

Alkaa kummasti synnytys pyörimään mielessä ja jännittää...

poikatyttö ja tyyppi tasan 35

 

Sukupuolesta : Joo, miehen isä oli pettynyt kun kuuli että meille on tulossa tyttö... Hänellä itellään siis kaksi poikaa ja esikoisella ( miehen veljellä ) ensin kaksi poikaa ja kuopus tyttö, ny sitten meille tulossa toinen tyttö ja oli ollu kovasti pettynyt - ei meille sanonut suoraan mutta anopilta tuli tekstari ( kun laitoin viestiä rakenneultran jälkeen ) että tyttö on ihan yhtä hyvä, toivoo mummo :O Silloin olin miehelleni vähän että WTF, "ihan yhtä hyvä" mitäs toi nyt tarkoittaa. Mies taas sanoi että ylianalysoin hänen äitinsä viestit ( ei oo parhaat välit ollu aina anopin kanssa )... Niin kai, mut käskin hänen kysyä äidilään kun soittelevat seuraavan kerran että mitä ihmettä tarkoitti viestillä... no, mummolle kuulemma on ihan sama kumpi tulee, pappa oli ollu vähän pettynyt että poikansa ei saa poikalasta. just just... ei oo kyllä KOSKAAN ollu mikään osallistuva pappa, ei poikiensa, pojanpoikiensa tai pojantyttöjensä kanssa, joten luulis etä mitä hiton väliä sillä on kumpi sieltä tulee - kunhan on TERVE. jeps jeps, kliseistä varmaan, mutta ymmärrän että jos rupeaa olemaan 3-4 samaa sukupuolta olevaa niin sit vois haluta sitä toista.... muutoin sillä ny ei mulle ainakaan oo mitään väliä.

( . ) hetki sitten tulin TAYS:ista kasvukontrollissa ja Pellervo kasvaa hyvin omalla käyrällään, tänään 36+6 painoarvio oli 2,7 kg :heart:- käyrän vaihtelut ok, pissa puhdas ja rr alapaine vähän koholla.. ei siis raskausmyrkytyksen vaaraa toistaiseksi, verenpaine kai kohoaa normaalistikin vähän loppuraskaudessa, oli kummiskin vielä alle 90 ( 88 )... nyt sit ootellaan vaan synnytystä. Vähän extrajännitystä kyllä tuli tähän sairaalakeikkaan kun auto ei käynnistynyt kun piti lähteä sairaalaan.... sit kiiresoitto miehelle että nyt äkkiä töistä hakee mut ja heittämään sairaalaan. Just eilen sanoin että jos soitan ja herra ei vastaa ja tulee heti perään soitto, niin se on sit tosi kyseessä . oli jo vähän säikähtäny palaverissa kun tuli kaks soittoa peräkanaa ja sanonut vaan työkaverilleen että nyt tuli lähtö.. kai ne miehet siellä sit luuli että mies lähti synnyttämään ( tai vaimonsa siis ) Kiva nyt sit kun toi auto joutuu pajalle ja tässä oli tällä viikolla tarkoitus vielä käydä shoppailemassa vauvajuttuja.... kai se on sit mentävä illalla kun mies tulee töistä ja saan auton. minä kun oon auton orja :ashamed: ollut aina...

 

Kiitos kaikille tsempistä! Meillä tosiaan tuo miehen masennus on tällä hetkellä hyvin hallinnassa, mutta ikinä ei voi tietää minä aamuna taas alkaa se laskukausi Niin ja voimahali kaikille muille jotka ovat masennusta sairastavia tai elävät masennuspotilaan kanssa!

Yritin tuolla Mitäs nyt-palstalla kysellä otsakuumemittareista, mutta kukaan ei ole vastannut mitään. Ajattelin siis kysyä teiltä, osaisitteko suositella jotain tiettyä otsakuumemittaria? Ei tarviis ehkä olla sitä infrapunaominaisuutta, tuntuu että se on vain turha hintalisä siinä. Korvamittarista on kokemusta, eikä se sovi meille. Kiva jos joku osais vinkata!

- Öhkis 37+2.

 

Öhkis Meillä on yliopiston apteekista ostettu otsa-/korvakuumemittari Mittariin siis laitetaan semmoinen pieni muoviosa lisäksi, painetaan nappia ja voi mitata otsastakin. Hyvin on toiminut ja näyttänyt lähelle samaa kuin korvasta ja kainalostakin mitattuna. Mukana tuli vielä taulukko, josta näki mikä on kuumeraja (tai miksi sitä sanoisi) mistäkin paikasta mitattuna. En nyt muista merkkiä, eikä löydy apteekin sivuiltakaan :/

 

Onpas täällä keskustelu vilkastunut! Taitaa moni olla jo äippävapaalla. Minäkin ekaa päivää, kävin sen kunniaks hakemassa Prismasta vauvatavaraa, kirppikseltä myös, kangaskaupasta muovifroteeta, varasin itelleni kosmetologin ja kampaajan ja hain vähän herkkujakin. Ja sit keittelin mehuja, laittelin ruuat, siivosin ja petsasin ulkokalusteet! En selvästikään osaa vielä rauhottua.. pitäs kyllä, nyt särkee selkää.

Onnea kovasti vauvasta, nyt unohdin jo nimimerkin.. Niitä vauvoja alkaa nyt tulla meidänkin ketjuun, h-hetki lähestyy kaikilla! Mä vielä sanoin harkitsevani yksiin läksiäisiin osallistumista 10 pv ennen laskettua aikaa, kävisin syömässä 25 km päässä. Onkohan järkevää? Harkitsen sit lähempänä...

Mullakin on muuten kuuma tai lämmin koko ajan, paitsi just nyt kun on vähän flunssanen olo. Öisin haaveilen jääsukista tai lumihangesta johon voisin upottaa ainakin jalkani.

Voimia teille joilla on oma tai puolison mieli maassa, masennus, ahdistus ja paniikki ovat aivan hirveitä asioita, ja ne vie sellasiin syövereihin ettei tajuakaan miten syvällä sitä rämpii. Rohkeasti vaan hakemaan apua. Koskaan ei ole liian aikaista.

Huh ku väsyttää. Onneks on noita herkkuja ja tänään tulee telkkarista huippumallihömppää!

Oi kauhee mä oon tuhlannu tässä kuussa. Pitäsköhän perua se kosmetologi?

 

Kiitos tsempeistä tuon miehen masennuksen kans!

santsuma Kovasti on mullakin halu uskoa, että lapsi nostaisi taas miehen mielialaa ylöspäin. Itseasiassa luin viime syksynä kaverin Kaksplussasta jutun miehestä, jonka masennus parantui, kun sai lapsen. Ehkäpä juuri siksi uskallettiin lasta alkaa yrittää. Mutta ymmärrän sua oikein hyvin, että tuo kaikkien hommien kasaantuminen itselle väsyttää. Sama täällä. Onneksi mulla on äiti ja sisko luvanneet tulla siivousavuksi tässä kuun vaihteessa. Ja kyllä ne toisen elämänhaluttomuuspuheet välillä tuntuu niin hirveiltä. Ja on kyllä ihana, kun täältä löytyy ihmisiä, joilla on samantyylinen tilanne. Tai ei se toisten oleminen samassa tilanteessa kiva ole, mutta se ymmärrys. Ystäville on vaikea puhua, kun tuntuu, että ne muutenkin miettii, että miksi edes haluttiin lapsi, ku toinen on masentunut.

Huonosta omastatunnosta tekemättömyyksistä olette jutelleet. Tuo miehen sairaus on opettanut mulle olemaan tuntematta sellaista (tai ainakin päästämään siitä tunteesta irti heti, kun iskee) Kun kaikki kotihommat kasaantui mulle pari vuotta, oli pakko antaa itselle lupa välillä levähtää, vaikka koti olis miten sotkuinen. Ja varsinkin nyt, ku taas on sama tilanne ja ei itse ole raskauden takia ihan täysissä voimissa.

Sukupuolesta Miehen siskolla on kaksi tyttöä, joten olin ihan varma, että appivanhemmat toivois poikaa. Olinkin sitten tosi yllättynyt, kun anoppi sanoi rskenneultran jälkeen, että se salaa vähän toivoikin tyttöä. Mutta uskon, että olis ollut pojastakin iloinen. Muut ei ole mitään sukupuolesta onneksi sanoneet. Kurjaa, jos siitä on sukulaisilla noin voimakkaita mielipiteitä.

Tänään olen saanut aikaiseksi vaikka mitä!! Pakkasin sairaalakassin, tilasin imetysliivit ja tyhjensin omaa vaatekaappia, että sinne mahtuu lapsen vaatteita. Paljon on vielä hommaa, mutta olen iloinen, kun olen päässyt alkuun.

Innostuin tuossa kuvataiteita läpikäydessäni myös, että teen itse kestositeitä jälkivuotoon. Sieltä kun löytyi sellaista roskiin menevää vaatetta, jossa on just sopivaa kangasta. Katsotaan, mitä syntyy, meinaan tässä illalla niitä tehdä, kun ei jaksa enää muuten touhuta.

Mekin aiotaan aluksi käyttää harsoja kestovaippoina. Oon jo tuota taistelua harjoitellut. Kiitos Crocus vinkistä, että ostaa osa kuviollisia, niin erottaa pukluliinat vaipoista. Pitääkin heti huomenna käydä niitä ostamassa.

 

Tästä tulikin kauheen negatiivinen posti, etukäteen varotan..

Kurjaa jos joidenkin sukulaiset ovat kommentoineet vauvan sukupuolta. Varsinkin jos sanotaan "tehdä tyttöjä/poikia". Eikö pääasia nyt ole se "terve vastasyntynyt" ja et äiti toipuu hyvin että jaksaa vauvaa hoitaa. Sorry mutta rupesi kiukuttamaan ja harmittaan teidän puolesta.. täs menee nää hormonit nyt varmaan miten sattuu taas.

En meinaa kestovaippoja itse käyttää, työläältä tuntuu taitella harsoja ja kaikkia niitä muita osia ja ehtii sitten muutakin tehdä kun pyykätä. Tuntuu että vauvalla on kauhee määrä tavaraa sitten siellä pienten jalkojen välissä noiden kestovaippojen kanssa. Voi olla että muuttuu mielipide, mut siltä tuntuu nyt.

Kauhee väsymys ja ahdistaa synnytys.. Onneksi tuntuu ettei ole vielä lähellä. Saan kyl hyvin nukuttua mutta voimaton olo silti. Kaikki on valmista vauvalle ja hyvä niin kun en jaksais paljoa tehdä.. äitiysloma on tosiaan alkanut, onneksi.

hortensia 36+0

 

Otsakuumemittarista meillä on bilteman infrapunamittari ja hyvin on toiminut. Mielestäni tuo infrapuna on hyvä ominaisuus kun voi sit esim lapsen kylpyvedenki mitata tai tuttipullomaidon yms.

Tää taitaa olla menoa mulla tänä yönä? nää supparit/kivut alko tunti sit ja käytiin lenkillä äsken ni ei helpotusta. Just menossa suihkuun ja ai hitsi kun sattuu taukoja ei hirveesti tunnu olevan enkä jaksa keskittyä laskemaan välejä. Mies ihan innoissaan ja minä myös. Johan tätä on odotettukin täytyy vaan yrittää vielä sinnitellä kotona onneks löytyy jumppapallo.

Kusma ja hattivatti 38+1

 

Peukut pystyssä kusmalle! Yritähän laskeskella - tai siis laita mies laskemaan - välejä, sitä kuitenkin sairaalassa kysytään jos sinne asti pääset

 

kusma nyt rupes jännittää sun puolesta.Oikein mahasta nippas kun luin sun olosta Oikein kovasti tsemppiä sinne!!!!


ail ja saaga 35+1